Satula on tarpeellinen kapistus. Hyvä satula suojelee hevosen selkärankaa, jakaa painoa ja satulan päällä on monesti mukavampi ratsastaa kuin ilman sitä. Satulan jalustimet ovat usein pitäneet ratsastajan kyydissä mukana pienissä keikauksissa. Satula on usein hevosen kallein varuste ja samalla vaikein löytää. Sen pitää sekä sopia hevoselle että hivellä ratsastajan takamusta. Satulaseppä Lina Lagström piti esitelmän satuloista ja niiden runkovioista Helsinki Horse Fair -messuilla.
Suomalainen koivu on maailman parasta satulapuuta
Satula rakentuu rungon ympärille. Rungottomiakin satuloita on olemassa, mutta ne saattavat painaa hevosen selkärankaa, joten satulaseppä Lina Lagström, Suomen satula- ja valjasseppien puheenjohtaja, suosittelee rungollista satulaa. Runko on yleisimmin puuta tai muovia. Englantilaiset valmistajat suosivat suomalaisesta koivuviilusta valmistettua puurunkoa metallivahvikkein. Suomalainen koivu on juuri sopivan kovaa, sitkeää ja hitaasti kasvanutta, ja sitä käyttävät melkein kaikki suuret englantilaiset satulanvalmistajat. Manner-Euroopassa vannotaan muovin nimeen sen keveyden, muokattavuuden ja lujuuden tähden. Moni muovirunko on muokattavissa lämmön avulla, ja kaikki vaihtokaarelliset satulat ovat muovirunkoisia. Muovi ja puu ovat sikäli samanarvoiset, että kummastakin materiaalista voidaan valmistaa laadukkaita runkoja, ja osa puurunkoisista satuloista on myös muokattavissa. ”Jos muovirunkosatula painaa lapoja, usein omistaja etsii leveämpää vaihtokaarta etukaareen, mutta todellisuudessa vaiva oikenisi kapeammalla kaarella”, Lagström vinkkaa.
Puurunko metallivahvikkein, ns. spring tree, on yleinen englantilaisvalmisteisissa satuloissa. Kuva: Lina Lagström.
Muovirunko on eurooppalaisvalmistajien suosiossa. Kuva: Lina Lagström.
Mitä suuremmat voimat satulaan kohdistuvat, sitä tärkeämpää on, että satula on kunnossa ja se kannattaa tarkastuttaa satulasepällä muutaman vuoden välein. Esteratsastus vaatii satulalta enemmän kuin käyntimaastoilu. Runkovikainen satula on turvallisuusriski sekä ratsastajalle että hevoselle, joten sellaista ei tule käyttää. ”Joskus satulanvalmistajat saattavat väittää jonkin satulan olevan ikuinen tai rikkoutumaton, mutta sellaista ei ole olemassakaan”, muistuttaa Lagström.
Runkovioille altistavat satulan korkea ikä, varastointi kosteassa satulahuoneessa ja maastanousu satulaan. Huono varastointi ruostuttaa satulan metalliosia ja maastanousun on todettu tutkimuksissa aiheuttavan suurta vääntömomenttia sekä hevosen selkään että satulan runkoon. Aikaa myöten nämä tekijät saavat rungon napsahtamaan. Runkoviat voivat syntyä myös esimerkiksi niin, että hevonen kaatuu satula selässään tai jalustin jää jonnekin kiinni ja hevonen riuhtaisee sen irti. Tällaisissa tapauksissa satula tulisi aina viedä avattavaksi.
Etukaaressa oleva rungon metalliosa on ruostunut ja hapertunut rikki naulan kohdalta.
Tee-se-itse runkotarkastus satulalle
Suuntaa-antavan runkotarkastuksen voi tehdä itse, se paljastaa ainakin sen, onko runko murtunut jostain kohdasta. Taivuttele satulaa joka suuntaan. Puurunko saa joustaa aavistuksen istuinosasta, mutta etukaaresta sen on oltava jäykkä. Muokattu muovirunko antaa aavistuksen verran periksi joka suuntaan, mutta varsinaisia notkelmia eikä etenkään mitään napsahteluja tai nitinöitä saa kuulua. Mitään ääniä ei pitäisi kuulua. Tässä kohtaa on hyvä sanoa, että muhkeat pehmusteet saattavat mennä ryppyyn taivutuksessa, vaikka runko olisi ehjä. Taivuttelija tuntee kyllä käsissään, taittuuko runko vai pelkät pehmusteet. Jos olet ostamassa käytettyä satulaa, sitä kannattaa taivutella ensin. Siistiltäkin näyttävä satula voi olla sisältä rikki. Kaikki viat eivät tässä testissä paljastu ja lopullinen totuus selviää vasta avaamalla satulan, ja se kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi.
Yleisin satulaseppä Lagströmille vastaan tuleva vaiva ovat rungon niittiviat. Satulan rungon osat ovat niiteillä kiinni toisissaan, ja jos jotain tömähdyksiä tulee, niitit saattavat antaa periksi. Niittivioissa hyvä uutinen on, että ne ovat korjattavissa, tosin ne ovat melko suuritöisiä, sillä satulasepän pitää purkaa satula osiin, niitata ja koota satula uudelleen. Kuitenkin hyvän satulan löytäminen on niin vaikeaa, että moni korjauttaa ennemmin kuin ostaa uuden. Suurin osa valmistajista ohjeistaa, että jos yksikin niitti on rikki, satula menee käyttökieltoon. Toiseksi yleisin vika satuloissa on murtunut runko. Se ei ole korjattavissa.
Taivutuskokeessa satula asetetaan itseä vasten ja taivutetaan sen verran kuin se taipuu. Satulan ei pitäisi mennä käsivoimin rikki, vaikka sitä taivuttelisi moneen suuntaan. Kuvassa tehdään istuimelle taivutuskoetta. Samassa asennossa voi tarttua myös siipiin ja vetää niitä etukaarta kohti. Lisäksi etukaarta voi taivutella lähentämällä ja loitontamalla kaaren puolikkaita toisiinsa nähden.
[fusion_youtube id=”twQptAUZ74M” width=”” height=”” autoplay=”false” api_params=”&rel=0″ hide_on_mobile=”small-visibility,medium-visibility,large-visibility” class=””][/fusion_youtube]
Videolta näkyy, miltä satulan ei pitäisi näyttää eikä kuulostaa, kun sitä taivutellaan.
Villa ja ilma ovat hevosen mielestä mukavimmat toppaukset
Satulaan kuuluu rungon lisäksi toppaus. Se on pehmuste hevosen ja satulan välillä. Jos hevonen saisi valita, se valitsisi aidon lampaanvillan tai ilmatopatun satulan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ilma mukautuu hevosen liikkeisiin paremmin kuin muut materiaalit, lampaanvilla tulee hyvänä kakkosena. Villa päästää lävitseen lämpöä, joten villatopattu satula ei ole hevosen mielestä yhtä hikinen kuin muilla materiaaleilla topatut. Syy, miksi ihminen valitsee yleensä jonkin muun materiaalin on se, että paneelien villat täytyy vaihtaa aika ajoin. Synteettistä villaa tarvitsee vaihtaa harvemmin ja jotkin satulan sisässä olevat vaahtomateriaalit ovat varsin pitkäikäisiä. Toinen syy muulle materiaalille on valmistajan suositus. Useilla satulamerkeillä on omat synteettiset villansa, jotka on tarkoitettu kyseiseen satulaan. Ilmatopattujen satuloiden huono puoli on, että ratsastajien mielestä ne saattavat olla epämukavia.
Hyvän ja huonon toppauksen eron välisen näkee silmillä. Hyvin topatut paneelit ovat symmetriset ja tasaiset. Toppaus tuntuu käteen napakan joustavalta, se on pehmeämpi kuin hevosen selkälihas. Ompeleet ovat tiukasti kiinni, kantopinta on suuri. Vastaavasti huonosti topatut paneelit ovat muhkuraiset tai epäsymmetriset. Ne on topattu liian täyteen ja ovat niin kovat, että ne eivät toimi enää pehmusteena. Lagström korostaa, että toppaaminen on hienosäätöä, satulan pitää olla itsessään sopiva. Epäsopivasta satulasta ei saa sopivaa toppaamalla.
Tässä on esimerkki epätasaisesta toppauksesta. Vasemmalla oleva toppaus on littanampi kuin oikealla oleva pulleampi kaverinsa. Tämä yksilö on kulunut käytössä epätasapainoiseksi, satulasepän jäljiltä ei tällaista saa olla. Kuva: Lina Lagström.
Lagström esittelee yhtä ”ei näin” -esimerkkiä. Kuka tätä satulaa ikinä onkaan topannut, ei ymmärtänyt mitä oli tekemässä. Toppaaja on yrittänyt pitää villat paikallaan tekemällä pistoja keskelle paneelia, mutta tällainen tuntuu hevosesta hyvin epämiellyttävältä.
Satulaseppä Lina Lagström.
