Taina Teittiseltä kesti 12 vuotta hyväksyä olevansa vammaisratsastaja

Viime viikolla pararatsastusluokituksen saanut Taina Teittinen ei vastaa mielikuvaa vammaisratsastajasta. Siinä, missä tunnetummista pararatsastajista Jaana Kivimäki liikkuu pyörätuolilla ja Katja Karjalainen käyttää kävelykeppiä ja näköavustajaa, Taina Teittinen liikkuu vielä omin jaloin, vaikka toinen jalka onkin vammautunut.

Vuosi oli 2006. Teittinen ratsutti nuorta hevosta, joka päästeli pukkilaukkarodeoita. Eräänä päivänä hän putosi pukin voimasta satulasta, mutta jalka jäi kiinni jalustimeen ja katkesi nilkan kohdalta kokonaan. Onneksi jalassa oli napakka ratsastussaapas, joka piti raajaa kasassa. Kun vetoketju avattiin, nilkka paljastui aivan taittuneeksi. Sääriluun pää pisti esiin nilkan kohdalta. Toipuminen kesti puolitoista vuotta. Tarvittiin toistakymmentä leikkausta, ihosiirteitä, uudisluuta lonkasta ja luupankista.

Nyt onnettomuudesta muistuttaa enää tunnoton jalka, joka tarvitsee erityisvalmisteisen, kipsivahvistetun kengän.

– Tämä jalka vaan kulkee mukana, sanoo Teittinen koputtaen kipsikenkäänsä niin että siitä kuuluu kumina.

Teittinen-erikoissaappaat

Ratsastusura onnettomuuden jälkeen on ollut lähinnä sen ansiota, että hänellä on ollut Kiahan Renard eli Kettunen, elämänsä hevonen. Teittinen on kouluttanut Kettusen toimimaan omilla avuillaan niin, että toista jalkaa ei ole tarvittu. Hän ei olisi edes osannut ratsastaa muiden kouluttamia, tavallisille pohjeavuille opetettuja hevosia. Samoin kukaan toinen ei ole saanut Kettusta toimimaan kuten Teittinen.

– En hahmota toista pohjetta ollenkaan. Kettusen kanssa riitti kun puristin reidellä, se ymmärsi mitä tarkoitan. Luokitustilaisuudessa Janne (Bergh) sanoi, että näyttää siltä kuin käyttäisin jalkaa, ehkä se tulee jostain selkäytimestä, kun on ikänsä ratsastanut. Aivot lähettävät signaalin, mutta en tiedä mitä jalka tekee, miettii Teittinen.

Parasta Helsessä on ääretön herkkyys

Vuosi sitten Teittinen sai puhelun. Virolahdella ratsastuskoulua pitävä Nina Heikkola oli vuotta aiemmin ostanut omaa kouluratsastuskilpauraansa silmällä pitäen laatuhevosen, mutta tuli siihen tulokseen, että ratsastuskouluyrittäjän on vaikea löytää aikaa treenille ja valmentautumiselle. Harjoitteluun tuli taukoja ja sen jälkeen piti taas aloittaa työ alusta. Hevoselle piti löytää tasoisensa ratsastaja. Heikkola sai Tiina Polson kautta tietää, että Taina Teittinen asui lähistöllä ja kysyi, voisiko Teittinen tulla kokeilemaan hänen hevostaan. Teittinen tuli ja oli saman tien myyty.

Teittinen kertoo vielä Kettusesta. Yksi syy, miksi hän vaihtoi pari vuotta sitten kouluratsastuksen joksikin aikaa monté-ratsastukseen oli se, että toista Kettusta ei ollut tullut vastaan. Toiseksi hän halusi testata rajojaan ja sitä, mitä kaikkea hän pystyy tekemään jalastaan huolimatta. Heikkolan omistama Helse-tamma on jo nyt Teittiselle aivan erityinen. Hän kuvailee sitä Kettuseksi tamman hahmossa.

– Minulla on se sama tunne kuin Kettusen kanssa. Molemmissa on ylpeyttä, halua esiintyä. Parasta Helsessä on sen ääretön herkkyys. En ole eläissäni ratsastanut näin herkkää hevosta. Sen selässä saa olla ihan hipihiljaa ja kieli keskellä suuta.

– Se toimii melkeinpä katseen voimalla. Herkkä hevonen on juuri tähän tilanteeseen sopiva, sillä sen kanssa ei tarvita jalkaa. Ajatus riittää.

Teittinen-apuvalmentaja-Keksi

Taina Teittisen apuvalmentaja.

Teittinen kuvailee hevosta isoksi persoonaksi, prinsessaksi ja vähän kissamaiseksi. Se venyttelee kuin kisssa lähtiessään karsinastaan ja on kouluttanut ratsastajansa oman mielensä mukaiseksi. Yhteistyö ei ole löytynyt aivan helpolla.

– Ensin se ei liikkunut minun kanssani mihinkään. Seuraavassa vaiheessa vauhtia oli liikaakin. Se oli vain musta vilahdus, kun se juoksi maneesin päästä päähän. Se tuntui kuin menisi 200 km/h, ja minä vaan koetin pysyä kyydissä. Kun siitä vaiheesta päästiin, alkoi tulla niitä hyviä hetkiä ja nyt menee jo ihan mukavasti. Tammalla on omat juttunsa ja minun puolestani sillä saakin olla.

Vuoden ajan Teittinen on ratsastanut Heidi Svanborg-Lodmanin valmennuksissa ja Svanborg-Lodman kehotti Teittistä miettimään vakavasti pararatsastajaksi siirtymistä. Vähitellen Teittinen kypsyi ajatukseen uudesta urasta. Hän haluaa sittenkin vielä kilpailla. Tavoitteena on paluu Intermediaire-luokkiin, nyt Helsen kanssa.

Uusi kappale elämässä

Viime viikolla Teittinen osallistui Helsen kanssa pararatsastajaluokituspäivään, joka oli samalla maajoukkuekatsastus. Teittinen luokiteltiin viisiportaisella asteikolla nipin napin toiseksi lievimmän eli nelostason vammaluokkaan. Koska tulos oli aivan luokkien rajalla, hän sai valita ja valitsi viitostason eli lievimmän vammaluokan, sillä siinä ratsastetaan vaativimmat radat. Samalla hänet valittiin maajoukkueeseen. Teittinen aikoo kilpailla Helsellä sekä avoimia luokkia että pararatsastuskilpailuja.

– Viitosluokan pararatsastusradat ovat vaativaa kouluratsastusta. Ne ovat vaikeampia kuin avointen luokkien vaativa B -radat. Todella teknisiä ratoja, joissa on esimerkiksi laukkasulkutaivutuksia, lisättyjä ja koottuja askellajeja, Teittinen kuvailee.

Hänen elämässään on alkamassa uusi kappale, uusi alku. Teittinen on ensi kertaa elämässään valittu maajoukkueeseen ja hänellä on hevonen, jossa riittää laatua. Nina Heikkola on samoin uuden edessä, sillä hän aikoo mennä Teittisen ja Helsen mukana kaikkialle, minne ratsukkokin. Kolmikko aikoo katsoa nämä kortit loppuun asti. Teittinen on viimein myös hyväksynyt ainakin jossain määrin omat rajoituksensa.

– Minulla kesti 12 vuotta kypsytellä ajatusta, että olen loukkaantunut niin pahasti ja olen nyt oikeasti pararatsastaja.

Helsen nimi on tanskaa ja tarkoittaa terveyttä. Teittisen mielestä nimi on enne, sillä tämä tamma on tuonut hänet takaisin kilparadoille.

 

 

14.4.2018|Kommentit pois päältä artikkelissa Taina Teittiseltä kesti 12 vuotta hyväksyä olevansa vammaisratsastaja

Minä,

Loputtoman utelias hevostoimittaja, tarinanmetsästäjä ja koruharrastaja, joka edelleen ihmettelee maailmaa ja koettaa aina silloin tällöin tehdä jotain ensi kertaa elämässään.
ellikin logo