Olen erilainen hevoshullu: en halua omaa hevosta. Olen jo jonkin aikaa tiennyt, että meille ei todennäköisesti koskaan tule hevosta, niin kivoja kuin ne ovatkin. Se oma ei vain tunnu niin tärkeältä, että haluaisin ehdottomasti omistaa hevosen. Kaikessa, mitä ihminen riesakseen hankkii, täytyy olla se halu, tunne siitä että saatu ilo ylittää sen kaiken vaivan. Mieluummin maksan siitä, että saan ratsastaa jonkun toisen hevosella.
Miksi?
Rima on korkealla. Olen saanut ratsastaa ratsastuskoulussa vuosien ajan elämäni hevosella. Nyt kun olen luopunut hänestä ja muistot kultautuvat, tulevan elämäni hevosen täytyy olla jotain niin täydellistä, että sellaista ei ole olemassakaan.
Kerta tai kaksi viikossa riittää. Hoitohevosen kanssa päivä tai kaksi viikossa riittää oikein hyvin. Siivoan karsinan ja tarhan, liikutan ja ruokin. Tähän kaikkeen menee aina kolmisen tuntia. Kotiin päästyäni syön ja sitten olenkin jo valmista pässinlihaa siirtymään höyhensaarille. Antoisaa se kyllä on, mutta rankkaa. En käsitä, miten joku omassa pihassa hevosia pitävä jaksaa tuota ruljanssia joka päivä. Ratsastustunneillakin jos olen kahtena päivänä peräkkäin, koen saaneeni hevoskiintiön täyteen.
Suurin osa ajasta on kaikkea muuta kuin yhdessäoloa ja ratsastusta. Hevosenomistajan elämä on ilon lisäksi huolta kengityksestä, loishäädöstä, impparista, ähkystä, jännevammasta, kaviopaiseesta ja pääntaudista. Ollakseen niin voimakas eläin hevonen on yllättävän hauras. Moni muu lemmikki tulee toimeen kolmijalkaisena, mutta ei hevonen. Kissalla on yhdeksän henkeä, koira osaa oksentaa syömänsä syömäkelvottomat kappaleet, mutta hevosella ei ole kykyä oksentaa. Hevosenomistajalla on jatkuva huoli siitä, ettei hevonen vain kuole.
Olen laiska ja pidän vapaudestani. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat iloisia löytäessään tunnollisen hoitajan, joka hoitaa hevosen viimeisen päälle. Samoin aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ehdi ratsastaa hevostaan ja tarjoavat sitä vuokralle tai liikutettavaksi. Ratsastuskoulussa saa 25 eurolla hevosen ja opettajan tunniksi käyttöönsä.
Jos jossain vaiheessa haluan omistaa välttämättä palan hevosesta, voin hankkia kimppahevosesta sadan euron osuuden ja tuntea omistajan ylpeyttä, kun se voittaa.
Siksi.
