Haminassa järjestettiin päivä, jossa koulutuomari kertoi kouluratsastuksesta tuomarin näkökulmasta eli miten napsia pisteet kotiin kouluradalta. Osassa 1 Jenni Silventoinen ratsasti FEI:n ponien joukkueohjelman.
Toisena ratsasti Maria Lukkari (Etelä-Kymen Urheiluratsastajat) hevosella Beach Boy II, ohjelma oli Vaativa B:0 2009. Lukkari kilpailee 2- ja 3-tasolla vaativaa B:tä.
Lukkarin kohdalla Metsälä puhui uudelleen tahdin tärkeydestä, kuten hän teki jo arvioidessaan Silventoista. Sen pitää pysyä samanlaisena osatehtävän alusta loppuun. Alkutervehdykseen saapuvan ratsukon ravin tulee olla laadukasta ja keskilinjalla pysyminen on tärkeää. Hän suositteli arvioimaan oikean pysähtymiskohdan jo suoran alussa, silloin pysähtymisestä tulee suunnitellun ja hallitun oloinen. Kohdassa 3 ja 4 on yhdistelmä harvinaisempia liikkeitä, avotaivutus harjoitusravissa ja puoliympyrän kautta sulkutaivutukseen, nämä edelleen harjoitusravissa. Metsälän mielestä taivutus on ehkäpä vaikeinta toteuttaa juuri ravissa, joten tämä kohta oli hänestä ohjelman vaikein. Siirtymisistä hän sanoi, että niiden pitää olla nopeita ja huolellisia. Keskikäynnissä on muistettava ylipoljenta. Mitä enemmän askel astuu yli, sitä paremmat pisteet tulee.
Lukkarin kohdalla Metsälä valotti meille lisää, miten saada hyvät pisteet pysähdyksestä ja peruutuksesta. Se menee hyvin silloin, kun pysähdyksessä jalat ovat tasan ja peruutus lähtee ratsastajan sitä pyytäessä. Hevonen ei saa jäädä puskemaan ohjaa vasten, vaan sen pitää viipymättä toteuttaa pyyntö.
Puhuessaan edellisestä poniohjelmasta hän sanoi, että se on hänestä oikeastaan vaativampi kokonaisuus, mutta tämä vaativa B on saanut etuliitteen ”vaativa” siksi, että siinä on laukanvaihto askeleessa. Onnistunut vaihto on puhdas ja siisti laukanvaihto ilman väliaskelia, hevonen kulkee suorana ja vaihto tapahtuu juuri määrätyssä kohdassa, tässä tapauksessa keskihalkaisijaa ylitettäessä.
Lopputervehdys päättää ohjelman. Se, että joissakin ohjelmissa on sisällytetty viimeiseen kohtaan ”poistuminen radalta pitkin ohjin” ei enää muuta lopputervehdyksestä saatuja pisteitä mihinkään, vaikka se kuuluukin samaan ohjelmakohtaan. Sillä, mitä hevonen tekee lopputervehdyksen jälkeen, ei ole merkitystä.
Kokonaisuutena suurin yksittäinen pisteitä pudottava tekijä on huolimattomuus. Sinne päin ratsastaminen on hyvä tapa lahjoittaa pois pisteitä. Metsälä muistutti siitä, että numeroiden ja sanallisten arvioiden pitää vastata toisiaan. Jos lapussa lukee ”hyvä”, siitä kuuluu saada 8 pistettä. Yleisarviona hän sanoi, että ratsastus oli melko hyvä, mutta tarkkuutta saisi olla lisää. Tiet olivat melkein kohdallaan, mutta ei aivan, ja muutosten pitäisi tapahtua aivan kirjainten kohdalla.
Lukkari kommentoi olevansa samaa mieltä tuomarin kanssa ja tuumasi, että voisi ratsastaa joissain kohdissa tarkemmin. Klinikkaa hän piti hyvänä tilaisuutena ratsastajalle kuulla seikkaperäistä palautetta omasta ratsastuksestaan tuomarin näkökulmasta. ”On kiva kuulla tuomarin kommentit ja analyysit tuoreeltaan”, hän sanoi.
