Aurinkoinen syyskeskiviikko houkutteli 30 uteliasta ravien ja ratsastuksen ystävää Vermoon. Vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut Ratsastajaravit tarjosi tietoa sekä raveista että ratsastuksesta. Illan jännitysmomentti oli Ratsastajaravit-lähtö, jonka voittaja Past or Flash tuuletti riehakkaasti voittoaan. Molemmilla puolilla muistutettiin, että meillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia, sillä keskiössä on aina hevonen. Tapahtuma halusi myös muistuttaa, että Hippos ja Ratsastajainliitto tekevät paljon yhteistyötä, joka ei näy päällepäin. Ratsastajainliiton sihteeri Fred Sundwall kiteytti asian näin: ”Ajamme yhteistuumin hevosen asiaa ja etenkin suomenhevosen asiaa. Vaikutamme esimerkiksi lainsäätäjiin ja teemme paljon muuta taustatyötä yhdessä.”
Ratsastus ei ole vierasta Vermossa
Kun paikalla oli Sundwall itse, oli hyvä tilaisuus kysyä Kipan tilanteesta. ”Kipan vika on määritetty SQL-servereihin, mutta missä siellä tarkkaan ottaen, emme vielä tiedä. Joudumme joka tapauksessa odottamaan, että VALOn jäsenrekisteriuudistus valmistuu. Nyt odotusajan käytämme tutkimalla muiden maiden vastaavia järjestelmiä. Yhtä monipuolista kuin Kipa ei ole vielä tullut vastaan. Hippoksen ravi-ilmoittautumisjärjestelmään emme ole tutustuneet, siitä en osaa sanoa mitään. Uusi kilpailupalvelu on pystyssä 1.1.2018 tai viimeistään kisakauden 2018 alussa”, hän lupasi. Hän toi puheenvuorossaan julki liiton huolen junioriratsastajien jäsenmäärän laskusta. Aikuisten naisten määrä sen sijaan on edelleen kasvussa, sillä he usein aloittavat lapsuuden harrastuksen uudestaan omien lasten rinnalla. ”Jos ei nyt tule lapsia ratsastuksen pariin, 30 vuoden päästä aikuistenkin määrä kääntyy laskuun.”
Ravipuolta edusti Vermon toimitusjohtaja Pia Blom-Johansson. Hänellä itsellään on ratsastajatausta, joten hän on hyvä esimerkki kahden maailman yhdistymisestä, ja hän aikoo tulevina vuosina viedä Vermoa ratsastajaystävällisempään suuntaan. ”Vermolla on suunnitelmissa palvella ratsastajia tulevaisuudessa entistä paremmin. Lyhyen tähtäimen suunnitelmissa ovat vajaan vuoden kuluttua pidettävät Kuninkuusravit, jolloin kuninkuusviikonlopun perjantaina Vermossa nähdään ratsastusta. Pitkän tähtäimen suunnitelmana on tehdä alueesta merkittävä pääkaupunkiseudun hevoskeskus, jossa viihtyvät sekä ravihevoset että ratsut”, hän sanoi.
Sympaattinen vekkuli tuo R. R. Nykäisy.
Kun bloggaaja silmiään räpäyttää, Nykäisy ehtii nykäistä lapun rinnasta. Terveen suomenhevosen merkki on etsiä aina syötävää. Vasemmalla Ilkka Korpi.
Hurmaava Nykä
Ypäjän Hevosopiston Vermon-tiloissa tapasimme SRL:n raviliigahevosen. R. R. Nykäisy on kameralle perso esiintyjätyyppi, kuten moni muukin raviliigahevonen. Yhteisomistusta ei ole vain raviliigoissa, vaan se on yleinen omistamisen muoto koko ravialalla. Nykäisyn ohjastaja Ilkka Korpi kertoi, että ruuna on nyt valmis aloittamaan kilpauransa. ”Kunhan löydämme sille sopivan sarjan, alamme kilpailla, luultavasti parin kolmen viikon kuluttua.” Nykäisyllä on juuri takanaan kasvuvaihe, jolloin siltä ei ole vaadittu vauhtia. Muuttuvassa kehossa on haastetta riittämiin ilmankin. ”Emme me arvanneet, että siitä tulee näin iso. Säkä on 165 cm. Luonteeltaan se on ollut tähän asti melko lapsellinen, mutta viimeisen puolen vuoden aikana se on alkanut keskittyä.” Hevonen valittiin huutokaupasta sukunsa ja rakenteensa perusteella. ”Isän puolelta Suikun Ero periytti juoksulahjoja ja emänisä Vokker kovuutta. Eihän se Vokkerkaan huono juoksija ollut. Varsa oli silloin huutokaupassa niin valmiin näköinen, että se herätti kiinnostuksen”, sanoi Korpi. Nykäisystä ei tule pelkästään ravihevosta, vaan se opetetaan myös ratsun tehtäviin. Sille on aivan vastikään sovitettu ensimmäistä satulaa.
Salamakypärät on nuorten ohjastajien oma sarja. Siinä 12 alle 25-vuotiasta ohjastajalupausta ottelee toisiaan vastaan. Eräs heistä, Niko Riekkinen, on työskennellyt Korven tallilla neljän vuoden ajan ja tehnyt kaikkea mahdollista, ajanut niin autoja kuin hevosiakin. Nyt hän kerää kokemusta ohjastajana. Salamakypärät saavat kaikenlaista lisäkoulutusta niin taloudenpidosta kuin sosiaalisen median käytöstä. Kun häneltä kysyttiin, kenet hän haluaisi jonain päivänä päihittää, vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”Kaikki!”
Niko Riekkinen
Tuomo Ojanperä
Tuomo Ojanperä, ravivalmentajien yhdistyksen puheenjohtaja, valotti elämää kulissien takana. Suurin puheenaihe oli raha. ”Ravivalmentajillahan on ikuinen itku siitä, että palkinnot ovat pieniä. Suuremmat summat tekisivät toiminnasta kannattavampaa. Palkintosummat jakautuvat yleisesti niin, että valmentaja saa 10 %, ohjastaja 5 % ja omistaja loput 85 %. Suomessa on noin 20 ohjastajaa, jotka elävät sillä. Ohjastajan työ vaatii todellista paneutumista tehtävään, ja suuri osa ammattitaidosta tulee kokemuksen kautta. Pitää tuntea sekä oma ohjastettava että muut hevoset ja muuttaa toimintatapoja sen mukaan, mikä juuri tässä joukossa tällä hevosella tänään on paras tapa.”
Lopuksi ohjelmassa oli käynti tuomaritornissa. Tuomarit katsovat jokaisen lähdön uusintana tarkastellen sitä, että sääntöjä on noudatettu ja tutkivat esimerkiksi laukkojen pituuksia. Tuomariksi tullaan suorittamalla tuomaritentti ja harjoittelu. Sen jälkeen joka toinen vuosi on sääntötentti.
Tuomaritornissa.
Auringonlaskun ohjastajat.
