Esteratsastaja Wilma Heikkinen, 21, näytti perjantaina Helsinki Horse Show’ssa että hän osaa käyttää eteensä tarjotut tilaisuudet. Ypäjän karsinnoista kilpailuoikeuden tienannut Heikkinen ratsasti kaksi luokkaa ja sijoittui molemmissa jättäen taakseen kovia nimiä.

Kahden tähden kilpailuissa tähän asti kilpailleelle ratsastajalle ensimmäinen viiden tähden viikonloppu on jännä paikka. Tunnettujen kilpakumppanien joukossa rataa kävellessään nuori suomalaisnainen melkein nipisti itseään varmistaakseen, että kaikki on totta. Isot kisat kotiyleisön edessä kasasivat jonkin verran paineita harteille.

– Jännitti tosi paljon ensimmäisen luokan alussa. Ei ole hetkeen ollut tilannetta, että joutuisin pitelemään hermoja kasassa. Se, että sijoituin ja pääsin tällaisissa kisoissa palkintojenjakoon, on yksi unelma, joka nyt toteutui, Heikkinen sanoo.

– Verryttelyssä tekee mieli jäädä katsomaan huippujen tekemisiä, kun pääsee läheltä näkemään, mitä he tekevät. Pitää kuitenkin keskittyä verryttelemään oma hevonen.

Heikkisen ollessa 12-vuotias perheeseen hankittiin äiti-tytär-hevonen, joka oikeastaan oli enimmäkseen äidin hevonen. Sen kanssa Heikkinen aloitti kilpailemisen, ja tavanomaisten ponivuosien sijasta hän aloitti heti hevosilla. Urheilullisesti ratkaisu oli pitkälle nuorelle järkevä.

– Välillä kun kuuntelee kavereiden kertomuksia poneistaan, toivon vähäsen että minullakin olisi ollut oma poni, Heikkinen myöntää.

Elvis on aikaluokkien hevonen

Heikkisten toinen hevonen oli sellainen, jolla pystyi tekemään kaikkea. Niinpä Wilma Heikkinen on kilpaillut myös kouluratsastuksessa, vaikka se tuntuu nykyään kaukaiselta ajatukselta. Esteratsastuksessa kiehtoo vauhti. Helsingissä Heikkisellä on mukanaan vain yksi hevonen, Elvis, joka myös nauttii vauhdista. Se on parhaimmillaan juuri aikaluokissa.

– Nopeus tulee siltä luonnostaan, ja tiukassa tilanteessa se skarppaa ja menee jopa paremmin.

Elvis on vauhdikas ja tarkasti hyppäävä hevonen, jonka mielestä kisa vain paranee, kun saa mennä täysillä.

Nyt 10-vuotias hevonen tuli Heikkiselle neljä vuotta sitten. Ratsastaja kuvailee yhteistä taivalta kuoppaiseksi, ajoittain on ollut epätoivon kausia. Pari vuotta sitten palaset alkoivat kuitenkin loksahtaa kohdalleen ja Heikkinen alkoi paremmin ymmärtää herkän hevosen sielunelämää. Kouluratsastustyöskentely on edelleen hevosen mielestä tyhmää. Esteille hevosta ei tarvitse houkutella, niistä se nauttii.

– Sileällä se vastustelee, ei anna mitään ilmaiseksi, mutta sitten kun sen saa läpi, se on miellyttävä ratsastaa. Kilpailuissa ja radalla se on kuitenkin todella hyvä ja yrittää kaikkensa.

Hattel Horsen systeemi nosti uudelle tasolle

Heikkinen on kehittynyt muutamassa vuodessa paljon, ja hän antaa siitä kiitosta Hattel Horsen tiimille. Oulusta kotoisin oleva ratsastaja koki ennen Janakkalaan muuttoaan olevansa ikäisiään jäljessä, ja hänestä tuntuu siltä ajoittain edelleen, vaikka menestystä onkin nyt tullut.

Heikkisten perhe hankki viisi vuotta sitten Sanna Backlundin kautta hevosen ja Wilma Heikkinen pääsi sen jälkeen Backlundin valmennukseen. Oulun ja Hämeenlinnan väliä ajaminen oli lukioaikana raskasta, ja oululainen muutti etelään. Hattelissa opetus on kokonaisvaltaista ja Heikkiselle aukeni uusi ulottuvuus.

– Sannan luo siirryttyäni minusta tuntui, että olen ollut aivan tietämätön kaikesta, niin hoidosta kuin ratsastuksesta. Olen oppinut sieltä, no, kaiken. En usko, että olisin saavuttanut tätä kaikkea ilman Hattelissa vietettyä aikaa.

Hattel Horsen tallin salaisuus on järjestelmällisyys. Ratsastajille luodaan viikkoaikataulut. Sileän harjoitukset pidetään joka viikko tiettynä päivänä, ja hevoset pääsevät säännöllisesti Susanna Granrothin kaltaisten osaajien käsittelyyn. Ratsastajat saavat kokeneet henkilökunnan täyden tuen myös henkisellä puolella. Heikkinen arvostaa sitä, että perheenkaltainen yhteisö pitää toistensa puolta.

Perjantai Helsingissä antoi aihetta hymyyn. Kaksi sijoitusta 140 cm kansainvälisissä luokissa samana päivänä.

Nimettömillä kommenteilla ei kannata pilata päiväänsä

Kotiyleisön edessä kansainvälisessä kilpailussa joutuu myös helposti katsomosta ratsastavien arvostelun kohteeksi. Nations Cupiin osallistunut nuorten joukkue sai joitakin vuosia sitten tarpeetonta kritiikkiä osakseen.

– Jos haastattelussa kehuin jotakuta, se saatettiin kääntää niin että haukuin niitä, joita en maininnut.

Vuoden 2017 nuorten suomenmestari Wilma Heikkinen sanoo, että hän pysyy nykyään poissa kurafoorumeilta. Pari vuotta sitten hän vielä luki arvosteluja, mutta on oppinut olemaan välittämättä. Hän ei halua ehdoin tahdoin pilata valmistautumistaan kilpailuihin.

– Siellä kaikki mitä ratsastaja tekee, on aina väärin. Lähti ulkomaille tai pysyi kotimaassa, kaikki olivat mollaajien mielestä vääriä ratkaisuja. Nyt ajattelen, että teen tätä itseäni varten ja nautin siitä mitä teen. Tiedän, että olen reilun karsinnan kautta ansainnut paikkani, joten sillä ei ole väliä mitä joku nimetön sanoo.

Viimeistä nuorten vuottaan ratsastava Heikkinen on sitä mieltä, että avoimissa luokissa on jopa henkisesti hieman helpompaa kuin ikäluokkakilpailuissa. Avoimissa kahden tähden luokissa on mukana myös niitä, jotka ovat hakemassa kokemusta itselleen tai hevoselle. Tunnelma on rennompi.

– Nuorissa ja junnuissa on ihan jäätävän kova kilpailuhenki. Kaikki ratsastavat tosissaan voitosta ja haetaan hyvää aikaa.

Wilma Heikkinen ja Elvis radalla Horse Show’ssa.

Se, että karsinnan kautta pääsee Horse Show’n kaltaiseen kilpailuun, on Heikkisen mielestä todella hyvä asia.

– En usko, että tämän kauden tuloksilla olisin muuten päässyt näihin kisoihin.

Ypäjän karsinnassa paikasta oli kova kilpailu, ja Heikkinen lähti tosissaan hakemaan paikkaa. Hän lähti uusintaan viimeisenä ja pohjalla oli kova aika.

– Psyykkasin itseäni, että nyt täytyy pitää pää kylmänä ja mennä niin hyvin kuin vain ikinä pystyy, Heikkinen muistelee.