Hevosen kireä ilme voi olla merkki kivusta

Kipu on epämukava, mutta tarpeellinen mekanismi. Sen tehtävä on opettaa, mitä temppuja ei kannata tehdä uudestaan. Ihmiselle kipu viestittää, että on hakeuduttava lääkäriin tai vietävä lemmikki lääkäriin. Ihmisen tehtävä on osata tunnistaa lemmikin tai kotieläimen kipu, jotta sen voi hoitaa.

Hevosen kipua on tutkittu oikeastaan vasta 15 vuoden ajan. Eläinlääkäreiden pitäisi osata tunnistaa kipu paremmin kuin maallikoiden, mutta näin ei aina ole. Eräässä tutkimuksessa mitattiin eläinlääkärien kykyä tunnistaa kipua tunteva hevonen. Hajonta oli suurta. Osa eläinlääkäreistä tunnisti kivun hyvin nähdessään siitä kärsivän hevosen, toiset eivät. Jotkut eläinlääkärit olivat herkempiä hoitamaan hevosen kipua ja toisten mielestä kivunlievitys ei ollut niin tärkeää.

Jokainen hevosenomistaja tuntee hevosensa yleensä sen verran hyvin, että pystyy sanomaan, käyttäytyykö se normaalisti. Akuutin eli äkillisen kivun oirekirjo on laaja, sillä sen ilmaiseminen on yksilöllistä riippuen kivun sijainnista ja voimakkuudesta. Ähkyhevonen katselee kylkiään ja kaviokuumeinen arkoo jalkojaan. Hevonen voi olla levoton, aggressiivinen tai kiihtynyt ja riehua karsinassaan. Se saattaa purra hoitajaansa, itseään tai varsaansa. Kipua ilmaisevat myös apaattisuus, tuijottava katse ja haluttomuus liikkua.

Pitkäkestoinen eli krooninen kipu on huomattavasti vaikeampi havaita, sillä hevonen käyttäytyy samaan tapaan päivästä ja jopa vuodesta toiseen. Omistaja voi erehtyä luulemaan hevosen kehittäneen hassun tavan tai pitää sitä vain hieman tavallista kömpelömpänä yksilönä. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa lehtorina työskentelevä Marja Raekallio kertoo, että kivun selviäminen voi joskus olla todella kova isku omistajalle. Kipukäytös on saattanut jatkua vuosia ilman, että on ymmärretty sen johtuvan kivusta. ”Ajatella, että koko tämän ajan ongelma onkin johtunut kivusta ja hevonen on kärsinyt, enkä minä ole sitä ymmärtänyt!”, saattaa hevosenomistaja syyttää itseään.

Marja-Raekallio

Helsingin yliopistossa työskentelevä lehtori Marja Raekallio kokosi yleisölle yhteen nipun hevosten kipuun liittyviä tutkimuksia.

Ontuminen selviää joskus vahingossa

Ontuminen on hevosen yksi yleisimmistä ja helpoimmin havaittavista keinoista kertoa kivustaan. Hevonen vaihtelee painoa raajalta toiselle, varjelee jalkaansa ja lepuuttaa sitä enemmän kuin toista puolta. Etujalkojen kohdalla lepuuttaminen ilmenee niin, että hevonen siirtää jalan kehon etupuolelle, jolloin suurempi osa painosta tulee rungon alle jäävälle jalalle. Ontumaa voi olla joskus vaikea havaita, etenkin jos hevonen ontuu suhteellisen symmetrisesti kumpaakin jalkaansa joko edessä tai takana. Molemminpuolinen ontuma ilmenee jäykkyytenä, epäpuhtaina askellajeina ja kompurointina.

Eläinlääkäri tekee ontumatutkimuksen yleensä puuduttamalla jalkojen niveliä. Jos epäpuhtaus tai jäykkyys lievenee, voidaan olettaa että hevosella on ollut puudutetuissa kohdissa kipua. Toinen vaihtoehto on antaa kipulääkettä. Toisinaan käy niin, että krooninen kipu löytyy aivan muun toimenpiteen yhteydessä hevosen saatua kipulääkettä. Silloin huomataan, että hevonen liikkuukin tavallista reippaammin ja on yhtäkkiä pirteämpi kuin kotioloissa.

Hevonen yrittää yleensä toteuttaa ihmisen toiveita. Haluttomuus hypätä esteitä tai nostaa laukkaa voi johtua siitä, että se tuntuu hevosesta epämiellyttävältä. Siinä vaiheessa, kun hevonen kieltäytyy kokonaan liikkumasta, tilanne on jo todella paha.

Kuolaimen vastustamisen taustalla voi olla hammasvaiva

Hevosten hampaisiin on alettu viime vuonna kiinnittää entistä enemmän huomiota. Osittain tästä johtuen on havaittu, että hevosilla on runsaasti hammasvaivoja. On haljenneita hampaita, reikiä ja hammasmätää.

Hammasvaivat oireilevat usein niin, että ratsastettaessa hevonen ravistelee päätään tai pakenee kuolainta. Syödessään hammasvaivainen hevonen on ruokahaluton tai pyörittelee ruokaa suussaan etsien sopivaa kohtaa, jossa pureskelu ei tee kipeää. Hevonen saattaa myös vältellä kylmän veden juomista, koska se vihloo hampaita.

Tällä hetkellä on käynnissä hammasvaivoihin liittyvä suomalainen tutkimus, jossa hammasvaivaepäilyjen takia klinikalle tulleiden hevosten suu tutkitaan perusteellisesti. Omistajalle annetaan täytettäväksi lomake, johon hän rastittaa, mitä oireita hevosella on ollut. Vastaajia on ollut maaliskuuhun 2018 mennessä 208, ja kolme yleisintä oiretta ovat olleet hidas syöminen, ruuan pyörittely suussa ja taukojen pitäminen syömisen aikana, joita kaikkia on esiintynyt noin kolmasosalla tutkituista hevosista. Osa omistajista on kertonut, että taukoja pitäessään hevoset saattavat tuijottaa tyhjyyteen. Kyseisistä hevosista hieman yli puolet on ollut ratsastaessa epäsymmetrisiä kuolaimelle, puolet on paennut kuolainta esimerkiksi nostamalla päätä tai puremalla kuolaimeen ja samoin puolella hevosista esiintyi suun aukomista. Jos suusta on löytynyt vahingoittunut hammas, se on jouduttu usein poistamaan.

Tutkimus on vielä kesken ja tutkittavia saattaa tulla vielä lisää, joten tarkkoja lopullisia lukuja ei vielä ole mahdollista saada, mutta tähänastiset tapaukset antavat suuntaa. Vertailuryhmää tervesuisista hevosista ei ole muodostettu, joten ei tiedetä, kuinka yleisiä oireet ovat muilla hevosilla. Se kuitenkin tiedetään, että tutkituilla yksilöillä hampaan poisto on helpottanut oireita. Esimerkiksi tähänastisten tulosten mukaan 24 hevosesta, joiden omistajat raportoivat hevosen pakenevan kuolainta, 21 hevosta lopetti käytöksen hampaan poiston jälkeen ja kolme jatkoi.

Mahahaavan kipu on yksilöllistä

On olemassa muutamia tutkimuksia siitä, kuinka paljon mahahaavat aiheuttavat kipua. Näissä tutkimuksissa tähystyslöydöksiä on verrattu hevosen kliinisiin oireisiin.

Tulokset kertovat, että hevosissa on yksilöllisiä eroja. Keskimäärin havaittiin, että voimakkaammin oireilevilla hevosilla oli vakavampia haavaumia mahassa kuin vähemmän oireilevilla. Mitä pahemmalta mahahaava siis näyttää, sitä kipeämpi sen voidaan olettaa olevan. Käytännössä tilanne on yksilöllinen: jonkun hevosen mahahaava on kipeä ja toisen ei.

Kipuilmeet ovat universaaleja

Vuonna 2014 kansainvälinen tutkijaryhmä teki tutkimuksen, jossa verrattiin hevosten ilmeitä ennen ja jälkeen ruunausleikkauksen. Seuraavana vuonna tanskalainen tutkijaryhmä julkaisi samankaltaisen tutkimuksen. Kumpikin ryhmä päätyi toisistaan riippumatta samankaltaisiin tuloksiin.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että hevosilla voidaan erottaa viisi selvää piirrettä, joita kutsutaan kipuilmeiksi. Kokonaisuutena hevosen ilmeitä leimaa jännittyneisyys ja toiseksi välinpitämättömyys ulkomaailmaa kohtaan.

1. Korvien asento. Kipua tuntevan hevosen korvat liikkuvat vähemmän kuin terveen hevosen, ja ne ovat lerpallaan tai osoittavat taaksepäin. Korvien vähäinen liike kertoo, että hevonen ei jaksa olla kiinnostunut ympäristöstään.

2. Silmän yläpuoliset lihakset ja silmäluomet. Sairaalla hevosella on huolestunut ilme. Silmän yläpuolella olevat lihakset ovat jännittyneet ja pään luiset rakenteet siitä kohtaa selvästi näkyvissä. Hevonen pitää silmiä puoliksi tai kokonaan kiinni.

3. Leuka ja poski. Kipua kokeva hevonen näyttää siltä kuin se purisi hammasta, jolloin sen posken ja leuan lihakset ovat pingottuneet ja piirtyvät terävinä ihon läpi.

4. Suu. Kun hevonen puree hammasta, sen huulet ovat tiukasti yhdessä ja normaalisti pyöreä alahuuli näyttää kulmikkaalta.

5. Sieraimet. Hevosen sieraimet ovat laajenneet ja jännittyneet.

HGS-kiputaulukko

Tutkijoiden luoma kipuilmetaulukko. Vasemmalla on aina kivuton hevonen, keskellä hieman kivulias ilme ja oikealla selvästi kivuliaan hevosen ilme. Kuva on julkaistu Creative Commons -lisenssillä.

Hevosia pitempään katselleet ihmiset ovat tunnistaneet nämä oireet, vaikka niitä on tutkittu vasta nyt. Kokeneena lehtorina Raekallio on jo vuosien ajan opettanut oppilaitaan tunnistamaan tuskaisen hevosen katseen. Hän kutsuu sitä sisäänpäin kääntyneeksi katseeksi. Toiset kutsuvat tilaa sameasilmäisyydeksi. Hevonen on ikään kuin keskittynyt vain omaan itseensä ja kipuunsa, se tuijottaa eteensä jännittyneenä ja liikkumatta.

– Oli kiinnostava lukea näitä tutkimuksia, kun joku on pukenut sanoiksi ja eritellyt ne asiat, jotka itsekin on havainnut, mutta joita ei ole osannut sanoa ääneen, Raekallio sanoo.

Sen jälkeen, kun ensimmäiset tutkimukset julkaistiin vuosina 2014 ja 2015, on käynyt ilmi, että kipuilmeet ovat universaaleja. Tutkimukset koskivat vain ruunausleikkaauskipua, mutta sen jälkeen on havaittu, että samat ilmeet ovat näkyvät myös kaviokuumehevosilla ja vatsaonteloperäisestä kivusta kärsivillä hevosilla. Suurin osa tutkimuksista käsitteli akuuttia kipua, mutta on viitteitä siitä, että samat piirteet ovat läsnä myös kroonisessa kivussa. Lisäksi samoja kipuilmeitä on havaittu muillakin nisäkkäillä, vaikka niiden päät ovatkin jonkin verran anatomisesti erilaisia kuin hevosen.

– Jos hevonen käyttäytyy oudosti tai on ”hankala”, kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, että sillä voi olla kipuja. Se voidaan testata klinikalla esimerkiksi puuduttamalla tai antamalla kipulääkettä. Kipukäytöstä ei voi opettaa pois hevosesta millään ongelmahevoskoulutuksella, vaan kivun aiheuttaja on hoidettava, muistuttaa Raekallio.

Hän varoittaa kuitenkin ylitulkitsemasta hevosia. Hevosesta ei voi päätellä mitään pelkän korvien asennon tai yhden valokuvan perusteella, vaan sen käytöstä on seurattava jonkin aikaa.

– Viestini on, että seuratkaa hevosten ilmeitä. Kiinnittäkää huomiota siihen, miltä näyttää terve ja reipas hevonen, se auttaa tunnistamaan myös sen, milloin jotain on vialla. Jos opimme lukemaan hevosten ilmeitä, näemme merkit niiden naamasta jo ennen kuin tilanne pääsee pahaksi.

Alkuperäiset tutkimukset

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4312484/

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0092281

Artikkelikuva: Vincent Botta

21.4.2018|Kommentit pois päältä artikkelissa Hevosen kireä ilme voi olla merkki kivusta

Minä,

Loputtoman utelias hevostoimittaja, tarinanmetsästäjä ja koruharrastaja, joka edelleen ihmettelee maailmaa ja koettaa aina silloin tällöin tehdä jotain ensi kertaa elämässään.
ellikin logo