Ratsastuksen EM-kilpailut ovat vielä tuoreessa muistissa. Henri Ruoste ratsasti eleettömän tyylikkäästi, käytti huomaamattomia apuja. Torstain Grand Prix Special sai ratsastuskansan haukkomaan henkeä ja itkemään liikutuksesta. Rossetti toteutti auliisti kaikki pyynnöt. Muutama virhe sattui matkalla, joten sataa prosenttia ei voinut antaa, mutta sinivalkoisin silmälasein katsottuna tuosta olisi pitänyt ropsahtaa ainakin 95 %, eikö? Kansa tuntui olevan sitä mieltä, että Ruoste oli ylivoimaisen hyvä ja Rossetti lahjakas. Katsoja ei voi tulla muuhun päätelmään kuin että edelle sijoittuneet neljätoista ratsastajaa saivat nimen perusteella ylimääräisiä mainepisteitä.

Sekä Ruoste itse että haastattelemani tuomarit Maria Colliander ja Tiina Karkkolainen ovat sitä mieltä, että asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Lyhyesti sanoen tuomarin harjaantunut silmä ja maallikkokatsojan silmä näkevät eri tavalla. Katsoja näkee selkeät virheet ja viilipyttymäisen istunnan sekä apujen käytön voimakkuuden. Tuomari näkee enemmän.

– Eivät nimiratsastajat turhaan ole nimiratsastajia, vakuuttaa Henri Ruoste.

– Siinä on monta asiaa, mitä tuomarin pitää nähdä sekunnissa. Uskon, että tuomareilla numero tulee aika lailla takaraivosta. Miten liike valmistellaan ja miten hevonen tuodaan liikkeeseen sisään ja siitä ulos. Apujen käyttö vaikuttaa kyllä, mutta se on lopulta vain yksi numero, hän muistuttaa.

Suomen ainoa 5* kansainväliset tuomarioikeudet omaava Colliander oli Rotterdamissa paikalla ja näki Ruosteen kaikki suoritukset. Hän kuvailee sitä, mitä tuomari näkee tuossa tilanteessa.

– Mielestäni Henri sai oikeudenmukaiset pisteet ja hän ratsastaa todella hyvin. Hevosella on hyvä piaffe, mutta se heijaa hieman passagessa. Laukkaosuuksissa hän joutuu vielä hieman varmistelemaan, eikä pysty ratsastamaan täydellä riskillä esimerkiksi lisättyä laukkaa, sanoo Colliander.

Heijaaminen ja laukka kertovat siitä, että hevonen tarvitsee vielä voimaa. Kaikki palikat menestykseen ovat kuitenkin olemassa. Lisäksi jokaiseen ohjelmaan on sattunut muutamia pieniä ja isompia virheitä, jotka rokottavat kokonaispisteitä.

– Olen sanonut Henrille, että virheettömän suorituksen tullessa kohdalle pistehanat ovat auki, hehkuttaa Colliander.

Hiroyuki-Kitahara-Huracan-piruetti-Aino-Nations-Cup

Hiroyuki Kitahara väläytteli Ainossa Huracanin laatua.

Tiina Karkkolainen, 4* kansainvälinen tuomari, vakuuttaa myös ettei tunne ainuttakaan tuomaria, joka antaisi nimipisteitä. Tuomarilla on takanaan tuhansia ja tuhansia tunteja rutiinia, ja arvosana tulee selkäytimestä. Tietty kokonaisuus on kahdeksan arvoinen ja tietty kokonaisuus saa vitosen. Hän kehottaa tuomaroinnista kiinnostuneita tilaamaan FEI:stä kirjan Guidelines for Judging, joka auttaa hahmottamaan tuomarin tehtävää. Alkuun pääsee lukemalla FEI:n nettisivuilta kouluratsastuksen säännöt.

– Jo kansainväliset kouluratsastussäännöt lukemalla aukeaa monta asiaa, vinkkaa Karkkolainen.

Tuomarin tehtävä ei ole helppo ja se on varsin epäkiitollinen. Henri Ruoste ei kadehdi tuomarien työtä.

– Alkukilpailussa oli 69 ratsukkoa. Päivät olivat pitkiä ja tuomarien piti keskittyä jokaiseen ja säilyttää skaala alusta loppuun. Ei se ole helppoa, Ruoste sanoo.

Tuomarin tehtävä on pysynyt melko samanlaisena, vaikka tekniikka on kehittynyt. Liikkeet täytyy edelleen arvostella ja ontuvat hevoset pitää viheltää ulos radalta. Joskus tuomari joutuu murskaamaan jonkun unelmat. EM-kilpailujen Grand Prix Specialissa nähtiin espanjalainen ratsukko, jonka suorituksen tuomari keskeytti epäpuhtaan askellajin eli lievän ontuman takia.

– Se on kova paikka tuomarille, kun joutuu viheltämään. Nykyään on onneksi varoitusnappi, jota painamalla kuka tahansa tuomari voi ilmoittaa päätuomarille, että hänen mielestään kaikki ei ole kunnossa. Aiemmin piti hakea katsekontaktia toisiin ja kysyä silmillä, näetkö samaa kuin minä. Päätuomarille on henkisesti helpompaa tehdä vaikea päätös kun tietää, että joku muukin on samaa mieltä, kuvailee Colliander.