Harjussa ratsastettiin lauantaina kenttäratsastuksen Kaakkois-Suomen aluemestaruus ja alueiden välinen mestaruus. Vain Etelä-Suomi ja Häme olivat Kaakon lisäksi tuoneet joukkueensa Harjuun, joten Kaakko päätti tehdä pelistä mielenkiintoisemman osallistumalla kahden joukkueen voimin. Näin oli myös paremmat mahdollisuudet varmistaa mestaruus kotikentällä.
Kaakon joukkueiden johtaja Jaana Pulkkinen oli iloinen, että Harjussa pidetään jälleen kisoja, mutta toivoi kenttäratsastajien löytävän paikan paremmin. ”Tämä on kieltämättä hieman syrjässä, vaikka tämä on oikein hyvä paikka. Voin käsittää, että esimerkiksi Tampereelta ei jakseta tulla tänne, kun lähempänä on muitakin kilpailupaikkoja”, hän mietti. Tuomari Osmo Metsälän mielestä osanottajamäärä oli oikein hyvä, sillä ainakin lähtijöitä oli paljon viimevuotista enemmän. Tosin hänkin myöntää, että maantieteelle Harju ei voi mitään. ”Jos piirtää harpilla 100 kilometrin säteen Ypäjän ympärille, saa kokonaisen ympyrän Suomea. Kun Virolahden ympärille piirtää samanlaisen ympyrän, Suomen puolella on hiukan yli neljännes ympyrästä. Loput on merta tai Venäjää. Ympäristössä on näin ollen paljon vähemmän harrastajia, ja siten osanottajia.”
Vuodenaikaeste oli keväällä täynnä rairuohoa, nyt se toimi omenalaarina. ”Älkää hypätkö nälkäisellä hevosella”, vitsaili radan rakentanut Petri Tolmunen.
Mestarit lajissaan, Jaana Pulkkinen ja Difonius.
Päivän suurmestari oli Etelä-Kymen Urheiluratsastajien Jaana Pulkkinen, joka luotsasi joukkueensa joukkuekilpailun voittoon ja voitti henkilökohtaisen aluemestaruuden 8-vuotiaalla KWPN-ruunalla Difonius (Vittorio-Kennedy). Difoniuksen kutsumanimi on Voitto, ja tällä kertaa nimi oli enne. Pari on ollut yhdessä vasta puoli vuotta, he löysivät toisensa huhtikuussa Seppo Laineen kautta. Seuraavalle kaudelle Pulkkinen siirtyykin Petri Tolmuselta Seppo Laineen valmennukseen.
Päivän ratkaisi maasto-osuus, jolla nähtiin peräti kahdeksan hylättyä suoritusta ja vain neljä lähtijää 23:stä pääsi virhepisteittä maaliin. Haastavan radan nopein oli Kymijoen Ratsastajien Elina Eskelinen, joka teki huiman nousun tuloslistalla hänniltä palkintosijoille. Sijalta 22 maastoon lähtenyt Eskelinen kertoi, että hän oli aikeissa lähteä estekokeen jälkeen kotiin, mutta joukkueen etu sai hänet toisiin ajatuksiin. ”Minulla ei ollut mitään hävittävää, joten saatoin mennä niin riskillä kuin uskalsin”, kertoi Eskelinen. Riski kannatti, ja hän sijoittui lopulta seitsemänneksi. Ratsastajien mielestä maasto-osuus oli vaikeampi kuin tavanomaiset tutustumisluokan radat, ja kilpailun alussa romakka sadekuuro kävi vielä liukastamassa nurmen. Petri Tolmunen oli laatinut radan, joka oli yleisöystävällinen mutta ratsastuksellisesti tekninen. Radalla oli 13 estettä ja 15 hyppyä, joista 13 saattoi nähdä katsomossa istuen. Vain vesieste jäi maneesin taakse piiloon. Eniten kieltäytymisiä tuli vesiesteen lisäksi mustavalkoisista laudoista koostuvalla esteellä. Se sijaitsi paikassa, jossa hevosen tai ratsastajan huomio saattoi hetkeksi herpaantua ja pohja vaihtui hiekasta nurmikoksi juuri ennen hyppyä. Heti hypyn jälkeen esteen kapeampi B-osa sijaitsi 90 asteen kulmassa A-osaan nähden, joten ehkä osa ratsastajista ei keskittynyt ”helppoon” A-osaan vaan mielessään jo ajatteli esteen takana olevaa tiukkaa käännöstä. Este 11 oli alashyppy tukilta, minkä jälkeen seurasi hyvin pian kaarre ja kapea juustosiivueste. Moni valitsi tässä kohdassa helpomman tavan ja teki ylimääräisen voltin, jotta sai paremman lähestymisen.
Alashyppy, kaarre vasemmalle ja mustavalkoinen kapea este heti perään – tai sitten voltti oikealle siinä välissä.
Katsomo on Harjussa kentän laidassa esteen 13 kohdalla. Siitä saattoi nähdä suurimman osan radasta.
