Elimäki on Kouvolaan kuuluva alue, jonne on Kouvolan keskustasta matkaa noin 25 km. Kuntaliitosten myötä Kouvola nielaisi ympäristökunnat ja paisui kahdeksan vuotta sitten lähes koko Kymenlaakson suuruiseksi jättiläiskaupungiksi.
Yksi Elimäen pitkäaikaisista asukkaista on connemaraponeja vuodesta 1991 kasvattanut Jaana Malin. Elimäki on vähän samanlainen maaseutukeskus kuin mikä tahansa maaseutupaikka: asukkaat tuntevat toisensa, eikä kukaan vaihtaisi maalaiselämää pois mistään hinnasta, mutta kyläläiset saattavat joskus toivoa toisen haihtuvan ilmaan. On hyvänlaista välittämistä, mutta on myös ilkeämpää toisten asioihin puuttumista.
Cluain-kasvattajanimi sopii irlantilaista juurta oleville connemaraponeille. Sana on iirin kieltä ja tarkoittaa niittyä. Ensimmäinen varsa syntyi vuonna 1992 ja sai nimekseen Cluain Afrodite. Ponikasvatus on ainakin mahdollistanut sen, että omat lapset ovat päässeet ratsastamaan ja kilpailemaan mielin määrin. 15-vuotias Elina Malin kilpailee viimeistä vuotta poniluokissa ja on nuoresta iästään huolimatta tottunut ratsuttaja. Tyttö on ollut mukana kasvattamassa poneja ja ponit tyttöä. Toisinaan kilpailujen palkintojenjaossa törmää siihen hauskaan näkyyn, että hevosten joukossa on palkintoaan hakemassa pieni ja pippurinen kimo poni, jonka selässä istuu pitkähiuksinen tyttö. Siinä ovat Elina Malin ja Larkhill’s Angelo eli Laku, joka tosin ei ole oma kasvatti eikä connemara. Vanhempi tytär Jenni Hauhia on päässyt matkaamaan maailmalle pararatsastaja Jaana Kivimäen luottoratsastajana.
Jenni Hauhia ja Hagens Saffran. Kuva Satu Pitkänen.
Alun perin tarkoitus oli kasvattaa näyttelyponeja. Suunnitelma on elänyt vuosien varrella sitä mukaa kuin lapset ovat kasvaneet, näyttelyponeista on tullut enemmän käyttöponeja. Ponimäärä on kasvanut 17:ään, joista viisi on Cluain-poneja. Malin on itse opettanut tyttärensä ratsastamaan, Elina Malinia on opettanut myös vanhempi sisko Jenni. Kilpakentille Jenni Hauhian luotsasi aikoinaan äidin ohella 18-vuotias Tuisku-tamma. Siinä oli jotain, mikä teki Jaana Maliniin vaikutuksen. Se kiehtoi, vaikka oli Malinin mukaan ”vanha, vihainen ja vaarallinen”, sen kyydissä ei ollut helppo pysyä. Ainakin se opetti lapsen ratsastamaan. Nyt Tuisku on 30-vuotias ja edelleen hankala, mutta siitä ei luovuta. ”Kun ostin ponin, kiinnostuneita oli useampi, mutta lopulta kukaan muu ei halunnut sitä. Se oli elämäni paras ostos.”
Jenni Hauhia ja Grand Gina. Kuva: Satu Pitkänen.
Maaseutu, ponit ja menestyvät lapset saattavat kuulostaa idylliseltä, mutta Malinit ovat nähneet myös asian nurjemman puolen. ”Minut on yllättänyt se kateuden ja katkeruuden määrä, mikä ihmisissä voi olla. Tietysti eläinsuojeluilmoitus pitää tehdä aina, kun epäilee aihetta rikokseen, mutta meistä on tehty eläinsuojelurikosilmoituksia karsinoiden koosta ja määrästä, vaikka ulkopuolisia ei edes päästetä talliin. Mutta kuinka voi epäillä rikosta, jos ei ole edes käynyt paikalla?” kysyy Jaana Malin. Ilmoituksia on tehty milloin mistäkin jo yli 20 vuoden ajan, eikä tarkastuksessa koskaan ole löytynyt huomautettavaa. Ilmiannot ovat koskeneet niinkin pieniä asioita kuin ponien ”vääränlaista” loimitusta tai sen puuttumista. Taustalla ovat aina samat ihmiset.
Elimäki on Malinien mielestä kaikesta huolimatta kiva paikka asua. Hevosihmisiä on riittävästi, ja heillä on keskinäistä yhteistyötä. Lähimmät naapurit ovat onneksi mukavia ihmisiä, hevosihmisiä hekin. Malinit ovat ja pysyvät Elimäellä. Paikan sijainti on hevosihmiselle oivallinen, ja maalla riittää tilaa. Jos hätä käy, kuutostietä pitkin on vain pyrähdys Porvooseen tai Kouvolaan klinikalle. Helsinkiin on matkaa vain 120 km. Elimäellä yhdistyvät maaseudun rauha ja hyvät kulkuyhteydet. Sillä kestää jo hieman kyläläisiäkin.
Elina Malin ja Fairytale av Friheten.
Kuvat: Jaana Malinin albumi
