Kouluratsastaja Katja Kuokalla on tallissaan harvinaisuus. Suomenhevosori Hessin Leevi kilpailee kouluratsastuksessa vaativia luokkia, eivätkä ratsun rajat ole vielä likimainkaan tulossa vastaan. Seuraavaksi ratsukko suunnittelee nousevansa PSG-luokkiin, ja siitä matka jatkuu juuri niin pitkälle kuin hevonen haluaa, niin kauan kuin ori tekee tehtävät mielellään. Hessin Leevi osaa joitakin GP-liikkeitä, mutta nähtäväksi jää, tuleeko niistä jonain päivänä kokonainen GP-rata.
Leevi tietää olevansa tilan herra. Sillä on niin hyvä itsetunto, että sen ei tarvitse pitää meteliä asiasta vaan se ottaa asian tyynesti ja herrasmiehen elkein. Katja Kuokka ei löydä huonoja puolia silmäterästään, ellei sellaiseksi lasketa harjaa, joka ei koskaan kasvanut kovin pitkäksi. ”Leevin parhaat puolet ovat ehdottomasti sen kokoamiskyky ja yhteistyöhalu. Ilman yhteistyöhalua kokoamiskyvyllä ei olisi merkitystä. Sen kanssa ratsastus ei ole koskaan taistelua. Se saattaa sanoa välillä mielipiteensä, mutta aina se on menossa innoissaan ja nöyränä töihin. Se yrittää aina parhaansa, pienellä kehulla se yrittää vielä vähän enemmän. Tammanomistajat ovat kehuneet, miten herrasmiesmäisesti se kohtelee tammoja. Koskaan ei ole tarvinnut varoittaa ihmisiä tai ohikulkevien hevosten taluttajia pysymään kaukana. Voin matkustaa sen kanssa yksin kilpailuihin”, hän kuvailee.
Hessin Leevi, herra ja herrasmies.
Leevi on ratsusukuinen, mutta sen lahjat tulivat yllätyksenä kaikille. Sen vanhemmat ovat tavallisen hyviä suomenhevosia. ”Kun meillä syntyi ensimmäinen oma varsa, sille tarvittiin kaveri. Ihastuin Lastun Lekaan, kun näin sen kilpailuissa Lappeenrannassa. Ystävälläni oli Lastun Lekasta oleva maitovarsa, Hessin Leevi. Kysyin, myisikö hän sen kaveriksi omalle varsalleni”, kertoo Katja Kuokka elämänsä kaupoista.
Leevi on elämäänsä tyytyväinen. Se on saanut asua samalla tilalla lähes koko elämänsä, ja on yksi kysytyimpiä suomenhevosoreja tällä hetkellä. Jälkeläisiä on tämän kesän jälkeen jo 36, ja Kuokka saa jatkuvasti kyselyjä tammanomistajilta. Liinakkotallin varsat menevät yleensä kaupaksi noin viikossa. Ori periyttää hyvin kokoa ja liikettä. Se on itse 170 cm korkea, varsoista on tullut isoja ja ne pärjäävät yleisesti hyvin laatuarvosteluissa. ”Sen lisäksi emän pitää olla laadukas, sehän on puolet geeneistä”, hän muistuttaa ja sanoo, että emän osuus unohdetaan liian usein.
Leevin varsoista löytyy muutamia, jotka ovat jo menestyneet. Muutkin ovat laadukkaita, mutta vielä niin nuoria, että niiden kyvyt paljastuvat vasta lähivuosina. Liinakon Leidi ja Liinakon Diiva ovat siroja, isänsä korkuisia lupaavia tammoja. Liinakon Elvistä Kuokka ei edes aikonut ensin myydä vaan suunnitteli siitä tulevaa jalostusoria, mutta sinnikäs tuttu halusi välttämättä ostaa sen. Kun Katja Kuokka tiesi, että varsa pääsee hyvään kotiin, hän taipui. Hessin Leevin työn jatkajaksi on tällä hetkellä ehdolla juhannuksen alla syntynyt orivarsa, jolla ei ole vielä nimeä.
Isän poika (emä Anisian Caramelli) jatkaa jonain päivänä Hessin Leevin työtä ja sukua.
Kilpauran ja siitoksen yhdistämisessä on tekemistä, ja tänä kesänä yhtälöön ovat tuoneet omat kommervenkkinsä kylmä kevät ja viikon kuluttua käytävät suomenhevosten koulusuomenmestaruudet. ”On ollut niin kylmää, että tammat eivät ole olleet kiimassa. Sitten kun on muutama lämmin päivä, kaikki ovat samaan aikaan kiimassa. Päätin, että se saa keskittyä nyt SM-kisoihin asti ja jatkaa siitostyötään taas 10.7. Tänä vuonna on ollut 14 tammaa, ja muutama on vielä jonossa.”
Suomenhevosten SM-kilpailut ratsastetaan helppo A -tasolla. Jos tasoa nostettaisiin pykälällä, Leevin kyvyt tulisivat vielä paremmin esiin, mutta kilpailu kärsisi osanottajien vähyydestä. Kuokan mielestä suomenhevosten kohdalla tyydytään liian herkästi ajatukseen, että sillä voi mennä vain helppoja luokkia eikä edes yritetä ylemmäs. ”Ei Leevi voi olla maailman ainoa suomenhevonen, joka osaa vaativan liikkeitä. Jos suomenhevosta koulutettaisiin pidemmälle, valmennettaisiin ja löytyisi ratsastaja, joka haluaa viedä hevosta eteenpäin, uskon että lahjakkaita suomenhevosia löytyisi enemmänkin”, hän sanoo.
Toinen seikka, johon Kuokka haluaisi muutoksen olisi se, että jalostukseen hyväksyttyjä oreja alettaisiin käyttää jo neljävuotiaina, sillä jalostus on hidas tie. Hessin Leevi on nyt 11-vuotias, ja sen vanhimmat varsat ovat 6-vuotiaita. Niistä aletaan vasta nyt nähdä, mitä niistä tulee. Se on onnekas, sillä yleensä hyvä periyttäjä havaitaan liian myöhään. ”Sitten kun orilla alkaa olla tuloksia ja se on jättänyt muutaman hyvän jälkeläisen, muut vasta kiinnostuvat ja huomataan, että oho, se onkin jo 20-vuotias”, hän kuvailee tyypillistä kehityskulkua.
Leevillä on kuitenkin hyvin pullat uunissa, itse asiassa aika monta pullaa. Virolahdella aivan Venäjän rajan pinnassa se elää tyytyväisen herran elämää. Se pitää ruunat kurissa, saa toteuttaa viettejään, sillä on sopivasti treeniä ja se saa olla paljon ulkona.
