Heppablogi täytti jouluna vuoden, ja olen nyt reilun vuoden blogannut enemmän tai vähemmän tosissani. Tästä on seurannut, että aivot askartelevat blogin parissa lähes jatkuvasti. Mietin, miten sitä voisi kehittää. On toki omalla tavallaan antoisaa nähdä lukijamäärien kasvavan, mutta joskus tuntuu, että olisi kiva olla vaihtopää, jonka voisi laittaa harteilleen silloin kun ei jaksaisi ajatella bloggaamista. En tiedä onko teillä muilla samaa vikaa vai onko minulla vain liikaa aikaa ajatella blogia. Silloin kun en julkaise, luonnostelen tai ajattelen blogia. Netissä liikkuessa on jatkuvasti harava päällä ja sitä katselee asioita siltä kannalta, voisiko niistä tehdä juttua blogiin.
Olen myös someaddikti. Liityin Facebookiin vasta 2009 ja Twitteriin 2012. Siitä asti ei ole varmaankaan kulunut yhtään kokonaista päivää niin etten olisi molemmissa medioissa käynyt. Päätin jokin aika sitten pitää päivän, jolloin en koske tietokoneeseen pitkällä tikullakaan. Torkuin, luin kirjoja, sovin tuttavan kanssa kahvihetken. Iltasella tein myös koruja, joka minun tapauksessani kylläkin liippaa vaarallisen läheltä blogia.
Miltä se sitten tuntui? Ensin oli outoa tehdä yhtenä päivänä asiat toisella tavalla. Kun rutiinin rikkoutumisesta seurannut outo tunne alkoi väistyä, tilalle tuli iltaan mennessä tunne, että olen ollut pienellä lomalla. Tein havainnon: somen ja blogin välillä on vahva kytkös, vahvempi kuin osasin arvatakaan. Kun en ollut lainkaan koneella, ajattelin vähemmän myös blogia. Tähän asti en ole oikein onnistunut irrottautumaan blogista, ja se on ilmeisimmin johtunut siitä että olen istunut silloinkin koneella ja sitä kautta ajautunut pohtimaan blogiasioita. Nyt sain henkisen vapaapäivän bloggaajan elämästä. Kokeilusta jäi niin hyvä jälkimaku, että olen samanlaisia nettipaastopäiviä pitänyt toistekin. Kun tarkoitus on kuitenkin jatkaa bloggaamista vielä vuosia, on hyvä että jo tässä vaiheessa tietää miten siitä voi pitää oikeita vapaapäiviä.
Neljää Ruusua mukaillen voisin laulaa: ”Nyt on hevosbloggaajan vapaapäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään.”
Artikkelikuva: Matthew julkaistu Creative Commons -lisenssillä
