Lääkintämerkkipäivänä saimme havaita, että hevonen on varsin haavoittuvainen otus. Sille voi käydä vaikka mitä ähkystä jalkavaivoihin, ja lähes kaikki on vakavaa. Eläinlääkäri sanoikin, että lehmät selviävät yleensä paremmin, ne toipuvat usein suuristakin toimenpiteistä ennalleen. Ainakin jos hevoseen vertaa. Saimme rautaisannoksen tietoa erilaisista sairauksista ja siitä, miten niitä hoidetaan. Listan perusteella voisi luulla, että hevonen ei muuta ehdi tehdäkään kuin sairastaa. Listassa on lueteltu yleisiä sairauksia, ja muutamia harvinaisempia, jotka ovat vaarallisia. Yllä olevassa kuvassa on esitetty kolme sidosta, jotka olisi hyvä osata. Mustaan pussitetussa etukaviossa on kaviopaiseen hoitohaude, keskellä edessä hokinpolkeman sitominen, takana imusuonitulehduksen hoitohaude.
Hevosen sairaudet
Haavat. Jaloissa olevat suuret haavat on aina tikattava, muualla kehossa ne paranevat paremmin, jopa itsestään. Tehokkain hoito on päivittäinen huuhtelu puhtaalla vedellä ja puhdas väljä side. Haavaan voi laittaa laimean Betadine-hauteen. Nivelhaavat, silmähaavat ja kielen haavat kuuluvat klinikalle.
Hevosinfluenssa. Hevosinfluenssa leviää pisaratartuntana. Sen itämisaika on 2-5 vrk. Oireet ovat kuume, räkä, apatia ja ruokahaluttomuus. Hevosinfluenssa leviää usein kilpailuissa ja valmennuksissa, joissa käy hevosia monista eri paikoista. Saman tallin hevoset ovat jonkin verran vastustuskykyisempiä toistensa pöpöille kuin vieraat. Jokaista kuumepäivää kohti hevonen tarvitsee viikon toipumista. Esimerkiksi kolme päivää kuumetta tarkoittaa kolme viikkoa sairaslomaa.
Imusuonitulehdus. ”Impparissa” hevosen jalka on turvonnut. Hoitona käytetään kylmäystä, betadinehaudetta ja kevyttä liikuntaa. Imusuonitulehdus eroaa muista vammoista siten, että liikunnan aikana turvotus häviää ja se ilmestyy taas levossa.
Imusuonitulehdus saa jalan turpoamaan. Jalan ympärille kääräistään melko löysä kerros betadineliuoksella kostutettua vanua.
Vanun päälle tulee muovi. Tavallinen muovikassista tehty leveä suikale käy mainiosti.
Muovin päälle tulee vielä sideharsoa.
Sidoksen pitää olla niin väljä, että sormi mahtuu väliin.
Jalkavammat. Jalkavammoja ovat nyrjähdykset, revähdykset, kulumat, haavat ja väärän kengityksen aiheuttamat vauriot. Ontumatapauksissa eläinlääkäri paikallistaa vammat tunnustelemalla jalkoja ja taivutuskokeiden avulla. Vamma arvioidaan asteikolla 0-5, jossa 0 on terve jalka ja 5 sellainen, joka ei siedä painoa. Hoitona on lepo ja kylmäys. Hyvin usein arkomisen syynä on kaviopaise tai kivi kaviossa.
Jäykkäkouristus. Haavan välityksellä hevonen voi saada jäykkäkouristusbakteerin, joka aiheuttaa jäykkyyttä ja hevonen on silloin säikky ja arka. Jäykkäkouristusrokote kuuluu rokotusohjelmaan.
Kaviokuume. Kaviokuumeessa kaviot ovat lämpimiä, pulssin voi tuntea vuohisesta. Hevosen etukaviot ovat hyvin kipeät niin että se melkein istuu takajalkojensa päällä. Kaviokuume on yleinen poneilla ja kylmäveriroduilla, ja sen aiheuttajana on liika ruoka suhteessa liikuntaan eli poni on lihava. Kaviokuume voi puhjeta myös silloin, kun varsomisen jälkeen tamman jälkeiset eivät tule ulos. Kaviokuume on vakava tauti. Lievissä tapauksissa taudista on mahdollista toipua. Tietoa kaviokuumeesta Hevostietokeskuksen sivulla.
Kaviopaise. Kaviopaiseen syitä ovat esimerkiksi naulaan astuminen, kivi ja märkyys. Paise voi olla kavion sisä- tai ulkopuolella. Pääoire on, että hevonen aristaa jotakin kohtaa kaviosta. Kengittäjät ovat kavionhoidon ammattilaisia, joten kengittäjä pystyy paikallistamaan paiseen ja puhkaisemaan sen. Eläinlääkäri kertoi, että hän on usein kuullut hevosten hengittävän syvään ulos, aivan huokaisevan helpotuksesta kun kipeä paise on puhkaistu. Puhkaisemisen jälkeen kavion ympärille tulee laittaa betadinehaude eli vanumattoa, joka on kostutettu Betadine-liuoksella. Hauteen päälle kääräistään muovipussi ja suojapussi.
Kaviopaiseen puhkaisemisen jälkeen hevoselle laitetaan betadinevanu kavion pohjaa vasten. Tarvittaessa voi käyttää esimerkiksi vauvanvaippaa.
Kaviopaise; vanun päälle muovitus. Muovikassi käy oikein hyvin.
Lopuksi koko haude kääräistään pakettiin, joka pitää sen paikallaan.
Jos kaviopussukkaa ei satu olemaan käsillä, kahden pintelin avulla voi tehdä korvaavan kääreen.
Keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus. Keuhkoputkentulehdus tulee todennäköisesti pitkillä (8-10 h kestävillä) matkoilla, jolloin hevonen ei pääse laskemaan päätään. Keuhkoputkentulehdus altistaa keuhkokuumeelle.
Kukkopatti. Kukkopatti on sikäli harhaanjohtava nimitys, että mitään pattia ei ole. Kukkopatti on hermostollinen vaiva, joka näkyy hevosella liioiteltuna takajalan liikkeenä. Hevonen nostaa jalan joka askeleella lähes mahaan asti, mistä sanan kukko-etuliite todennäköisesti johtuu. Se ilmenee yleensä käynnissä ja saattaa kadota kokonaan ravissa ja laukassa. Kukkopatti on vaaraton, mutta saattaa kilpahevosilla johtaa hylkäykseen eläinlääkärin tarkastuksessa, sillä eläinlääkäri voi tulkita askellajin epäpuhtaaksi. Peruuttaminen käynnissä on kukkopattihevoselle vaikeaa.
Käpymato. Käpymato hävitetään tekemällä kaikille tallin hevosille samana päivänä loishäätö ivermektiinillä. Viileä, kuiva talli ja laitumen säännöllinen kyntäminen auttavat pitämään käpymadon poissa. Lisätietoa käpymadosta Jakke Lehtosen blogikirjoituksessa. Lääke on hävitettävä huolellisesti sen jälkeen, sillä se on joillekin koirille, joilla on tietty geeni, tappavan myrkyllinen.
Lannehalvaus. Tämä sairaus on englanninkieliseltä nimeltään ”Monday morning sickness”. Kovan treenin jälkeen hevosen lihaksiin on jäänyt maitohappoa, ja se on tuotu suoraan karsinaan ilman palauttavia kävelyitä. Hevosen jalat ovat jäykät ja lihakset krampissa. Se ei pysty edes laskemaan päätä. Eläinlääkäri pitää kutsua paikalle antamaan B-vitamiinia ja kipulääkettä. Pahimman krampin lauettua hevosta pitää sen jälkeen juottaa runsaasti ja tehdä sen kanssa viikon ajan pieniä kävelylenkkejä, kunnes se notkistuu entiselleen. Lannehalvaus uusiutuu herkästi ja sitä voi ehkäistä rasittavan treenipäivän jälkeisillä palauttavilla kävelyillä.
Mahahaava. Mahahaavainen hevonen on äksy, koska sillä on tuskia. Mahassa on haava, josta väkevää mahahappoa valuu vatsaonteloon. Se haukottelee ja yrittää purra kylkiään. Mahahaavadiagnoosi tehdään klinikalla. Mahahaava johtuu liian harvasta ruokinnasta ja suuresta stressistä. Eläinlääkärin arvion mukaan keskimäärin 70 % hevosista kärsii jonkinasteisesta mahahaavasta, mutta suurin osa ei oireile. Mahahaavan elinikäinen hoito on antaa hevoselle runsaasti köyhää heinää ja paljon vettä, koettaa saada sen stressi vähenemään ja hoitaa mahaa lääkkeillä.
Pääntauti. Pääntaudin oireita ovat ruokahalun puute, kuume ja päässä olevat paiseet, joista tauti on saanut nimensä. Tauti todetaan paiseesta otetusta näytteestä. Tautia aiheuttaa Streptococcus equi equi -bakteeri. Pääntaudista tekee vaarallisen se, että se leviää herkästi vaatteiden ja kenkien mukana. Tautia hoidetaan antibiooteilla ja karanteenilla. Senkin jälkeen, kun antibiootit on syöty ja oireet hävinneet, tartuntariski on olemassa viikkojen ajan. Karanteeniaikana vain tietyt ihmiset saavat käydä tallissa hoitamassa hevoset, muilta on pääsy kielletty. Tallin muille ihmisille eläinlääkärin neuvo on, että ei tulisi käydä muualla vaikka ei tutulle tallille pääsisikään sillä hetkellä. Ei siksi, ettäkö veisit tautia mukanasi, vaan siksi että mahdollisen leviämisen sattuessa saatat joutua syntipukiksi. Yleissääntö on, että samoja vaatteita ei tulisi käyttää, jos käyt eri talleilla, tai ainakin vaatteet pitää pestä ja kengät desinfioida välissä.
Ripuli. Ripulia aiheuttavat ruokinnan muutokset ja madot. Ripuli on varsoille hengenvaarallinen. Ainoa tilanne, jolloin ripuli ei merkitse sairautta, on varsoneiden tammojen ensimmäinen kiima synnytyksen jälkeen. Ripulista tekee vaarallisen se, että se aiheuttaa nestehukkaa. Nestehukan näkee sillä, että nipistää sormien väliin hieman nahkaa. Jos nahka ei heti palaudu, hevonen on päässyt kuivumaan. Siinä tilanteessa hevonen pitää saada juomaan, sille tulee tarjota heinää ja vettä. Eläinlääkärille soittaessa on hyvä kertoa, minkäväristä ripulia tulee, miltä se haisee ja onko siinä verta. Jos veri on kirkkaanpunaista, jossakin on haava. Tummanpunainen veri tulee suolistosta.
Raivotauti. Raivotautia on tavattu viimeksi Suomessa 1984. Tartunnan saanut hevonen käyttäytyy hyvin aggressiivisesti. Tauti on hevosta hoitavalle ihmiselle hengenvaarallinen. Meitä kouluttanut kertoi, että vuoden 1984 tapausta hoitanut eläinlääkäri kuoli potilaan purtua häntä.
Ruokatorven tukos. Tukoksen näkyvin oire on nenästä tuleva vihreä lima. Ensiavuksi hevonen pitää saada laskemaan päänsä ja pitämään se alhaalla. Sille ei saa antaa enempää ruokaa. Eläinlääkäri liuottaa tukoksen.
Sädemätä. Sädemädässä säde pehmenee, märkii ja haisee. Sädemätää aiheuttaa kosteassa seisominen, esimerkiksi sateisena talvena liejuuntuvat tarhat ja vedellä lutraavan hevosen kosteat kuivikkeet. Hoitona on järjestää kavioiden alle kuivat olosuhteet niin ulkona kuin sisällä.
Sädemätä. Jos hevosen kavio alkaa haista, säteestä alkaa valua mönjää tai kantoihin ilmestyy rako, on syytä epäillä sädemätää. Kuvassa oleva sädemätä on hyvin lievä, sen ainoa oire on rako, jonka bakteerit ikään kuin kaivavat jalkaan. Puhtaana ja kuivana pitäminen sekä desinfiointi auttavat. Kosteat, liejuiset tarhat ja märät kuivikkeet pahentavat tilannetta.
Virusabortti. Virusabortiksi kutsuttu tauti on herpesvirus, jonka yksi muoto aiheuttaa sikiökuoleman, virusabortin. Se vaikuttaa siis vain tiineenä oleviin tammoihin. Taudin toinen muoto aiheuttaa hengitystieinfektion. Sen voivat saada kaikki hevoset. Tauti ei siirry ihmisen mukana.
Ähky. Hevonen ei syö, ei ulosta, on levoton tai apaattinen. Levoton hevonen laskeutuu makuulle ja nousee ylös jatkuvasti. Apaattinen hevonen makaa. Hevonen potkii mahaansa tai katselee kylkiään. Mahaääniä ei kuulu tai ne kuuluvat vain toiselta puolelta. Ikenet menevät valkoisiksi, sen jälkeen mustuvat, koska ähky vaikuttaa verenkiertoon. Ähky johtuu siitä, että suolikaasut eivät jostain syystä pääse poistumaan. Hevosen vatsa turpoaa toiselta puolelta tai molemmilta puolilta kerääntyvän kaasun vaikutuksesta. Syynä voi olla esimerkiksi pilaantunut rehu tai liian lyhyt tauko liikunnan ja ruokinnan välillä.
Mittaa syke ja lämpö, tunnustele jalat ennen eläinlääkärille soittamista. Hevosta ei saa päästää makuulle. Sitä voi kävelyttää, mutta jos se ei millään jaksa kävellä tai kävelyttäjä tarvitsee tauon, hevosen pitää ainakin pysytellä neljällä jalalla. Lievä ähky laukeaa kävelyllä, sillä liikunta aktivoi suolen toimintaa ja tukos saattaa lähteä liikkeelle. Missään nimessä hevosta ei pidä lääkitä ennen eläinlääkärin tuloa, ellei eläinlääkäri vasiten määrää, sillä lääkintä voi vääristää elintoimintojen lukemia. Ähkyhevoselle ei pidä antaa ruokaa. Eläinlääkäri voi antaa letkulla liuosta, jossa on vettä, parafiiniöljyä ja suolaa. Jos hevonen tarvitsee leikkausta päivystysaikana, se pitää viedä Helsinkiin tai Hyvinkäälle. Ne ovat Kymenlaaksosta nähtynä lähimpiä paikkoja.
EDIT. 10.7.2017 lisätty pintelikuva.
EDIT 9.10.2017 lisätty sädemätäkuva.
EDIT 13.8.2019 lisätty kuvaus kukkopatista.
Muut osat:
Osa 1: Terve hevonen. Terveen hevosen tuntomerkit.
Osa 2
