17-vuotias kouvolalainen esteratsastaja Åsa Peltola on enemmän kuin tyytyväinen. Tallissa vasta pari kuukautta asunut Bernhard-ruuna, ”Ben” on hevonen, joka tipahti syliin yllättäen kuin lottovoitto. Perhe etsi koko kesän kokeneempaa ja valmiimpaa estehevosta nuoren projektin rinnalle. Perhetuttu Charles Tardiveau suositteli kysymään Hanna Tardiveauta avuksi etsintäprosessissa. Kävikin niin, että Hannalla itsellään oli tarjota sopiva hevonen, 11 vuotta täyttävä ruuna. Ikään kuin kaupan päälle he pääsivät Hanna Tardiveaun valmennukseen. Bernhard on uusien omistajiensa mukaan sosiaalinen ja ihmisrakas hevonen.
Viereisessä karsinassa asustava 8-vuotias Cargo on ollut Peltoloilla 5-vuotiaasta asti. Se ei erityisesti välitä ihmisistä, ainakaan niin paljon kuin Bernhard. Siinä missä Ben katsoo koko ajan ihmisiä kohti, Cargo katselee mieluummin ikkunasta pihalla tarhaavia muita hevosia. Hevoset ovat niin samannäköiset, että moni ei meinaa erottaa hevosia toisistaan. ”Tässä on ihan selkeästi sellainen isoveli-pikkuveli-asetelma. Ne tulevat juttuun jo niin hyvin, että hirnuvat perään kun toinen katoaa töihin”, kertoo Åsa Peltola.
Bernhard tuli Hanna Tardiveaun kautta Kouvolaan.
Cargo, Åsa Peltolan ensimmäinen hevonen. Hämmästyttävä yhdennäköisyys, eikö vain?
Poissa kioskin kulmilta
Vanhemmat päättivät jo tytön ollessa pieni, että ainoasta lapsesta ei tule sellaista, joka notkuisi kioskin kulmilla. Jollei muuten niin lapselle pitää järjestää jokin harrastus, mistä ei jää aikaa huonoille tavoille. Äidiltä tuli ”perintönä” ratsastus ja isältä alppihiihto. Peltola on ratsastanut pienestä pitäen jossain muodossa, mutta hänen päälajinsa oli viime vuosiin asti alppihiihto. Hän kävi siinä ohessa ratsastustunneilla kerran viikossa. Kipinä roihahti sen jälkeen kun hän kokeili kilpailemista 50 cm esteillä E. S. Riding Clubin ratsastuskoulussa. Yläkouluiässä alppihiihto ja ratsastus kävivät taistelua siitä, kumpi voittaa. Kun harjoittelusta huolimatta alppihiihdossa ei tullut suurta menestystä, ratsastus kilpaurheiluna alkoi kiinnostaa koko ajan enemmän. Vuonna 2014 Åsa Peltola sai ensimmäisen hevosensa, Cargon. Vaikka ratsastuksen merkitys kasvoi, hän ei halunnut vielä tässä vaiheessa kokonaan luopua alppihiihdosta ja kävi viikonloppuisin molempien lajien valmennuksissa. Lukioon mennessä valinta oli pakko tehdä, ja Peltola valitsi ratsastuksen. ”Me luulimme pitävämme Åsan kiireisenä antamalla hänelle harrastusmahdollisuuksia, mutta tässä onkin käynyt niin, että Åsa on pitänyt koko perheen kiireisenä. Usein olemme ajaneet yömyöhällä tallilta kotiin”, naurahtaa Nina Peltola.
Alppihiihto ja esteratsastus ovat monessa mielessä samantapaisia lajeja. Molemmat ovat vauhtilajeja, joissa tasapaino ja tekniikka ovat olennaisen tärkeitä. Suurin erottava tekijä on se, että hevosen kanssa tehdään yhteistyötä, sukset ovat väline. Alppihiihtoajoilta Peltolalle on jäänyt perinnöksi vakava suhtautuminen urheiluun. Hänellä on monipuolinen oheistreeniohjelma, joka sisältää niin kuntosaliharjoittelua kuin lenkkeilyäkin. ”Koska lajit ovat samantyyppiset, käytän edelleen melko samanlaista oheisharjoitteluohjelmaa kuin alppihiihtovuosina, joskin painotan nyt enemmän keskivartalon lihaksia. Siitä oli apua silloin ja on nyt”, hän sanoo. Kilpailuhenkinen nuori nainen ei jätä yhtään kiveä kääntämättä menestyksen eteen. Äiti on huomannut saman. Hänen mielestään Suomen nuorten ratsastajien tasoa voitaisiin nostaa paljon jo sillä, että ratsastajilla olisi parempi kehonhallinta. ”Ei tarvitse olla kummoinen heilahdus, kun suurin osa ratsastajista suistuu satulasta”, hän huomauttaa. Peltolalla tasapaino on sen sijaan kohdallaan, sillä haastattelupäivänä hevonen oli varsin virkeällä tuulella ja ilman jalustimiakin ratsastaja pysyi satulassa vaivattoman oloisesti, vaikka hevonen välillä leiskautti takapäätä ilmaan.
Amateur Tour -voittaja tähtää SM-kilpailuihin
Ehkäpä tässä on yksi syy siihen, miksi Peltolasta tuli lokakuussa Helsinki Horse Show’ssa Amateur Tourin 90 cm luokan voittaja. Mutta miksi hypätä 90 cm luokkaa, kun taidot riittäisivät parempaankin? ”Hyppäsin edellisellä kaudella (2015) 90 cm luokkia, ja kun kauden alussa piti ilmoittaa mihin luokkaan ilmoittaudun, valitsin 90 cm luokan. Tiesin, että siinä pärjään myös oudommassa ympäristössä, kuten jäähallissa. Kauden loppua kohti hyppäsin kyllä metrin luokkia muissa kilpailuissa”, valottaa Peltola. Voitokas hevonen Amateur Tourilla oli Erja Saartian omistama Rio Tidus. E. S. Riding Clubin perustaja Erja Saartia on monella tavalla ollut Peltolalle merkityksellinen hahmo. Saartia valmensi Peltolaa ennen Tardiveauta, ja Peltola on käynyt satunnaisesti Piia Pantsun valmennuksissa. Myös Pantsu on Saartian entisiä oppilaita.
Tulevalla kaudella Peltola aikoo hypätä Cargolla 80-100 cm luokkia ja Bernhardilla alkuun 100-110 cm luokkia ja siirtyy Kymenlaakso Riding Clubista edustamaan vastaperustettua Rabbelugnin Ratsastajat -seuraa. Molemmissa hevosissa on pienet kysymysmerkit. ”Cargolle ei tullut kovin monta starttia viime vuonna, joten aloituskorkeus täsmentyy alkuvuonna sen mukaan, miten harjoitukset sujuvat. Ben taas on minulle uusi tuttavuus, mutta se on tehnyt ehjän kauden viime vuonna. Se tuli minulle vasta marraskuussa, vajaa kaksi kuukautta sitten. Se tuntui kuitenkin heti omalta ja yhteys pelasi heti”, hän kuvailee. Tuleva kausi on myös Peltosen viimeinen juniorivuosi, hänen unelmansa on startata SM-kilpailuissa.
Vaikka esteet ovatkin se oma juttu, Åsa Peltola haluaisi myös kokeilla kenttäratsastusta, etenkin kun tallissa on juuri siihen sopiva hevonen. ”Cargon kanssa kokeilimme kerran maastoesteitä, ja se olisi omiaan kenttäkilpailuissa. Se varmaan nauttisi lajista. Se on nopea ja rohkea, ja sillä on taipumuksia myös kouluratsastukseen”, hän kuvailee. Kuten usein on, ratsastajan äitiä ajatus hirvittää enemmän kuin ratsastajaa itseään. Peltola kilpaili viime kaudella esteratsastuksessa enimmäkseen kansallisella tasolla, ja Tardiveaun valmennuksesta hän toivoo lähtevänsä aikanaan maailmalle ratsastamaan, kunhan lukio ja sen jälkeiset opiskelut on ensin saatu päätökseen. Hän on valmis tekemään töitä ratsastusuran eteen. Nina Peltola uskoo, että kaikki on mahdollista. ”Åsa on kilpaillut ikänsä, joten kilpailutilanne on tuttu juttu. Lisäksi hän on intohimoinen treenaaja. Hän piti nyt joulun alla ensi kertaa neljään vuoteen vapaaviikon harrastuksistaan, kävi Saksassa katsomassa nähtävyyksiä”, kertoo äiti. Mikäli vanhat sanonnat pitävät paikkansa ja ahkeruus palkitaan, kuulemme hänestä vielä.
