Tutulla tallilla on kevät odotettu varsan syntymää. Toukokuun lopulla hevosvauva oli viimein valmis saapumaan avaraan maailmaan. Varsan nimeä ei ole vielä julkisesti kerrottu. Siihen asti voin kutsua sitä vaikka Elliksi oman lapsuusaikaisen lempinimeni mukaan. Olemme nimittäin syntyneet samana päivänä 34 vuoden erotuksella. Maanantaina pääsin katsomaan varsaa, kun nämä ellit (varsa ja emo) viettivät kesäpäivää laitumella syöden, nukkuen ja juosten. Pikkuneidin vauhti kiihtyy sitä mukaa kuin jalat vankistuvat, äidillä on jo nyt ajoittain vaikeuksia pysytellä spurttailijan perässä. Äidin täytyy kuitenkin pysyä mukana, sillä laidunaitauksen laidoilla on ihan liikaa uteliaita ihmisiä kameroineen. Välillä äidin täytyy suorastaan tulla väliin tai vähintään katsoa varoittavasti, kun varsa tulee tutustumaan omituisen kaksijalkaisen lajin edustajiin.
En ole ainoa, joka on mennyt vähän hassuksi varsan tultua. Tulokas on sekoittanut myös hevoslauman päät. Koskaan ennen en ole kuullut sellaista kokoillan hirnuntakuoroa kuin maanantaina.
Valvova silmä on jatkuvasti tarkkana.
Äidin esimerkkiä seuraten.
Kauniit kirahvinsilmät.
