Uusi kokemus hevoselämässä tuli taas vastaan, kun siirsin tuntini yhdeksi kerraksi perjantailta torstaille ja ainoa vapaa aikuisten tunti oli pitkäpiuhaisten tunniksi kutsuttu puolentoista tunnin oppitunti. Pitkän oppitunnin idea on, että pääsee tekemään enemmän toistoja, kun kaikkia asioita tehdään muutama minuutti pidempään. Tämä piti paikkansa, mutta asiassa on muutakin.

Tällä pitkäpiuhaisten aikuisten tunnilla olin varmaan vähiten kokenut porukasta. Kaikkia en tuntenut, mutta meno tuntui siltä, että se on osaamistasoni rajoilla. Viime viikolla oli kuulemma tehty vastalaukkaharjoituksia ja muuta edistyksellistä toimintaa. Tähän väliin pieni laskelmoiva vinkki: Kun menee osaavampien tunnille, on hyvät mahdollisuudet saada opetusmestari ja tallin suosikki ratsukseen. En tosin tiennyt etukäteen, millainen porukan taso on, se oli ainoa aikuisten tunti torstaina. Kuten tiedätte, silloin kun tehdään uusia ja vaikeampia asioita, kannattaa aloittaa sillä hevosella, jonka kanssa yhteistyö parhaiten sujuu. Jommankumman pitää osata tehtävä, joko hevosen tai ratsastajan. Uusissa tehtävissä se on hevonen, joka opettaa homman ratsastajalle. Tällaisen hevosen täytyy tehdä se mielellään, se saattaa ehkä joutua arvuuttelemaan, mitä selässä heiluja tarkoittaa. Onneksi niitä hevosia on, jotka käsitettyään täyttävät miltei pyynnön kuin pyynnön. Kun tehtävä on tuttu, ratsastaja voi koettaa tehtävää erilaisella hevosella, ehkä sellaiselta jolta se täytyy vaatia.

Kun viimeksi kirjoitin reisitreenin tarpeesta, tänään sitä sain. Puolentoista tunnin harjoitus laittaa fysiikan testiin tunnin oppitunteihin tottuneella. Tunnin aikana yleensä lopussa väsähdän, ja sitten tunti on pian jo ohi. Tällä kertaa väsähtämisen kohdalla oli vielä puoli tuntia tehokasta ratsastusta jäljellä. Tunti oli muutenkin fyysisesti haastava, päätehtävä oli kevyt istunta kolme reikää lyhennetyillä jalustimilla. Sain tosiaan reisitreeniä. Välillä mentiin toiseen ääripäähän, kokonaan ilman jalustimia. Otin rillit pois päästä yhdessä vaiheessa, kun ne huurtuivat. Oli niin hiki päässä. Se tekee välillä hyvää.

Pitkien piuhojen tunnilta löysin pitkästä aikaa fyysistä itsensä haastamista, tuli déjà vu ja siirryin ajassa pari vuotta taaksepäin. Silloin tunnit tuntuivat pitkiltä, kun keho ei jaksanut koko tuntia vaan lihakset huusivat armoa puolivälissä. Pitkä oppitunti voisi olla hyödyksi sellaiselle, joka ratsastaa vain tunnin viikossa. Tulee heti 50 % enemmän ratsastusta samalla vaivalla.