Kouluratsastaja Stella Hagelstam ei aina ole ollut kouluratsastaja. Ponivuosinaan hän hyppäsi mieluiten esteitä, kilpaili 110 cm luokissa asti. Tietysti esteratsastajankin tarvitsi treenata sileää, kuten vakavasti otettavat esteratsastajat mieluummin kutsuvat kouluratsastusta, joten laji ei ollut täysin outo. Se oli äiti Heidi Hagelstam, joka ylipuhui tyttärensä osallistumaan koulukilpailuihin. Stella Hagelstam kertoo, että ensimmäiset kilpailut eivät menneet erityisen hyvin.
– Sanoin äidille sen jälkeen, että en enää ikinä kisaa koulua, mutta taivuin sitten menemään radalle toisenkin kerran, Hagelstam muistelee lajinvaihdon alkuhetkiä.
Kun kouluratsastus alkoi sujua, mieli muuttui. Ehkäpä tätä voisi alkaa harrastaa enemmänkin. Harrastuksesta tuli lopulta kilpaurheilun kautta ammatti. Nykyään Hagelstam ostaa markkinoilta nuoria lupaavia hevosia, kouluttaa niistä GP-hevosia ja myy ne sen jälkeen. Hän myös jonkin verran valmentaa ja ratsuttaa.
Hagels-kasvattajanimellä varustettujen FWB-hevosten kasvattaminen on myös osa Hagelstamin tallin elämää. Äiti Heidi kasvatti niitä pienessä mittakaavassa, pari varsaa vuodessa, jo silloin kun Stella oli aivan pieni. Vähän isompana hän sai äidin kanssa yhdessä miettiä, mikä ori laitettaisiin millekin tammalle ja minkälaista jälkikasvua halutaan. Stella Hagelstam on kasvanut niin kiinni kasvattamiseen, että vaikka äidistä aika jätti viime syksynä, Hagels-hevosten kasvatus jatkuu Boen kartanossa samassa pienessä mitassa kuin tähänkin asti.
Kiehtovinta koulutuksessa on oppia ymmärtämään hevosta
Hevosen kouluttamisessa Hagelstamia kiehtoo eniten sen psykologinen puoli, jopa enemmän kuin itse kouluratsastus. Hän haluaa päästä hevosen pään sisään, löytää sen mikä juuri kyseistä hevosta motivoi oppimaan. Treenaaminen on hevosen lukemista ja kannustamista yhteistyöhön. Kaiken pitää tapahtua ilman pakottamista.
– ”Juttelen” hevoselle, kyselen millaisista avuista se tykkää, mitä apuja sen kanssa ei kannata käyttää. Mikä sille on helppoa ja mikä vaikeaa? Millaisista kiitoksista se tykkää?
– Tulkitsen vastauksia ja lähden siltä pohjalta miettimään, miten saan tästä hevosesta mahdollisimman motivoituneen ja yhteistyöhaluisen hevosen, joka yrittää parhaansa, sanoo Hagelstam.
Stella Hagelstamin tämän hetken paras hevonen on New Hill Julitrea, jonka Hagelstam on kouluttanut itse. Ratsukko kilpaili Horse Show’ssa vuonna 2016. Kuva: Eeva Vaahtera.
Hagelstamin pehmeän lähestymistavan taustalta löytyy kaksi hyvin erilaista hevosta, jotka ovat molemmat opettaneet hänelle paljon – erityisesti sen, että hevosten kanssa ei pärjää, jos osaa vain yhden toimintatavan. Hän osallistui vuonna 2005 European Young Riders Championshipsiin tulisella orilla nimeltä Lavirco.
– Lavirco oli vaikea, tuittupäinen ja räjähtävä. Se oli laadultaan mielettömän hyvä, mutta minulle siinä tilanteessa vaikea hevonen, melkein liian vaikea. Se laittoi minut selkä seinää vasten. Minun oli pakko kehittää omia työskentelytapojani sellaisiksi, että ne sopivat hevoselle.
Jonkin aikaa sen jälkeen Hagelstamin elämään tuli hänen ensimmäinen GP-hevosensa Rossini, joka oli ”umpilaiska, todella hidas jalalle”. Ratsastajan piti taas löytää keinot, joilla hevonen saatiin toimimaan. Näiden ja muiden persoonallisten hevosten ansiosta Hagelstam oli pari vuotta sitten valmis ottamaan nykyisen kilpahevosensa, New Hill Julitrean, tarjoaman haasteen vastaan. Hagelstam kuvailee ”Juliaa” parhaaksi hevoseksi, joka hänellä on koskaan ollut, joskin melko vaikeaksi ratsastaa. Sitä hän ei aio myydä – ei, vaikka ostajia olisi ollut jonoksi asti.
Euroopan voi tuoda
Porvoossa asuva kouluratsastaja saa jatkuvasti kuulla väitteitä siitä, että ei ole mahdollista asua Suomessa ja olla samaan aikaan kansainvälisen tason ratsastaja. Hagelstam ajattelee toisin. Hänestä puitteet voi luoda ja Euroopan voi tuoda Porvooseen. Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Englannissa työskennellyt ratsastaja pani jo Euroopassa asuessaan merkille asioita, joita hän toteuttaisi, kun hänellä olisi oma hevostila.
– Olen lähtenyt rakentamaan Boen kartanosta omaa paratiisiani, omaa pikku Eurooppaa. Minulla käy täällä kerran kuussa valmentaja ulkomailta, joko Spencer Wilton tai Bennet Conn. Minulla on käytössäni huippueläinlääkärit, jotka ovat erikoistuneet urheiluhevosiin ja jotka ovat hoitaneet paljon GP-hevosia. Maneesi on lämpöeristetty, siellä lämpötila ei koskaan laske nollan alapuolelle, jolloin pystyn treenaamaan ympäri vuoden. Maneesin pohjaa suunnitellessa on ajateltu sitä, että hevoset kestäisivät ehjinä.
– Ainoa, mitä ei pysty tuomaan on se, että ympärillä olisi jatkuvasti kovatasoisia kilpailuja ja kanssakilpailijoita, joiden kanssa treenata yhdessä. Sitä kaipaan välillä, sanoo Hagelstam.
Matkat Keski-Eurooppaan ovat toki pitkiä, maantieteelle ei mahda mitään. Stella Hagelstam on kuitenkin osoittanut, että kaiken muun paitsi muut ratsastajat voi tuoda Suomeen.
”Tätä en myy”, sanoo Hagelstam New Hill Julitreasta. Kuva: Satu PIrinen.
Horse Show’ssa järjestettävä kouluratsastuksen GP-kilpailu onkin Suomessa asuvalle ratsastajalle aina tervetullut. Kerrankin ei tarvitse matkustaa kauas kotoa, ja kansainvälinen kilpailuympäristö kovine vastuksineen tulee melkein hakemaan kotoa. Hagelstam toivoo, että nykyistä useampi löytäisi Horse Show’n kouluratsastusluokkien katsomoon. Horse Show saa Hagelstamilta kiitosta siitä, että tapahtuma on kuullut ratsastajia ja kouluratsastukselle on löytynyt aiempaa parempi ajankohta.
– Olisi kiva, jos joku ratsastajan alku saisi sitä kautta kipinän kokeilla kouluratsastusta, hän toivoo.
Artikkelikuva: Satu Pirinen/Helsinki Horse Show
Kirjoitus on osa Helsinki Horse Show’n kanssa yhteistyössä luotua kirjoitussarjaa, jossa esitellään Horse Show’sta tuttuja kasvoja.
