Hevosia tulee ja menee, se on viimeistään nyt käynyt selväksi. Aloittaessani ratsastuksen neljä vuotta sitten ratsastin joitakin kertoja isoliikkeisellä 8-vuotiaalla kimolla nimeltä Error. Iso on kokokin. Säkää ei tiettävästi ole mitattu, mutta se on noin 175 cm, ehkä pari senttiä enemmänkin muttei missään tapauksessa vähemmän. Errorilla on lutunen luonne ja krooninen halipula, sitä sai paijata niin paljon kuin jaksoi. Sillä oli lautasilla tummat papurikkotäplät ja mustassa harjassaan se muistutti välillä Histamiinia. Aloittelijalle tunnit Errorilla olivat vaativia sen isojen liikkeiden takia. Koska kehonhallintaa ei ollut, hölskyin selässä kevyessäkin ravissa. Tunsin olevani enemmän matkustaja kuin ratsastaja, kontaktipinta hevoseen jäi ohueksi, kun tunsin olevani yli puolet ajasta ilmassa. Kun kuulin, että Error on nyt tuntihevosena kouvolalaistallilla, heräsi mielihalu päästä katsomaan sitä pitkästä aikaa. Ehkä pääsisin sillä jopa ratsastamaan.
Vuonna 2013.
Vuonna 2016.
Se oli samanlainen kuin ennenkin, mutta aika tavalla erinäköinen. Pilkullisen mustaharjaisen kimon tilalla oli nyt harmaaharjainen melkein valkea hevonen. Sosiaalinen ja ihmisrakas luonne oli ennallaan, ikä oli vain rauhoittanut ruunaa. Nyt 12-vuotias iso hevonen enimmäkseen nuokkui harjaamisen aikana silmät ummessa nauttien rapsutuksesta. En tiedä, kuinka hyvä muisti hevosella on, mutta kun sanoimme sitä kerran vahingossa Kraateriksi, pieni lamppu silmissä tuikahti ja ilme valpastui niin kuin nimi olisi ollut jostain historian hämärästä tuttu.
Ratsaille päästessäni ensin jännitti, kun muistin millainen ravi Errorilla on. Jotain kehitystä ratsastuksessa on tapahtunut vuosien aikana, sillä nyt sain useimmiten istuttua jopa alas harjoitusraviin. Hevonen oli kuuliainen ja toteutti kaiken pyynnöstä, se oli sekä rento että reipas, oikein sopivaa opetusmestarimateriaalia. Laukkakin nousi käynnistä, kun vain pyysi, ja hieno laukka nousikin! Mukavasti keinuva laukka, jossa oli helppo istua. Ymmärsin, että ratsastuksenohjaaja ja joku muu asiansa osaava ihminen ratsastavat sen läpi säännöllisesti, joten ei mikään ihme, että se oli niin hyvin avuilla. Kuulemma Errorin taitoja on kehitetty säännöllisesti viimeisen parin vuoden aikana, ja siitä on kuoriutunut mutkaton ja toimiva joka lajin hevonen, joka menee helppoa A:ta ja metrin esteitä. Tulevaisuudessa se pääsee kokeilemaan myös maastoesteitä. Minusta oli hieno nähdä, että se oli selvästikin tyytyväinen elämäänsä.
