19-vuotias suomenhevosruuna Poku on jo kokenut esiintyjä. Se on ollut mukana evakkovaelluksella, käynyt ilahduttamassa hoivakotiasukkaita, ollut Salpalinja-museon historiallisella kierroksella vetämässä kärryjä ja esiintyy tulevassa Tuntematon sotilas -elokuvassa. Tuntematon sotilas on Pokun ensimmäinen elokuva, ja ura on hyvässä nosteessa. Tuotantoyhtiö tykästyi ruunan poikkeukselliseen rauhallisuuteen ja olisi halunnut hevosen esiintymään useammin, kuin mitä omistaja Anu Ojalan aikataulu salli. Sen jälkeen sitä on kysytty jo muihinkin projekteihin.
Kun Tuntematonta sotilasta kuvattiin Kouvolan Vekarajärvellä, omistaja Anu Ojala vei ja toi hevosen kuvauspaikalle itse. Päivät olivat matkoineen 18-tuntisia, aamuseitsemästä yhteen yöllä. Kuvauspaikalla testattiin ensimmäiseksi hevosen suhtautuminen räjähdykseen. Taluttajalla oli kuulosuojaimet, hevosella ei. Maa vavahti jalkojen alla, kun dynamiitti räjähti muutaman metrin päässä. Joku toinen sai sätkyn, mutta ei Poku. ”Se on niin hyvähermoinen, että olisi varmaan pärjännyt hyvin sodassa aikoinaan”, naurahtaa Ojala. Ei joka naisella olekaan samanlaista näyttelijähevosta tallissaan.
”Ei ne paukut haitanneet yhtään niin paljon kuin nämä paarmat.”
Vaalimaalla asuva Poku lähti sotaan ja palasi sieltä, ainakin elokuvissa, mutta rajan pinnassa asuva hevonen pitää silmällä rajaa päivittäin. Valtakunnanraja kulkee sen laitumen viertä, se näkee kun rajavartija kulkee joka päivä koiran kanssa. Tuttu rajavartija tekee olon turvalliseksi. Jos muualla Virolahdella asuva soittaa poliisille, että tontilla on kutsumattomia vieraita, viranomaisten tulo saattaa kestää. Kun rajavyöhykkeellä asuva soittaa rajavartijalle samasta asiasta, apu on paikalla hetkessä. Ja kaikenlaista naapurimaan marjastajaa onkin aikojen saatossa ollut. Useimmin on tainnut tosin vierailla muuan sonni, joka tapasi käydä katsomassa Ojaloiden lehmiä. Näistä vierailuista oli tuloksena jopa yksi suunnittelematon vasikka.
Rajaseudun lapsia
Ojala kuuluu yhtä paljon maisemaan kuin raja itse, hänellä on varpaat syvällä Vaalimaan mullassa. Tila on ollut suvussa sukupolvia, ja ennen sotia päärakennus sijaitsi Venäjän puolella nykyistä rajaa samoin kuin kymmenien hehtaarien pellot. Kun raja halkaisi kiinteistön, uusi talo rakennettiin Suomen puolelle jääneelle osalle. Isovanhemmista yksi on vielä on elossa ja muistaa rajantakaiset pellot.
Rajasta johtuen Anu Ojalan luokse ei niin vain mennä käymään, sillä rajavyöhykkeellä liikkuminen ilman lupaa on laitonta. Rajavyöhykkeen asukkailla on pysyvä lupa, mutta heidänkin täytyy ilmoittaa kaikista muutoksista, joita tontilla tapahtuu, esimerkiksi mihin Ojala aikoo sijoittaa laitumen. Samoin jos joku hevosista päättäisi pinkaista rajan toiselle puolelle, ihminen ei voi seuraamuksitta käydä hevosta hakemassa, vaikka hevonen olisi vain 50 metrin päässä jos se on naapurin puolella.
Poku ei taida uskoa, että ruoho olisi vihreämpää rajan toisella puolen. Se on viisas suomenhevonen, joka tietää että paras ruoho on se, joka on nenän edessä ja se pitää syödä pois ennen kuin syksy tulee. Se tulee aina liian pian.
Supi-supi. Kaikkea ei kannata sanoa ääneen, kun tädillä voi olla nauhuri päällä.
Artikkelikuva: Anu Ojala
