Horse & Rider in Motion keräsi viikonloppuna parisataa hevosten ja ratsastajien liikkumisesta kiinnostunutta ihmistä Järvenpäähän Ratsastuskeskus Ainoon. Tapahtuman tarjonnasta löytyi luentoja, valmennuksia ja hoitodemoja monen alan osaajalta.
Yksi tapahtuman vakioesiintyjistä on Jean Luc Cornille. Hän on tieteeseen perustuvan Science of Motion -metodin kehittäjä. Cornille on saanut ratsastusoppinsa Ranskan armeijan ratsuväestä, missä hän univormun perusteella palveli hyvin todennäköisesti spahi-joukoissa. Hänestä tuli vuonna 1969 maître de manege, mikä on ratsastuksenopettajan aliupseeriarvo, ja sen jälkeen hän eteni upseerin urallaan. Hän kilpaili 1970-luvulla armeijan ratsuväkien keskinäisissä kilpailuissa. Cornille on myös tietyissä erikoistilanteissa päässyt pukemaan ylleen Cadre Noirin mustan univormun, vaikka ei ole koskaan varsinaisesti kuulunut Cadre Noiriin. Englanti taipuu Cornillelta vahvan ranskalaisen aksentin säestämänä, puhe vilisee latinankielisiä anatomian sanoja. Yksi yleisimmistä hänen käyttämistään sanoista on vertebrae, nikamat.

Georgian yliopistossa Yhdysvalloissa patologieläinlääkäri Elizabeth Uhl esitteli erään edesmenneen hevosen niskanikamat, joista oli tehty 3D-tulostimella täsmällinen kopio.
Yksi viikonloppuna nähdyistä tieteentekijöistä, jotka arvostavat Cornillea, on Georgian yliopiston patologieläinlääkäri Elizabeth Uhl. Se, mitä hän näki työssään jo 20 vuotta sitten, sopi hyvin siihen, mitä Cornillella oli sanottavaa. Siinä oli järkeä.
– Patologian laitoksella leikkelimme eläimiä melko mekaanisesti ja totesimme niiden eri osien tilan niiden kuolinhetkellä, vaikka että tällä hevosella on kulumaa tietyissä luissa. Jean Lucin valmennustunneilla aloin kiinnostua siitä, mistä eri vauriot johtuvat. Hän esimerkiksi selitti sitä, miten vääränlainen painon jakautuminen voi rikkoa hevosen ja se selitti sen mitä olin patologina nähnyt, kuvaili Elizabeth Uhl lauantaina.
Horse & Rider -tapahtumassa kiinnitettiin hevosten lisäksi huomiota ratsastajapuolen fysiikkaan. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Lauri Alanko muistutti ratsastajia siitä, että he unohtavat liian usein olevansa ratsukon toinen osapuoli. Hänen mukaansa ratsastajien kunto on usein riittämätön, ja lajiharjoittelun lisäksi ei harjoitella muuta. Erityisen huolissaan hän oli siitä, että nuorten urheilijoiden selkäkivut jäävät huomaamatta. Ensin nuori ei halua sanoa niitä ja toiseksi häntä vähätellään ja niitä sanotaan kasvukivuiksi. Nuorella ei kuulu olla selkäkipuja. Jos nuori kertoo niistä, tilanne on päässyt jo melko pahaksi, ja silloin selästä saattaa hyvin löytyä rasitusmurtumia tai kivut ovat päässeet kroonistumaan.
– Nuoret eivät sano, että heillä on kipuja, koska siitä seuraa urheilukielto. Kaikille urheilijoille on ominaista niin kova palo lajiin, että heitä ei kiinnosta onko vamma parantunut vaan se, milloin he pääsevät taas treenaamaan, sanoi Alanko.
Kliseinen mielikuva ratsastajasta, joka heti leikkauspöydältä päästyään kysyy, milloin saa taas ratsastaa, pitää siis paikkansa.

Eevamaria Porthan-Broddell toi valmennukseen 10-vuotiaan Flora Gold -tamman, jonka kanssa hän on ollut yksissä vasta kahdeksan kuukautta.
Jean Luc Cornillen joukossa oli myös muutama tunnetumpi valmennettava, kuten Eevamaria Porthan-Broddell, kouluratsastuksen suomenmestari vuosilta 2014 ja 2015. Hän ei ollut aiemmin tavannut Cornillea, ja tuli paikalle avoimin mielin ja hieman uteliaana. Porthan-Broddellin mukaan valmennus oli yksi hänen uransa erikoisimpia kokemuksia, ei varsinaisesti huono, mutta mitään mullistavaa ahaa-elämystä ei 45 minuutin valmennuksen aikana tullut.
– Cornillen ajattelutavassa on paljon hyvää, esimerkiksi pyrkimys tasapainoon ja siihen, että hevonen kantaa itsensä. Teimme rauhallisia perusharjoituksia, ja luulen, että lopputulos olisi ollut samantapainen, vaikka valmentaja olisi ollut toinen ja harjoitukset jotain muita. Hevonen jännitti ensin vieraassa paikassa, mutta rentoutui loppua kohden.
– En päässyt näkemään muita ratsukoita, mutta minulle tuli sellainen vaikutelma, että hän lähestyy kaikkia ratsukoita samalla tavalla. Ymmärsin hänen haluavan, että istun hieman selkä notkolla, mitä en ehkä normaalisti olisi tehnyt.
Kielimuuri hankaloitti tilannetta jonkin verran. Välillä Porthan-Broddell ei ymmärtänyt, mitä häneltä haetaan, ja onko jokin sana ranskaa, englantia vai jokin termi. Hän on sitä mieltä, että ainakin tavoite olla rikkomatta hevosta toteutui rauhallisilla harjoituksilla, mutta mahdollisesti armeijan upseeri ei ole paras mahdollinen henkilö ohjaamaan kilparatsastajaa.

Susanne von Dietze ohjasi Paula Lehdon ja Sweet Lagosin työskentelyä. Ratsastaja kertoi, että Sweet Lagos on Lados-orin viimeisiä jälkeläisiä.
Päivän lopuksi pidettiin paneeli, jossa kukin esimerkkiratsukko pääsi vuorollaan viiden asiantuntijan silmien alle ratsastamaan. Jokainen panelisti katsoi ratsukkoa hieman omasta näkökulmastaan. Lääkäri Lauri Alanko katsoi, kuinka ratsastaja käyttää kehoaan ja Jean Luc Cornillea kiinnosti, miten hevonen käyttää itseään. Moni ratsastaja koki etenkin saksalaiskouluttaja Susanne von Dietzen mielikuvat ja harjoitukset hyödyllisiksi. Hän pyysi yhtä ratsastajaa halaamaan ilmapalloa, toiselle hän laittoi kuminauhan kulkemaan selän takaa käsiin ja yhden piti kuvitella kypäränsä olevan magneetilla kiinni ylhäällä ja ratsastajan ylävartalon piti joustaa jousen tavoin.
– Joskus harjoitus, joka antaa sopivan mielikuvan, on paljon tehokkaampi kuin täsmällinen kehotus korjata asentoa. Kun ratsastaja keskittyy halaamaan ilmapalloa, hän huomaamattaan parantaa painopistettään, sanoi Susanne von Dietze ratsastajan nyökytellessä vieressä.
Edit 5.2.2018: Nimi korjattu. Kimon hevosen isäorin nimi on Lados, ei Lagos.

