Kun Ravijärven Hevostilan Nina Heikkola kymmenisen vuotta sitten etsi itselleen valmentajaa, hän halusi parhaan ja otti yhteyttä Heidi Svanborgiin. Yhteistyö on kestänyt niin kauan, että Svanborg itse ei olisi muistanut, miten päätyi Virolahdelle.
Heidi Svanborg aloitti ratsastuksen 7-vuotiaana. 12-vuotiaana hän aloitti kilpailemisen ja oli jo seuraavana vuonna kisaamassa Pohjoismaiden mestaruudesta. Sen jälkeen tuli joka vuosi jokin mitali arvokilpailuista. Ratsuttajan työhön kuuluu kilpailla työn alla olevilla hevosilla, mutta kilpailemisen palo kasvaa roihuksi silloin kun alla on hevonen, jolla voi voittaa. Parin vuoden tauon jälkeen on aikomus palata tällä kaudella radoille nuorella hevosella ja rakentaa siitä sellainen voittajahevonen. Vaikka Svanborg on pärjännyt hyvin suomenhevosten kilpailuissa, hänen unelmahevosensa on silti puoliverinen. Sellaisella hän pääsi ratsastamaan uransa alkuvuodet, siitä asti puoliverisillä on ollut erityinen paikka hänen sydämessään. Suomenhevosia on Svanborgin mukaan yleensä mukava ratsastaa, koska ne ovat järkeviä eivätkä hermostu pienistä. Hän on nauttinut niillä kilpailemisesta, vaikka se onkin jossain määrin erilaista kuin puoliverisillä. Ne ovat kuitenkin ennen muuta hevosia siinä missä muutkin ja samat säännöt pätevät rodusta riippumatta. Suomenhevosen rakenteella ei kuitenkaan ole kovin helppo päästä vaativia luokkia korkeammalle, sillä niissä vaadittu kokoamisaste alkaa olla sellainen, että suurimmalle osalle suomenhevosista vaatimus on liian kova.
Svanborgin hevosfilosofia on selkeä: Hevonen pitää saada haluamaan tehdä parhaansa. Hän sanoo, että jo helpoissa luokissa erottuvat edukseen ne ratsukot, joiden yhteistyö sujuu. On ilo nähdä, kun sekä hevonen että ratsastaja viihtyvät tilanteessa. ”Sellaista harrastuksen pitääkin olla, kivaa” pohdiskelee Svanborg. Hän kertoo, että on ajatellut näin jo nuoresta asti, mutta noin 30 vuoden uran aikana ihminen kypsyy ja ymmärtää asioita vielä paremmin. Ikä näkyy siinä, että tulee lisää malttia. Siinä missä nuorempana vain menee ja tekee, iän myötä on alkanut analysoida enemmän omaa ratsastustaan, miettiä ensin mitä tekee ja sitten vasta on tekemisen vuoro.
Miksi kouluratsastus?
Svanborgin päätös suuntautua kouluratsastukseen oli monen tekijän summa. Hän hyppäsi jonkin verran esteitä ratsastuskoulussa, mutta kun estetunneilta tultiin toisinaan mustelmilla kotiin, ei esteratsastus tuntunut mukavalta. Vanhemmat olivat ratsastajia, ja perheellä oli hevonen, joka olisi pärjännyt sekä esteillä että kouluratsastuksessa. Äiti ehdotti nuorelle Heidille, että olisi kiva tehdä hevosesta kouluratsu, sillä esteratsastajia on kyllä, mutta kouluratsuja tarvitaan tähän maahan lisää.
Äidin neuvoa kannatti kuunnella, sillä kouluratsastus on sen jälkeen vienyt naisen olympiajoukkueeseen asti. Nykyään elämää rytmittää kilpailukalenteri. Talvisaikaan hän käy usein Suomessa, lähes joka viikonloppu. Arkena hän ratsastaa omalla tallillaan Virossa ja keskimäärin kolmena viikonloppuna kuukaudesta hän käy Suomessa valmentamassa muita. Virossa olevalla ratsutus- ja myyntitallilla kaikille hevosille on yhteistä, että hän vie niitä eteenpäin. Viron etuna ovat edullisempi hintataso ja lyhyempi talvi. Hän pystyy tarjoamaan samalla hinnalla enemmän kuin Suomessa. Lyhyt talvi taas vaikuttaa siihen, että hevoset pääsevät kesälaitumelle jo huhti-toukokuussa ja ne otetaan sisälle talveksi vasta lokakuussa. Ainoa haittapuoli on se, että on jonkin verran vaivalloisempaa lähettää hevonen ratsutettavaksi lahden yli naapurimaahan kuin hankkia palvelu kotimaasta eikä sitä silloin pääse katsomaan yhtä usein kuin lähellä ratsutettaessa. Sekin on yksilöllistä, on ollut tapauksia joissa asiakas on omien kiireidensä vuoksi suorastaan tyytyväinen, että ei tarvitse pariin kuukauteen olla huolissaan hevosesta kaiken muun ohella.
Oppilaat ovat tyytyväisiä
Ravijärvellä ratsastavat 15-vuotiaat Polina Nevaeva ja Janni Karkimo käyvät Svanborgin valmennustunneilla aina kun mahdollista, vaikka Svanborg ei ole heidän ”virallinen” valmentajansa. Polina Nevaevan mukaan paras puoli Svanborgin valmennuksessa on, että valmentaja osaa katsoa asioita tuomarin näkökulmasta. Nevaevan Lambers-hevonen löytyi Svanborgin kautta. Se, että valmentaja tuntee hevosen hyvin on sekä haitta että etu. Hän tietää, miten hevonen toimii mutta toisaalta saattaa joskus unohtaa, että vaikka hevoselta voikin vaatia jotain, ratsastaja ei ole vielä niin kokenut, että häneltä voitaisiin vaatia samaa. Valmentajana Svanborg on vaativa, hän saattaa pyytää samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, kunnes on tyytyväinen ja huomaa pieniä asioita, joihin muut kouluttajat eivät kiinnitä huomiota. Vaativuus ei ole pelkästään huono asia, vaikka se on joskus ratsastajalle raskasta. Kesän aikana hän vietti joitakin viikkoja Virossa Svanborgin tallilla, ja kehittyi sinä aikana huimasti. Syksyn aluemestaruuksista nuori ratsastaja tulikin hopeamitalin kanssa kotiin. Hevonenkin on oppinut huomaamaan, kenen tunneilla siltä vaaditaan, ja keskittyy paremmin Svanborgin valmennuksissa kuin kotona ratsastustunneilla. Janni Karkimo on myös ollut tyytyväinen. Hän kertoo, että on Svanborg on selkeä valmentaja, joka osaa nähdä, mitä ratsukko sillä hetkellä eniten tarvitsee ja osaa kertoa sen ymmärrettävästi.
