Helsinki Horse Fair 2018

Helsinki Horse Fair oli onnistunut tänä vuonna uudistumaan mukavasti ainakin perjantaisen käynnin perusteella. Oli taas nähtävää ja ihmeteltävää, kiinnostavia luentoja ja lajiesittelyjä. Myyjiä oli vähänlaisesti, mutta muuten saimme kulutettua yli 8 tuntia pelipaikoilla ja askelmittari näytti päivän päätteeksi 12 500 askelta. Tästä tekstistä voi lukea rivien välistä hieman siitä, mitä juttuja blogiin on tulossa maaliskuun aikana.

Ensimmäisenä omassa ohjelmassani oli Aira Toivolan luento ja havaintoesitys. Aira on ratsastuspilatesohjaaja ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Pääsin hänen koekaniinikseen messuosastolla. Hän teki pienen yksinkertaisen kokeen. Hän istutti minut satulatuoliin ja antoi käteeni ohjat, nyhtäisi niistä kevyesti ja katsoi, heilahdanko. Heilahdin. Sitten hän sääti asentoani hieman, pyysi aktivoimaan eräitä lihaksia ja rentouttamaan toisia. Sitten teimme ohjistanyhtäisytestin uudelleen. Jollain kumman konstilla istuin satulassa nyt vakaammin, tuntui kuin painopisteeni olisi siirtynyt rintakehästä vatsaan. Minulle syntyi mielikuva pisarasta, ihan kuin olisin alhaalta massavampi kuin ylhäältä.

Aira-Toivola-satulatuoli-ohjat

”Tää hevonen ois nyt vähän tuhmikki ja se koettaa nyhtäistä sinulta ohjat kädestä”, opasti Aira Toivola.

Aira-Toivola-lopputulos

Bloggaajan ilme kertoo, että olotilassa on lievää hämmennystä ja epäuskoa, kun istuma-asento tuntuu hassulta, mutta toimii silti.

 

Yksi päivän kohokohdista oli hevosen kivusta kertova luento. Helsingin yliopiston lehtori Marja Raekallio kokosi luennossaan yhteen viimeaikaisia tutkimustuloksia liittyen hevosen kipuun. Hän kertoi, että hevosenomistajat tunnistavat pääsääntöisesti hyvin akuutin kivun hevosen muuttuneen käytöksen perusteella, mutta kroonista kipua on vaikeampi havaita. Sitten klinikalla jonkin toisen asian yhteydessä hevonen saa kipulääkettä ja muuttuu, jolloin kipu vasta havaitaan. Raekallio sanoi, että kroonisen kivun selviäminen on usein kova paikka omistajalle. Omistaja syyttää itseään siitä, ettei ole osannut ymmärtää hevosen tietynlaisen käytöksen johtuvan kivusta.

Ben Simonsénin vetämä valjakkoajoklinikka oli myös oikein kiinnostava. Valjakkoajo muistuttaa kenttäratsastusta kolmine osakokeineen. Esimerkkiä näyttivät maajoukkueen valjakot. Oli kiinnostava nähdä, miten saumatonta valjakon yhteistyö voi olla, ja miten vaunujen edessä kulkeva poni saadaan menemään esimerkiksi ”pohkeenväistöä” tai kurvaamaan tiukat tiet portilta toiselle pudottamatta tötteröiden päällä olevia palloja.

Horse-Fair-valjakkoajo

Raisa Takkinen ohjastaa Harro-ponia, Essi Tillaeus pitää perää.

Markkinapuolella tutustuin yritykseen, joka valmistaa pölyä sitovaa liuosta. Liuosta käytetään jo nyt rakennusteollisuudessa, mutta se soveltuu kuulemma yhtä hyvin ratsastuskentän tai tallikäytävän pölynsitojaksi. Bongasin myytävien tuotteiden joukosta hienot hevoskuvioidut sukat ja opettelin tunnistamaan ravihevosen varusteita leikkimielisessä testissä. Laukkuhamsterina katselin kaihoten myös violettia hevoskuvioista tallikassia, mutta kykenin hillitsemään itseni.

Oikeastaan päivän ainoa pettymys oli karjanajoesitys. Arvelin etukäteen, että karja olisi vapaana areenalla ja se olisi siirretty aitaukseen poroerottelutapaan. Niinhän preerialla karjaa ymmärtääkseni ajetaan. Koko karjanajo tapahtui kuitenkin pienehkössä pyöröaitauksessa. Show’n varastivat lystikkään leikkisät lehmät, jotka sinkoilivat innoissaan pitkin aitausta ennen kuin hevosmiehet saivat ne hallintaan.

Iloiset-lehmät-Horse-Fair

Sitä riemua, kun pääsee uuteen paikkaan!

Karjanajo

Kokonaisuutena päivä oli reilusti plussan puolella, toivon että ensi vuonna on taas kiinnostavat messut. Messuilla jaettiin tänä vuonna bloggaajien palkinnot. Tuloslista löytyy tästä linkistä.

3.3.2018|Kommentit pois päältä artikkelissa Helsinki Horse Fair 2018

Minä,

Loputtoman utelias hevostoimittaja, tarinanmetsästäjä ja koruharrastaja, joka edelleen ihmettelee maailmaa ja koettaa aina silloin tällöin tehdä jotain ensi kertaa elämässään.
ellikin logo