HETA 2015-tapahtuma viikonloppuna oli valtava voimainponnistus pieneltä yhdistykseltä. Kaksi päivää täyttä asiaa on sellainen rutistus, että minua heikottaa jo ajatuskin, sillä yhdestäkin päivästä sai ajateltavaa loppuvuodeksi.
Marko Suhonen. Kuva: SRJL.
Harjoitushevonen. Kuva: SRJL.
Lauantain ehdoton vetonaula, ratsastusjousiammunta, jäi minulta näkemättä, mutta sunnuntaissakin oli enemmän kuin tarpeeksi. Sunnuntain aloitti ruotsalainen Hanna Engström, joka kertoi klassiseen ratsastukseen kuuluvasta akateemisesta ratsastustaiteesta. Siinä etsitään vastauksia historian suurten hevosmiesten oppaista aina Ksenofonista nykyajan mestareihin. Nykyajan esimerkki tässä jatkumossa on tanskalainen Bert Branderup, Engströmin opettaja. Akateemisessa ratsastustaiteessa pyritään löytämään harmonia ihmisen ja hevosen välillä niin, että kahdesta tulee yksi niin lähelle kuin se on mahdollista. Engströmin mukana oli neljä hänen oppilastaan hevosineen, ja he kertoivat kukin mihin ongelmaan olivat saaneet apua tästä metodista ja näyttivät muutaman minuutin ajan esimerkkiä työskentelytavoista.
Seuraavaksi yleisö jakautui kahtia joko kuuntelemaan klassisen ratsastuksen paneelikeskustelua tai tekemään Annika Schulmanin ohjauksessa kehonhallintaharjoituksia jumppapallolla. Paneelissa oli kolme klassinen koulutuksen ohjaajaa, joista jokainen edustaa omaa osaamisalaansa, mutta yhteistä kaikille on ikivanha, sukupolvelta toiselle periytynyt hevosmiestaito. Kahdesta vaihtoehdosta valitsin jumppapalloharjoituksen, ja pallon päällä sainkin pari ahaa-elämystä. Ensinnäkin, lantio (takamus) on tärkein apuja antava kehonosa, sillä se on koko ajan yhteydessä hevoseen. Schulman pyysi ensin meitä pyörittämään palloa muutaman senttiä eteen- ja taaksepäin. Sitten hän kertoi, että aivan sama toimii hevosilla. Hänen ratsastaessaan nuoria hevosia, joille ei ole vielä opetettu juuri mitään, ne vaistomaisesti ymmärtävät samat liikkeet, jotka juuri teimme, kehotukseksi mennä eteen- ja taaksepäin. Toinen ahaa-elämys oli huomata omien lonkkieni liikkuvuuden ero. Meitä kehotettiin liu’uttamaan lonkkaa hiukan eteenpäin kuin olisimme nostamassa laukkaa. Huomasin, että toinen puoli liikkuu, toinen ei. Schulmanin mukaan jo omien puolierojensa havaitseminen ja tietäminen on iso asia, vielä parempi jos niille saa tehtyä jotain. Toisessa harjoituksessa kokeilimme käsillä, miltä hevosen suussa tuntuu sen mukaan, joustavatko kyynärpäät.
Annika Schulmanilla on hyvä maku paidanvärin suhteen.
Schulmanin jälkeen oli Minna Tallbergin vuoro puhua lastaamisesta. Hän on tänä vuonna valinnut teemakseen mukavan lastaustilanteen. Lastaaminen on enemmän kuin hevosen saamista jotenkuten autoon tai traileriin. Se vaikuttaa hevosen mielialaan koko sen päivän ja jos kyseessä on kilpailuun matkalla oleva hevonen, se vaikuttaa melko todennäköisesti kilpailusuoritukseenkin. Lastaamista inhoava hevonen on huonolla tuulella myös kilpa-areenoilla, etenkin kun se yhdistää lastaamisen kisareissuihin. Tyytyväisenä paikallaan trailerissa seisova hevonen on myös turvallisempi kuljetuksissa. Lastaamista voi kuivaharjoitella erilaisten tehtävien avulla, kuten rajaamalla narun avulla tilaa kapeammaksi ja matalammaksi. Hevosen voi myös antaa kokeilla erilaisia alustoja kavioiden alla.
Tässä kohdin päivää aloin jo hiukan väsähtää, mutta onneksi järjestäjät olivat osanneet laatia lukujärjestyksen niin, että lounaan jälkeen oli vuorossa viihdyttävä hevosagility. Kalev Tyllisellä on selkeästi pellen lahjoja, ja hän sai yleisön monta kertaa nauramaan sekä jutuillaan että klovnin olemuksellaan. Tehtävään valitut hevosetkin olivat melkoisia persoonia. Marsals oli musta ja uljas tähtiotsainen ruuna, jolla näytti olevan vankkumaton luottamus omaan lavasäteilyynsä. Hippi taas oli ruskea tamma, joka suosiolla antoi Marsalsin patsastella ja kävi sillä välin hoitamassa hommat kotiin.
Hevosagilityn jälkeen Minna Lindstöm ja Jaana Pohjola esittelivät kaksi ratsukkoa, joiden kanssa on noin vuoden ajan tehty töitä positiivisella vahvistamisella. Ratsastajat kertoivat, että heidän hevosensa olivat ”mahdottomia tapauksia” niin että niillä ratsastaminen oli ajoittain suorastaan vaarallista. Ne menivät lukkoon eivätkä kuunnelleet ratsastajaa vaan riistäytyivät hallinnasta. Ratsastajat päättivät hakea apua, ja nyt nähtyjen tulosten perusteella ratsukot ovat ottaneet suuria harppauksia parempaan suuntaan. Kumpikaan hevonen ei pillastunut, ja alkavat lähdötkin saatiin jo suunnitteluvaiheessa kuriin ”namitätien” avulla. Hevoset palkittiin kaikenlaisesta myönteisestä toiminnasta, jo siitä että ne pysyivät melko rauhallisina. Se ei ole näiden kaverusten kohdalla aina ollut mikään selviö.
Kehän ulkopuolella oli muuan yleisötehtävä. Seinällä oli päivän ajan kuvia hevosten päistä ja niiden alla kysyttiin, mitä tunnetta kuvan hevonen ilmaisee. Päivän loppupuolella Minna Tallberg piti päivän toisen esityksensä, hän paljasti oikeat vastaukset laittamalla pään viereen tilannekuvan, josta hevosenpää oli otettu kysymyspaperiin. Hän kertoi samalla tilanteen, jossa kuva oli otettu. Tuloksista jotkin olivat yllättäviä. Esimerkiksi rauhallinen ja kipeä hevonen näyttivät kuvassa melko samanlaisilta, kun vertailukohtana oli pelkkä pää. Merkittävä ero ei ollutkaan silmien eikä korvien kohdalla vaan suun tienoilla. Rennolla hevosella on rento suu ja huulet saattavat hiukan lerppua, jännittyneellä tai kipeällä hevosella huulet nipistyvät tiukasti yhteen.
Kuvan kimosta näkyy vasemmalla vain pää, oikealla hieman enemmän. Tallberg kertoo, että hevonen on juuri saapunut elämässään ensi kertaa maneesiin. Se on utelias ja jännittynyt. Tallberg kertoo, että harvoin hevosella on vain yksi tunnetila, vaan useampi samaan aikaan. Toisaalta se voi olla utelias uusia asioita kohtaan, mutta sitä voi samalla myös jännittää tai pelottaa.
Working equitation. Kuva: HETA/Sari Pekki
Päivän viimeinen varsinainen esitys oli working equitation –lajiesitys. Laji on sukua lännenratsastukselle, sillä se perustuu karjapaimenten työtapoihin, mutta sen juuret ovat Euroopassa Espanjan ja Portugalin karjatiloilla. Kilpailumuodossaan laji muistuttaa kenttäratsastusta, mutta metsäradan sijaan elementit tulevat Iberian aroilta ja karjatiloilta. Kiitospuheenvuoron myötä I.H.AHAA-yhdistys saatteli kaikki kävijät kotimatkalle.
Tässä oli sunnuntai pikaisesti esiteltynä, mutta kiinnostavimmista aiheista minulla on varastossa videokuvaa ja hyvät muistiinpanot, joten teen niistä lähiaikoina vielä yksityiskohtaisemmat jutut.
