Aasi on aasin paras kaveri

Hälge emäntänsä Nora Sipilän kanssa.

Aasi ei ole pieni hevonen

Siinä missä hevonen on alavien ja vihreiden ruohotasankojen eläin, aasin luontainen elinympäristö on kivikkoinen ja karu ylänköseutu. Hevonen elää laumassa, mutta aasit viihtyvät mieluiten kaksin tai pienessä ryhmässä. Siinä missä hevonen pakenee välittömästi nähdessään jotain pelottavaa, aasi pysähtyy ja jää paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan epäilyttävää kohdetta. Kivisessä maastossa se on ihan fiksua, jotta aasi ei loukkaisi itseään. Tämä piirre on antanut aasille itsepäisen otuksen maineen, sillä se pysyy jääräpäisesti paikallaan, kunnes on arvioinut vaaran. Sama ominaisuus on myös hyödyksi, sillä aasi on turvallinen lastenratsu. Kouvolassa paikalla ollut Suomen aasiyhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Määttänen sanoo, että aasi on oppivainen ja älykäs eläin. ”Kun aasi jää paikalleen seisomaan, ihmisen pitää neuvotella aasi kulkemaan ihmisen haluamaan suuntaan. Mikäli ihminen antaa periksi, aasi oppii pian, että se saa tahtonsa läpi.”

Aasiyhdistyksen teltan kankaaseen oli painettu aasin kuva. Määttäsen mukaan Suomessa on muitakin aaseja, joilla on oma Facebook-sivu, mutta Sumun isäntäväen hauskat päivitykset tekevät Sumusta Facebookin persoonallisimman aasin. Sumu ei ole aivan niin prinsessamaisen vaativa kuin juttujen perusteella voisi luulla, mutta arvonsa tunteva aasi kuitenkin.

Rudolf ja Hälge

Sipilän kahdesta aasista Rudolf on vanhempi ja sai avoimien ovien päivänä tehtävän toimia talutusratsuna. Suuremmasta koostaan huolimatta Hälge on tehtävään vielä liian nuori, sillä se on vasta 3-vuotias. Se on vetänyt jo kärryjä ja sen kanssa on harjoiteltu agilitya, mutta ratsastukseen se soveltuu vasta ensi vuonna. Aasi on lasten ratsu. Hälge on niin isokokoinen aasi, että se voi aikuisena kantaa enintään 50-kiloista ihmistä. Sipilä säälii turistiaaseja, jotka lomakohteissa joutuvat kantamaan vuoristosolissa aivan liian painavia ihmisiä. Lapsille aasitalutus on elämys, sillä aasin selkään ei pääse läheskään yhtä usein kuin ponin.

Rudolf

Rudolfista ja Hälgestä oli tarkoitus tehdä parivaljakko kärryjen eteen, mutta Hälge on kasvanut niin suureksi, että niiden kokoero on jo siihen liikaa. Aaseja on tilalla kaksi, sillä aaseille on tärkeää, että niillä on aasikaveri. Sipilä kertoo, että aasien välinen ystävyys on paljon voimakkaampi kuin hevosilla. ”Hevosille yleensä riittää, että niillä on lauma, mutta aasi tarvitsee parhaan ystävänsä.” Kaveri seuraa mukana joka paikkaan, myös klinikalle. Aasit myydään tavallisesti pareittain, jotta kavereita ei tarvitsisi erottaa. Jos toinen aaseista kuolee, jäljelle jääneelle on hyvä näyttää sen kuollut toveri, jotta se ei turhaan odota kaveria kotiin. Aivan kuin ihmisillä: ikäväkin tieto on parempi kuin jatkuva huoli ja epätietoisuus.

”Aasia on vaikeampi lukea kuin hevosia, sillä ne ovat hiljaisempia kaikin puolin”, sanoo Hälgeä kouluttanut Tiina Räikkönen. ”Aasi jumittuu paikalleen, kun se kohtaa uusia asioita, ja se tarkoittaa sitä että nuori aasi jumittaa paljon. Sitten täytyy vain neuvotella.” Hälge on aasiksi epätavallisen rohkea ja utelias, mikä tekee agilitysta sille helpompaa kuin Rudolfille. Hälge on fiksu, se oppi koulutustilanteissa nopeasti esimerkiksi astumaan keinulaudalle. Siinä, missä on Hälge on rohkea ja omistajan mukaan välillä hiukan ”äijä”, Rudolf kyseenalaistaa enemmän. ”Sitä joutuu suostuttelemaan enemmän. Rudolf on välillä napannut kädestä palkkion etenemisestä ja sitten pakittanut heti askeleen taaksepäin. Vaikka Hälge oppii nopeasti ja on sillä lailla älykäs, Rudolfin älykkyys näkyy siinä miten sitä pitää vähän jujuttaa, että sen saa toimimaan halutulla tavalla. Joskus huomaan, että se onkin lopulta jujuttanut minua”, nauraa Sipilä.

Lisätietoa aaseista löydät Aasiyhdistyksen sivuilta.