Vaateasioissa käy usein niin, että vaatteen muotoutuminen mukavaksi kertoo sen hajoamisen olevan alkamassa. Näin kävi myös yksille hanskoista, jotka esittelin syksyllä. Marraskuussa ei vielä ollut tietoa, millainen talvi on tulossa enkä tiennyt, mitkä hanskat ovat eniten käytössä. Eikä tämä vielä ole ohi. Nyt ollaan vasta puolivälissä, huhtikuussa sitten tiedetään millainen talvi lopulta oli.
Talvi on ollut lauha Etelä-Suomessa, lämpötila on paria poikkeuspäivää lukuun ottamatta pyörinyt nollan tuntumassa. Syksyllä esittelemistäni hanskoista ovat eniten olleet käytössä mustat Eurohunterin käsineet, jotka on ostettu lokakuussa 2013 eli hieman yli vuosi sitten. Ne olivat viime talvena sormista kireät eivätkä soveltuneet kunnon pakkasiin. Nollakeliin ja pikkupakkaseen ne ovat käyneet ihan hyvin. Olen käyttänyt niitä myös arkena, sillä hyvä pito on tarpeen myös auton ratissa. Alkuun käytin niitä arkipäivässä siksi, että ne muotoutuisivat mukaviksi ratsastustuntiin mennessä, mutta olen alkanut pitää niistä oikeasti. Ne eivät enää kiristä sormista verenkiertoa umpeen edes konepesun jälkeen ja tällaiseen lauhaan talvikeliin ne sopivat kuin nakutettu. (Huom. Jos peset tuollaiset hanskat koneessa muun pyykin kanssa, kiinnitä tarrat päällekkäin. Minä unohdan sen aina ja nuo napakat tarranauhat tarttuvat todella tiukasti ratsastushousuihin, pipoon ja muihin tekstiileihin.)
Niin siinä tietysti kävi, että kun ne alkoivat muotoutua mukaviksi, ne kohta ratkesivat saumoistaan. Toisesta käsineestä aukesi jokin aika sitten ommel, toisesta lähti pinta viime ratsastustunnilla. Kyllä näillä vielä ratsastaa ja autoa ajaa, mutta eivät ne enää ehjät ole. Yhdet käsineet on nyt diskattu kisasta, täydellisen hanskaparin etsintä jatkuu.
