Kuva yllä: Antti Jurvanen. Tervetuloa Helskinkiin. Kulisseista löytyy toisinaan mielenkiintoisia hutikappaleita.

Helsinki Horse Show’ssa on tapahtunut kaikenlaista mielenkiintoista vuosien varrella. Osa tapauksista oli täysin suunnitelmien mukaista hupia, mutta aina ei ole mennyt putkeen.

Kulunvalvonnan vapaaehtoisille Horse Show on kaikkea muuta kuin tylsää, vaikka ei ovea vahtiessa pääsisi näkemään kaviotakaan. Nämä ihmiset ovat eläviä valheenpaljastimia. Parhaat jutut kuullaan niiltä, joiden ranneke ei riitä sisäänpääsyyn ja jotka koettavat puhua itsensä läpi ovesta.

Muuan kulunvalvonnan pitkäaikainen vapaaehtoinen nimeää kuitenkin mieliinpainuvimmaksi muistokseen erään koiran.

Kulunvalvonta on kätevästi ovensuussa tai portinpielessä, joten meille jätetään ”narikkaan” takkeja, laukkuja, lapsia… Erästä sisäovea kerran vahtiessani minulle jätettiin koira. Koira oli oikein kiva, meillä oli ihan mukavaa useamman tunnin. Koira kuorsasi viltin päällä, minä vahdin kulkijoita ja koiraa. Koiraa kiellettiin antamasta eräälle tietylle henkilölle vaikka hän tulisi koiraa hakemaan. Siinä sitten puoli päivää mietin, mistä tunnistan tämän henkilön, pitääkö kysyä henkkarit? Onneksi omistaja itse haki koiransa.

Toisella kerralla eräs hevosenomistaja aikoi käydä katsomassa hevosiaan mutta unohti.

Tallin portti on se pyhistä pyhin, josta ei mene KUKAAN ilman oikeaa ranneketta. Eräs hevosenomistaja kerran ilmestyi portille ilman ranneketta, ja hyvässä sovussa päätimme, että hän soittaa hevostensa ratsastajalle, joka hommaa hänelle rannekkeen. Siinä sitten puolisen tuntia odoteltiin ja juteltiin, kunnes ratsastaja ilmestyi. Rannekkeen saatuaan omistaja totesi, että eiköhän lähdetä kahville. En voinut olla tokaisematta, että pitikö sun niitä hevosiasi käydä katsomassa.

aasit-matineassa

Aasi ei hyppää jollei sitä huvita, vaikka kuinka heilutettaisiin porkkanaa nenän edessä ja Kaisa Määttänen kuinka työntäisi sitä eteenpäin.

Tom Gordinillakin on kerrottavanaan hupaisa muisto: ”10-vuotista Horse Show’ta juhlistaessa areenalle kuljetettiin pyörillä iso vanerikakku. Seisoin kakun päällä, ja kesken puheen kakun kansi antoi periksi. Pyllähdin kakun uumeniin.”

Kertomisen arvoinen tapaus, joskin ihan suunnitelmien mukainen tapaus, on myös menneiden aikojen pukuratsastus. Hieman erilaista kuin tämän päivän kimaltava knock-out. Karl Fazer pisti erään kerran itsensä likoon Tarzanina. Kuva on Helsinki Horse Show 20 vuotta -juhlakirjasta.

 

Yhteistyöpostaus Helsinki Horse Show’n kanssa.