Artikkelikuva: Satu Pitkänen
Tanskan Herningissä pidetään heinäkuun lopussa 2018 kansainvälinen poninäyttely, jonne on menossa ainakin kaksi shetlanninponioria Suomesta: Kakkulanmäen Virgil ja Kaurialan Kille. Ponien tähänastinen näyttelymenestys on sitä luokkaa, että heillä on jo pienoisia paineita niskassaan. Omistajilla on elämää suurempi tehtävä edustaa kotimaataan.
– Haluamme liputtaa Suomessa syntyneiden shetlanninponien puolesta, sanoo Kakkulanmäen Virgilin omistaja Roger Lumberg.
Tavoite menestyksestä ulkomailla on kypsynyt matkan varrella, kun ponien menestyksen myötä nälkä on kasvanut. Jalostukseen vuonna 2016 Ruotsissa kelpuutettu Virgil on toisen polven suomalainen. Se merkittiin Suomen shetlanninponikantakirjaan keväällä 2018. Kantakirjaan valitaan rotunsa edustavimmat yksilöt, jotka saavat virallisen luvan lisääntyä ja jatkaa rotua. Kantakirjaustilanteessa yksilö pisteytetään ja se saa pisteidensä perusteella joko I-, II- tai III-luokan palkinnon. Palkintojen saajia on yleensä useita.
– Laskin, että Virgil on saanut 18 ykköspalkintoa näyttelyissä, se on viisi kertaa ollut Best In Show (näyttelyn paras). Se on ensimmäinen Suomessa syntynyt shetlanninponi, jonka emä on suomalainen ja joka on sekä Suomen että Ruotsin kantakirjassa, jatkaa Lumberg.
Roger Lumberg juoksutti Kakkulanmäen Virgilin ponioripäivien kantakirjaustilaisuudessa 2018 shetlanninponien suomenennätyspisteille. Kuva: Satu PItkänen.
Kaurialan Kille kilpailee omistajansa Emma Tuomisen kanssa näyttelyiden käyttöluokissa vaikealla tasolla. Käyttöluokissa poni valjastetaan vaunun eteen ja sen pitää esittää kouluratsastuksesta tuttuja liikkeitä. Se sopii enemmän kuin hyvin, sillä Tuominen on tavoitteellinen kouluratsastaja. Kille on Virgilin tavoin kantakirjaori ja toisen polven suomalainen, se on voittanut näyttelyissä useita ykköspalkintoja, valittu Championiksi ja käyttötähdeksi. Käyttötähti-tittelin saa useiden hyvien näyttelytulosten perusteella samaan tapaan kuin koirilla valion arvon.
Kaurialan Kille, puhelias hurmuri
Ponien ja heidän omistajiensa kohtaamisissa on ollut sattumaa ja kohtalon tuntua. Emma Tuominen tapasi Killen valloittavana maitovarsana Hyvinkään hevossairaalassa, missä Tuominen toimi hoitajana. Kille oli hyväntuulisesti hörisevä potilas. Ponin terveydentilassa oli kuitenkin seikkoja, joiden hoitaminen olisi vaatinut pitkäaikaista kuntoutusta. Tähän ponin omistaja ei ollut valmis, joten Tuominen sopi omistajan kanssa, että hän lunastaa ponin itselleen maksamalla sen kuntoutuksen, ja niin hänestä tuli puheliaan ponivarsan omistaja.
– Se oli sellainen höpöttäjä alusta asti, kova juttelemaan. Ihan kuin se olisi sanonut ”Hei mä tulin nyt tänne käymään tuolta meiltä, kukas sä oot? Ai mun pitää nyt seistä tässä, okei!”, kuvailee Tuominen.
– Juttelen sille paljon ja se juttelee takaisin. Osa käyttöluokkien menestyksestä johtuu varmaan siitä, että olen tuntenut sen lähes koko ikänsä ja saanut kouluttaa sen itse. Se on mahtava tyyppi, aina valmis töihin.
Kaurialan Kille ja Emma Tuominen tuntevat toisensa perin pohjin. Kuva: Sallis Lindqvist.
Kakkulanmäen Virgil, vitsi josta tuli totta
Kakkulanmäen Virgilin ja Roger Lumbergin tarina on toisenlainen. Ennen Virgilin syntymää Roger Lumberg vitsaili tuttavalleen, ponikasvattajalle Sari Rasille, että jos sieltä tulee musta orivarsa, se on sitten hänen. Musta orivarsahan sieltä tuli.
– Viljon (Virgilin) kohdalla on sellainen tunne, että se oli tarkoitettu minulle, sanoo Lumberg.
Virgil tuli myyntiin ollessaan kaksivuotias, ja se oli jo tehnyt Lumbergiin vaikutuksen. Hän halusi ostaa ponin, mutta mietti hetkisen liian kauan, mitä voisi tehdä ponivarsalla. Ajatus ei jättänyt rauhaan, joten hän marssi kasvattajan luo sanoen ostavansa ponin. Kasvattaja kertoi, että oli juuri ehtinyt tehdä siitä kaupat. Lumberg tarjosi uudelle omistajalle kaksinkertaista hintaa ponista, mutta omistaja ei taipunut.
Myöhemmin Lumberg sai toisen tilaisuuden. Kasvattajalle soitti eläinlääkäri, joka kertoi että uudessa kodissa kaikki ei ollut aivan niin kuin piti. Kasvattaja haki ponin takaisin kotiin, ja Lumberg sai viimein ostettua ponin itselleen. Ensimmäinen näyttely ei mennyt hyvin, arvosanat olivat hädin tuskin keskinkertaisia, mutta ori kuitenkin hyväksyttiin jalostukseen ilman palkintoluokkia. Joku sanoi, että ei ponia kannata orina pitää ja kehotti ruunaamaan sen. Kiivaan luonteen omaava mies tiesi, että ponissa on ainesta.
– Lyödään vetoa, että tämä poni voittaa tänä vuonna kaikkien teidän ponit tai syön hatullisen sontaa, sanoin minä, kertoo Lumberg.
Hänen ei tarvinnut syödä hatullista, sillä seuraavasta näyttelystä alkoi menestysputki. Myös ponioripäiviltä 2018 haettiin revanssi. Tuloksena oli I-palkinto huimalla keskiarvolla 8,7. Se on korkein shetlanninponille Suomessa koskaan annettu arvosana.
Maailmanvalloitus on alkanut
Ponien omistajista on tullut hyviä ystäviä ja he ovat käyneet yhdessä näyttelyissä Suomessa ja kerran Ruotsissa. Tuominen sanoo, että hän stressasi ponin juomisesta ja jaksamisesta, kävi autokannella juottamassa sille makuvettä vähän väliä.
– Poni varmaan ajatteli että tää reissaaminen on kivaa, kun saa koko ajan herkkuja.
Huoli oli turha. Kille oli virkeä nuorimies koko näyttelyn ajan.Se voitti kansainvälisen värillisten oriiden näyttelyluokan, oli ajoluokassa kolmas ja tarkkuusajossa neljäs. Molemmat oriit osallistuivat rotunäyttelykehiin molempina päivinä ja molemmat myös palkittiin tuplakullalla. Killen luokkavoitto kruunasi matkalaisten reissun.
Paluumatkalla ennen laivaan menoa seurue pysähtyi muiden tavoin Täbyn laukkaradalle antamaan poneille tilaisuuden jaloitella. Kello oli kolme yöllä, kaikki olivat väsyneitä – kaikki paitsi Kille. Se jaksoi höristä innoissaan uudesta paikasta.
– Virgil kärsi matkalla lievästä ähkystä ja oli Killeä katsoessaan sen näköinen, että sanoisi ”mä en jaksa tuon juttuja enää!”, nauraa Tuominen.
Ponien seuraava suurempi ulkomaanreissu on matka Tanskan kansainväliseen poninäyttelyyn. Siellä vastus on kovaa, mutta luotto ponikaksikkoon on vahva ja lippu on korkealla.
– Olen ylpeä siitä, että meillä on näin tasokasta suomalaista kasvatusta, sanoo Lumberg lopuksi.
Kaurialan Kille on napsinut ruusukkeita yksi toisensa jälkeen. Kuva: Laura Taimioja.
Kaurialan Kille
Shetlanninponi, s. 27.7.2009
Suku (suluissa syntymämaa)
Isä: Kanteborgs Winston (Ruotsi)
Emä: M.M. Linda (Suomi)
Emänisä: RP-Chocolate Eyes (Suomi)
Saavutukset:
kantakirjausnäyttelyn I-luokan palkinto 2015, Best In Show ja paras käyttökokeen suorittaja
8 ykköspalkintoa
BIS2, BIS3
käyttöluokka-Champion x3, Reserve Champion x1
käyttöluokkacupin voittaja 2016
näyttelyluokan Champion ori x1, Reserve Champion ori x2
Käyttötähti
Keilakunkku 3. 2016
Keilakunkku 2. 2017
kansainvälisen värillisten orien luokan voittaja Ruotsissa 2017
Kakkulanmäen Virgil, ratsailla Patricia Salminen. Kuva: Satu Pitkänen.
Kakkulanmäen Virgil
Shetlanninponi, s. 18.7.2012
Kasvattajat Miia Kondrajeff ja Sari Rasi
Suku (suluissa syntymämaa)
Isä: Salut III (Ruotsi)
Emä: Sammalisen Vanilla (Suomi)
Emänisä: Gläntans Pirat (Ruotsi)
Saavutukset
18 ykköspalkintoa (I)
13 luokkavoittoa
6 x Champion
Nuorten ponien Champion
Paras Nuori ori
6 x Paras Suomessa syntynyt
6 x Best In Show, mm. ponioripäivien 2018 BIS
