Haminassa järjestettiin päivä, jossa koulutuomari kertoi kouluratsastuksesta tuomarin näkökulmasta eli miten napsia pisteet kotiin kouluradalta. Osassa 2 Maria Lukkari ratsasti ohjelman Vaativa B:0 2009.
Viimeisenä ohjelmansa esittivät Polina Nevaeva ja Lambers. Ohjelma oli helppo B –tasoa oleva K. N. Special. Nuoren ratsukon paras saavutus on aluetason hopeamitali viime vuodelta hyvällä tuloksella 63,8 %. Seuraavaksi heidän tavoitteenaan on nousta kansalliselle tasolle.
Ratsastusta leimasi jännittyneisyys, mikä ilmeni etenkin käynnissä. Lambers säikähti yhdessä kulmassa jotain, liekö nähnyt tai kuullut jotain. Metsälän mukaan hevonen näytti siltä, että se uskoi säikähtävänsä, mutta mitään todellista pelkoa siinä ei näkynyt. Nevaeva kertoi myöhemmin, että maneesit ovat Lambersille hiukan haastavia, ulkona se on rauhallisempi. Hän myönsi oikeaksi tuomarin arvion, sanoi että Lambers tykkää kuvitella kaikenlaista, mutta positiivista oli, että hevonen reagoi hyvin apuihin. Kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta ravi onnistui mahtavasti ja ohjelmassa oli paljon hyvää. ”Harjoiteltavaa on vielä paljon, mutta tuomarin palaute oli myönteistä”, summasi Nevaeva.
K. N. Specialiin kuuluva loiva kiemura ratsastetaan oikeaoppisesti niin, että ensin tehdään hyvä kulma, erkaannutaan uralta kohti keskipistettä, sen jälkeen takaisin uralle ennen kulmaa ja tehdään toinen hyvä kulma. Tärkeitä asioita loivassa kiemurassa ovat hyvä tie ja taivutus. Tuomarin mielestä ravi oli hyvää, siirtymät olisivat saaneet olla selkeämpiä. Tässä kohtaa hän taas kertoi, että tuomari ei näe, onko voltti 9 vai 11 metriä, hän näkee vain käykö ratsukko keskihalkaisijalla. Osittain ongelma johtuu siitä, että tuomari on maantasossa. Katsomosta, joka on metrin korkeammalla, näkisi jo paljon paremmin.
Jos hevonen heilauttaa päätään tai tekee muuta poikkeavaa, mutta askelten tahti ei muutu, sillä on hyvin vähän vaikutusta arvioon helppo B -tasolla. Lävistäjällä on kolme käyntiaskelta, ihannetapauksessa keskimmäinen näistä kolmesta osuu keskilinjalle. Käyntiaskelten laadulla on merkitystä, vaikka niitä on vain muutama. Hyvät askeleet ovat selkeitä ja rentoja käyntiaskelia, ei hidastettuja raviaskeleita tai jännittynyttä käyntiä.
Yleisin virhe pääty-ympyrällä on, että jätetään käymättä kentän keskipisteessä. Tavallisesti ratsastaja tekee ympyrän uralta uralle, mutta ei käy tarpeeksi kaukana keskellä. Tuomari ei taaskaan näe aivan tarkkaan syvyyssuunnassa, mutta jos ratsukko ei käy lähelläkään keskikohtaa, sen näkee kyllä. Samoin, jos ratsukko käy liian kaukana päädystä, pari metriä huti voi mennä tuomarille ihan täydestä.
K. N. Specialissa on pari ”omituista” kohtaa. Lävistäjä mennään harjoituslaukassa, kun yleensä lävistäjällä pyydetään keskiaskellajeja, kuten keskilaukkaa. Toinen omituisuus tulee ohjelmassa heti perään, nimittäin M-S –välillä on paperissa 40 metriä tyhjää. Edellinen kohta päättyy M-kirjaimeen, mutta seuraava arvostelun alainen kohta alkaa vasta S:stä. Sekin pätkä silti arvostellaan, esimerkiksi siirtymätaipaleen tahtirikot näkyvät noin puoli numeroa huonompana numerona, vaikka sitä ennen ja sen jälkeen menisi kuinka loistavasti. Tuomari ottaa sen mukaan jompaankumpaan kohtaan, joko edelliseen tai seuraavaan. ”Kaikki, mitä alku- ja lopputervehdyksen välillä tapahtuu, arvostellaan”, muistutti Metsälä. ”Nykypäivän kouluratsastusohjelmissa ei ole näitä tällaisia välejä, mutta tämä on Kiki Nybergin laatima vanha ohjelma, peräisin 1980-luvulta. Silloin pidettiin itsestään selvänä, että kaikki kohdat arvostellaan.” Veikkaan, että K. N. tarkoittaa Kiki Nybergiä. Ohjelma lienee siis Kiki Nybergin erikoinen.
Tuomarilinjoissa on sukupolvieroja. Metsälä kertoi, että vanhan polven tuomarit eivät juuri rokota pisteitä, jos laukkapätkän joukkoon eksyy raviaskel, mutta uudemmat tuomarit vähentävät siitä kyllä pisteitä. Tuomarikoulutus muuttuu vuosien saatossa, ja uudempia tuomareita on ohjeistettu, että putoaminen laukasta raville on vakava rike.
K. N. Specialin helppo B –tasoisuus näkyy muun muassa siinä, että alapisteissä arvostellaan tiet. Helppo A:sta ylöspäin ei ratsastusradan teistä enää anneta kokonaisarvosanaa, vaan arvostelussa alkaa painottua askellajien lennokkuus ja vapaus. Pienet virheet eivät vaikuta askellajiarvosanaan, jos askellajit muuten ovat laadukkaita, jotkin virheet voivat näkyä apujen käytön arvosanassa.
Aiemmat osat:
