Olen mielestäni ihan kelvollisessa kunnossa. En ole mikään timmi mimmi ja posket ovat kieltämättä hieman pyöreämmät kuin joskus aikaisemmin, mutta jaksan kävellä puolentoista tunnin lenkin vaikka heti ja kerran-kaksi viikossa tulee touhuttua tallilla talikko kädessä. Yllytettynä menin tänään sitten käymään kiertävässä kehonkoostumusrekassa hakemassa omat masentavat lukemani.
Ihminen on oikein hyvä keksimään syitä, miksi säännöt eivät päde häneen tai mikä olosuhteissa oli vikana, jos tulos ei miellytä. Sellaisia me olemme. Uskomme olevamme parempia kuin päältä näyttää. Suurin osa autoilijoista uskoo olevansa keskimääräistä parempia ja varmaan sama pätee aika moneen ratsastajaan. Kun yksin ollessa tekee helposti niitä juttuja, jotka sujuvat, syntyy mielikuva, että minähän olen tässä lajissa aika hyvä. Totta kai jokainen on hyvä silloin kun kysytään sellaista, minkä hän osaa. Ja silloin kun tulos ei miellytä, syy ei ole itsessä vaan testissä tai kysyjässä, joka kysyi vääriä asioita. Tai hevosessa, jolta irtosi eilen vasemman jalan kenkä, joka piti naputtaa takaisin paikalleen ja nyt se ei nosta oikeaa laukkaa. Tai tuomari on ääliö. Jossakin täytyy olla jotain vikaa. Lisäksi aika kultaa muistot hyvin äkkiä. Ratsastustunnilla puksutteleva ei suurimman osan ajasta ratsasta erityisen hyvin, mutta viimeiset 20 minuuttia on jo paikoin ihan kelvollista menoa. Niinpä tunnin jälkeen hän on aika varma, että ensimmäiset 20 minuuttia oli hakemista, loput 40 minuuttia meni loistavasti.
Saatuani kuntotulokset käteeni kävin tunnissa läpi kaikki shokin vaiheet. Kaikki mittarit olivat punaisella. Ensin en meinannut uskoa, sitten suututti. Olisin varmaan selvinnyt viiden kilometrin lenkistä ihan hyvin, mutta nuo mokomat mittasivat sykettä vyötäröä ja painoa. Minkäs minä sille voin, että omaan ne kuuluisat isot luut. Syketestissäkin olin rento kuin verkkoon juuttunut lintu. Mutta… ehkä siinä on jotain pientä perää ja voisihan tässä vielä miettiä elintapojaan. Mutta oli se silti suurimmaksi osaksi ihan typerä testi.
Artikkelikuva Viktor Hanacek
