Harjun oppimiskeskus viettää vuonna 2014 juhlavuottaan. Oppilaitostoimintaa on tilalla ollut jo kunniakkaat 125 vuotta, sillä vuonna 1889 perustettiin paikalle maanviljelyskoulu. Harju on vuosien mittaan tunnettu maatalousoppilaitoksena, maamieskouluna, kalatalousoppilaitoksena ja nyt se on yksityinen sisäoppilaitos, jossa voi opiskella hevosenhoitajaksi, ratsastuksenopettajaksi ja puutarhuriksi. Se on Ypäjän ohella toinen yksityisistä Suomen hevostalousoppilaitoksista. Oppilaita on noin 220.
Eräs kiinnostavimmista kohteista hevoshullun käsityön ystävän mielestä oli valjasverstas. Valjasverstaassa opetellaan tekemään nahasta riimuja, suitsia ja valjaita ja korjaamaan niitä. Valjaiden lisäksi korjataan ja valmistetaan satulahuopia ja loimia. Satuloita ei sentään tehdä, korkeintaan vaihdetaan vastinhihnat. Opettaja kertoi, että töitä riittää yllin kyllin omassa pihassa, ulkopuolisia töitä ei ehditä tekemään. Nahkariimun tekemiseen kuluu kokeneelta tekijältä noin 10 tuntia, vasta-alkaja tarvitsee 30 tuntia aikaa. Töitä tehdään sekä käsityönä ja että ompelukoneella. Jokainen vierailija sai muistoksi nahkaisen avaimenperän, johon oli itse päässyt stanssaamaan nimensä.
Harjun rakennukset ovat hyvässä kunnossa, mutta tyyli viittaa siihen, että ihan uusia ne eivät ole. Ikää niillä onkin, entisen kartanon päärakennus ja puutalot ovat 1800-luvun alkupuolelta. Puutalot toimivat aikoinaan kartanon työväen asuntoina, nykyisin niissä majoittuvat opiskelijat. Kesällä opiskelijoiden kirmatessa kesälaitumille paikka ei ole tyhjillään, vaan lukuisat matkailijat yöpyvät historiaa huokuvissa taloissa. Oppilasruokala toimii silloin ravintolana ja pihalla on tyylikkäästi sisustettu kesäkahvila. Puisto kartanon päärakennuksen ympärillä on sekin komea. Harjua käytetään paitsi opetukseen ja matkailuun, siellä myös on alueen parhaat puitteet suurten hevostapahtumien, esimerkiksi kansallisten ratsastuskilpailujen, järjestämiseen.
Tontti on liki 1000 hehtaarin suuruinen, ja se on ollut suurimmillaan yli 6000 hehtaaria, mutta tilasta lohkaistiin Karjalan evakoille maata. Suuri osa on nykyäänkin metsää, mutta on silti lääniä hevosten laiduntaa. Hevosia on noin 60, tallien lisäksi alueella on maneesi, kenttiä ja ravirata. Hevosista noin puolet on suomenhevosia, ja opistolla on omaa kasvatustoimintaa. Tämän kesän varsat ovat kerrassaan suloisia, ja niillä on ihanan pehmeä vauvakarva! Tallirakennukset ovat entisiä kartanon navettoja ja sikaloita, joten niilläkin on runsaasti ikää. Kaikissa talleissa herätti huomiota tehokas ilmanvaihto, humina vain kuului kun ilmastointi toimi. Puutarha-alan laitokselle paikka sopii hyvin, sillä tilalla on kautta vuosisatojen tehty jos jonkinlaista kokeilukasvatusta sekä kasveilla että eläimillä. Tilan pellot olivat Suomen ensimmäisiä salaojitettuja peltoja, hevosia ja lehmiä on kasvatettu ja jalostettu. Tällä hetkellä opistolla toimii koeistutusalue, jossa testataan eri lajikkeiden menestymistä. Joka puolella oli runsaasti kukkivia kasveja, niin kuin puutarhakoulussa kuuluukin.
Salaisuus Harjun alla
Opiston alueen läpi kulkee Salpalinjan reitti. Salpalinjan vahvin osuus alkaa rannikolta ja jatkuu Luumäelle asti, vaikka linja kokonaisuudessaan ulottuu Jäämeren rannalle asti. Tuo puolustuslinja on edelleen nähtävissä maastossa, ja sitä on entisöity. Kallion reunalla (niin luulin) kaiteen vieressä seisoessa kävi ilmi, että jalkojen alla ei olekaan kalliota, vaan betonia ja seison bunkkerin päällä. Vieressä ollut kivi ei sekään ollut kivi, vaan alla olevan bunkkerin tähystysaukko. Tähystysaukoista näki jonkin matkan päässä olevalle kivimuodostelmalle, joka oli osa Salpalinjaa. Korsu eli bunkkeri oli tehty kestämään venäläisten lentopommit, mutta siihen testiin ei korsu koskaan joutunut. Meni kauan aikaa, ennen kuin korsun olemassaolo tuli yleiseen tietoon. Eräs paikalle osunut henkilö kertoi käyneensä Harjun opistoa 1970-luvulla, asuneensa muutaman metrin päässä olevassa asuntolarakennuksessa eikä koskaan osannut arvatakaan, mitä jalkojen alla on. Tuo Harjun korsu oli minulle täysi yllätys, ja vaikka olen paikalla käynyt ennenkin, en tätä ennen tiennyt sen olemassaolosta. RUK:n upseerioppilaat naapuripitäjältä Haminasta käyvät joka vuosi tutustumassa Salpalinjaan ja Harjun korsuun.
Hevosia ja ruokaa
Kun hevostalousoppilaitoksessa ollaan, totta kai pitää mennä rapsuttelemaan söpöjä hepoja. Varsoista jo mainitsin, ja aikuisia suomenhevosia oli puistossa palvelemassa juhlavieraita talutushevosina. Kun ratsastamaankin pääsi, eihän hevostyttö malta olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi. Opiskelemaan en tänne edes pääsisi, ainakaan ratsastuspuolelle, sillä oppilaiden ratsastustaidon pitää olla tullessa helppo B –tasoa ja valmistuessa helppo A:ta. Talutusratsastukseen riittää vähempi harrastuneisuus.
Lisätietoa:
