Kesällä Satu Liukkonen kyseli, kuka tietäisi jonkun käsityöläisen, joka osaisi tehdä hevoselle lipan. He olivat Hervé Godignonin ja kilpailustewardien keskustelleet asiasta ja päätyivät tulokseen, että lippalakki ei ole säännöissä kielletty ja sitä kannattaisi ainakin yrittää. Tiedän käsitöistä jotain, joten kyselin voisinko auttaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain laadittua kaavat hevosenlippaan. Mallinukkena toimi tuttavan suomenhevonen, jolla on Liukkoselta saamani käsityksen mukaan suurin piirtein samankokoinen pää kuin Liukkosen hevosella. Lippa on tehty pääasiassa kynnysmatosta, nailonpäällysteestä ja pehmustettu teddykankaalla.
Lipan saaja on 8-vuotias Gurra Hop, jolla riittää kykyä vaikka mihin, mutta kykyjen tiellä on pelko. Se pelkää ylhäällä olevia näyttötauluja, lippuja ja muuta liikkuvaa niin paljon että unohtaa hypätä. Se jää tuijottamaan niitä kauhuissaan ja jos se tapahtuu radalla, rata menee pieleen. ”Gurra on todella hyvä estehevonen. Jos sen pää kestää, se hyppää mitä vaan. Silloin kun se ei kestä, siitä tulee melkein hysteerinen.”
Tapasin Satu Liukkosen ja Sebbe Nummisen Helsingissä. Lippa on ollut pari kertaa käytössä, mutta vaikuttaisi olevan hiukan iso, se valuu jonkin verran silmille. Ne kerrat, mitä hevonen on käyttänyt lippaa, se on ollut alkuun paljon keskittyneempi, mutta lipan valahtaessa alaspäin se ei näe enää kunnolla eteensä. Kehittämistä on siis vielä.
Celestine hyppää suurella sydämellä
Liukkonen on ratsastanut aina. Hän on istunut ponin selässä ensimmäisen kerran 3 kk iässä ja kilpaillut ensimmäiset kilpailunsa 5-vuotiaana. Nyt hän pitää Nummisen kanssa tallia Ruotsissa. Ruotsi on ratsastajalle hyvä paikka, sillä siellä on enemmän hyviä hevosia, enemmän kilpailuja ja kilpailuissa kovempi taso. Lähes kaikki viikonloput kuluvat kilpailuissa, joko Ruotsissa tai ulkomailla.
Liukkosen ykköshevonen on Celestine, Gurra Hop taas on kovaa vauhtia kasvamassa isoille radoille. Hän on aina tykännyt hevosista, jotka ovat pieniä, kuumia ja herkkiä, mutta haluaisi oppia paremmin ratsastamaan isolaukkaisilla ja isokokoisilla hevosilla. ”Celestine on juuri tällainen pieni ja pippurinen. Sillä on lyhyt ponilaukka, ja sen kanssa voi usein ottaa ylimääräisen askeleen, jos siltä tuntuu. Celestine ei ole maailman taitavin eikä helpoin hevonen, mutta sillä on halua hypätä hyvin. Se hyppää enemmän sydämellä kuin kyvyillä.” Siinä, että hevonen on niin sanotusti hankala, on omat etunsa: harva haluaa ostaa hankalan maineessa olevaa hevosta.
Kun hevosten ostamisesta tulee puhe, juttu siirtyy Sebbe Nummisen Cue Channaan, josta sataa ostotarjouksia oikealta ja vasemmalta. Numminen toivoo, että hän saisi ratsastaa hevosella jatkossakin, mutta korostaa ymmärtävänsä täysin omistajaa, jos tämä päättää myydä sen. Hevoset eivät ole ikuisesti huipulla, ja ne kannattaa myydä silloin kun niistä maksetaan hyvin. Numminen on rakentanut Cue Channaa viimeiset vuodet, ja siitä on nyt kuoriutumassa maailmanluokan hevonen. Kukapa sellaisesta haluaisikaan luopua? Hyvä hevosenomistajasuhde on niin tärkeä, että se on tärkeämpi kuin yksittäinen hevonen. ”Meillä on ollut onni löytää hyviä hevosenomistajia, jotka eivät puutu työhön, mutta osallistuvat hevosen elämään. He ovat mukana kilpailuissa ja käymme yhdessä syömässä”, summaa Liukkonen.
Lauantaina ratsastajat tekivät perjantaina täyden päivätyön, kävivät aamulla ratsastuslenkillä ja sen jälkeen kilpailivat. Liukkonen starttasi neljässä luokassa ja Numminen kahdessa. Sen päälle oli vielä toimittajien pyöritys.
Lippaprojektiin lahjoittivat tarvikkeita Lempalan kangaskauppa sekä hevostarvikeliike Horsepro. Kiitos heille tuesta.
Yle: Sebastian Numminen, rekan ruhjoma ratsastajamestari
Liukkosen ja Nummisen tallin sivut
