Mikaela Soratie on hieman pyörällä päästään, mutta hyvällä tavalla, sillä hänellä on ollut sulateltavaa. Kun kaikki palikat ovat kasassa, asiat voivat tapahtua nopeasti. Soratiellä ja Dacor-ruunalla on meneillään ensimmäinen kausi GP-tasolla, ja se menee hyvin. Tulokasratsukon näytöt vakuuttivat maajoukkuejohdon, ja niin he pääsevät starttaamaan ensimmäisissä EM-kisoissaan. Arvokilpailudebytantti myöntää, että ei ole vielä täysin sisäistänyt asiaa.

– On iso juttu päästä edustamaan Suomea arvokilpailuissa. Eiköhän jokainen ratsastaja unelmoi, että tällainen tilaisuus tulee kohdalle, Soratie hymyilee.

Palikoiden kokoaminen alkoi kuusi vuotta sitten, kun Soratie osti nelivuotiaan ruunanruipelon ja alkoi kouluttaa siitä GP-ratsua. Naureskelijoita oli alkuun, mutta naurut ovat hiljenneet yksi kerrallaan, kun kehitys on vienyt aina seuraavalle portaalle.

Soratien mielestä parasta EM-kilpailuissa onkin, että hän saa mennä sinne itse kouluttamallaan hevosella, jonka kanssa hän on kulkenut koko pitkän matkan yhdessä. Tämä hevonen on sen ansainnut.

– Dacor on ihanan kiltti ja sympaattinen hevonen, aina valmis toteuttamaan ratsastajan toiveita ja lähtee mielellään töihin. Se on niin herttainen, että päältäpäin ei välttämättä uskoisi, kuinka paljon potkua hevosesta hevosesta löytyy, silloin kun se jännittyy ja alkaa kuumua. Mutta se ei ole ikinä tuhma, ei ikinä. Se on aina ratsastajan puolella eikä yritä koskaan päästä ratsastajasta eroon, Soratie kehuu.

Ratsastuksen EM-kilpailut järjestetään joka toinen vuosi. Päästäkseen joukkueeseen jokaisen on pitänyt esittää riittävän hyviä tuloksia kansainvälisissä kilpailuissa. Yksilökilpailuun EM-tasolla jokaisen ratsukon on pitänyt saada vähintään kolme 70 % maksimipisteistä olevaa arvostelutulosta ennen kilpailua. Joukkueen kokonaiskeskiarvon pitää olla vähintään 68 %, joten pientä hajontaa sallitaan.

Eniten Soratietä jännittää päivän kunto kisoissa. Ratsukolla on tällä kaudella ollut hyviä kilpailuja, mutta myös epäonnistumisia. Soratie toivoo, että tositilanteessa ratsukko voisi näyttää, mitä he osaavat.

– En voi toivoa hevoselta enempää kuin sellaista suoritusta, mihin me pystymme, oman parhaamme.

Kouluratsastuksen joukkueenjohtaja Elisabet Ehrnrooth on iloinen siitä, että pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Hän sanoo, että kouluratsastusjoukkueen saaminen kokoon kertoo tason noususta.

– Se, että meillä on koossa joukkue, kertoo siitä että meillä on monta kansainvälisesti mitattuna hyvää ratsastajaa, sanoo Ehrnrooth.

Kouluratsastusjoukkueessa ratsastavat Soratien lisäksi Terhi Stegars, Mikaela Fabricius-Bjerre ja Henri Ruoste.

Esteratsastusmenestys on yhden naisen varassa

Esteratsastuksen osalta Suomen menestys on kokonaan Juulia Jyläksen harteilla. Hänellä on Rotterdamissa mukana hevoset Finishing Touch Wareslage ja Courage. Hevosista Courage on Jyläksen oma kasvatti ja ”Finin” kanssakin hänellä on jo takana vuosien yhteistyö.

Se, että joukkuetta ei saatu kasaan, johtuu osaltaan siitä, että esteratsastus on lajeista suosituin ja kilpailluin. Siinä, missä Kansainvälisen ratsastajainliiton rankingissa kouluratsastuksessa on listattuna päälle 800 ratsukkoa (sama ratsastaja voi olla listalla useammalla eri hevosella), esteratsastuksen maailmanlistalla on yli 3000 ratsastajaa (yksi nimi esiintyy listalla vain kerran). Voidaan sanoa, että sadan parhaan joukossa kaikki ovat ammattilaisia, joilla on mahdollisuus ratsastaa kokopäiväisesti. Suomen Ratsastajainliitto otti tavoitteekseen lähettää ratsastajan, jolla on realistinen mahdollisuus sijoittua kilpailussa 60 parhaan joukkoon. Tehtävään valittiin tämän hetken paras suomalainen ratsastaja, Juulia Jyläs, jonka sijoitus maailmanlistalla on 412.

Joukkueen saaminen kisoihin tarkoittaa ratsastajalle usein käytännössä sitä, että ratsastaja pääsee keskittymään urheilusuoritukseensa paremmin, kun mukana on muitakin kuin ratsastajia. Yksilöpaikan saaneelle urheilijalle kaikki kaatuu ikään kuin oman henkilökohtaisen tiimin varaan.

Jyläs suhtautuu tilanteeseen realistisesti. Se on mikä on ja näillä mennään. Hän muistuttaa, että saman tiimin kanssa pärjätään kaikissa muissakin kilpailuissa, joten se ei varsinaisesti ole ongelma.

– Olisihan se tietysti ollut kiva, jos olisi ollut joukkue, mutta täytyy hyväksyä se, että ratsastus on pohjimmiltaan yksilölaji.

Juulia-Jyläs

Juulia Jyläs Helsingin Horse Show’ssa 2017.

Pararatsastus on mitalitoiveiden kannattelija

Pararatsastajilla on lajeista parhaat edellytykset menestyä. Useissa arvokisoissa edustaneet Katja Karjalaisella ja Jaana Kivimäellä on hyvänä päivänä edellytykset jopa mitalisijoille. Karjalaisen paras arvokisatulos on olympiahopea vuoden 2012 Lontoon kilpailuista, Kivimäen paras on neljäs sija vuoden 2018 ratsastuksen MM-kilpailuista Yhdysvalloissa. Joukkueen muut kilpailijat, Pia-Pauliina Reitti ja Jessica Kerttunen, ovat ennenkin edustaneet Suomea, mutta odottavat vielä läpimurtoaan. Reitti oli mukana MM-joukkueessa Yhdysvalloissa ja Kerttunen vuoden 2015 EM-kilpailuissa Ranskan Deauvillessa.

– Olen tyytyväinen, jos pääsemme 10 parhaan joukkoon, arvelee Kerttunen mahdollisuuksiaan.

Aiempina vuosina pararatsastuksen EM-kilpailut on järjestetty varsinaisten EM-kisojen jälkeen samaan tapaan kuin paralympialaiset on tapana järjestää pian olympialaisten jälkeen. Tällä kertaa kuitenkin pararatsastus on lajina muiden joukossa samoissa kisoissa. Se tekee Kerttusen mielestä näistä kisoista erityisen hienot.

– On mahtavaa päästä samoihin kilpailuihin, joista löytyvät kaikki esikuvani, esimerkiksi Charlotte Dujardin ja Marcus Ehning, innostuu Kerttunen.

Westside ja pararatsastaja Jessica Kerttunen. Kerttunen iloitsee, että paraluokat ovat samoissa kisoissa kuin muutkin lajit, ja hän saattaa kisojen aikana bongata esikuviaan radan reunalta.

Suomen edustusjoukkue Rotterdamin EM-kisoissa 19.-25.8.2019:

Kouluratsastus

  • Mikaela Fabricius-Bjerre – Skovlunds Gamin G
  • Henri Ruoste – Rossetti
  • Mikaela Soratie – Dacor
  • Terhi Stegars – Thai Pee

Joukkueen johtaja: Elisabeth Ehrnrooth
Valmentaja: Rien van der Schaft

Esteratsastus

  • Juulia Jyläs – Finishing Touch Wareslage, Courage T Z

Joukkueen johtaja: Ad van de Wetering
Valmentaja: Ad van de Wetering

Pararatsastus

  • Katja Karjalainen – Dr Doolittle (grade I)
  • Jessica Kerttunen – Westside (grade IV)
  • Jaana Kivimäki – Legolas (grade II)
  • Pia-Pauliina Reitti – Supremo (grade IV)

Joukkueen johtaja: Tanja Takkula
Valmentaja: Janne Bergh

lähde: SRL

Kilpailujen virallisilta sivuilta näkee kaiken tarvittavan.