Huono ryhti, siis etukumara asento, on ollut minulle elämänmittainen projekti. Olen edelleen valokuvissa ryhditön tai sitten tikkusuora, sillä en osaa olla luontevasti ryhdikäs. Huonolla ryhdilläni on pitkä historia. Ala-asteella olin luokkatovereitani melkein päätä pidempi ja jonkinlainen ryhmään samaistumisen tarve sai minut yrittämään olla hieman lyhyempi kuin olinkaan.
Sain taannoin SRL:n arvonnasta palkinnoksi kirjan valmentautumisesta. Kirjassa yksi lause herätti minut. Siinä muistutettiin, että suorana istuminen hevosen selässä on vaikeaa, jos se on päivässä ainoa hyväryhtinen hetki. Päätin marraskuussa aloittaa ryhtiharjoitukset, ja tuntuu kuin niistä olisi ollut jo apua.
Olen järjestänyt niin, että wc:n peilioven avattuani aamulla näen ryhtimuistutuksen. Suosikkiharjoitukseni on Pennejä taivaasta, jonka löysin Johanna Viitasen ja Eerika Häkkisen samannimisestä kirjasta. Kolme penniharjoitusta aamuisin peilin edessä avaa kummasti ryhtiä. Haittapuolena on, että joka kerta päässä alkaa soida ”Every time it rains, it rains pennies from heaven…” Ryhti on kohentunut, olen pyrkinyt ryhdistätytymishetken aikana aktivoimaan syviä vatsalihaksia ja supistelemaan kylkilihaksia.
Ojasta allikkoon
Ratsastusryhtiin kuuluu sekin, että pitäisi istua pystyssä, ei taaksepäin eikä eteenpäin nojautuneena. Etunoja oli aikaisemmin turva-asentoni, ja jossain vaiheessa hoksasin sellaisen säännön, että kun vatsalihakset joutuvat vähän töihin, olen sopivasti pystyssä. Vatsalihakset ikään kuin pyrkivät ottamaan vastaan taaksepäin kaatumista. Sääntö toimi aikanaan, mutta jostain syystä sama vatsalihastuntuma iskee nyt kiinni vasta kun olen jo takanojassa, ehkäpä perusasentoni on sitten suoristunut hieman. Niinpä joudun todennäköisesti luopumaan vippaskonsteista ja kuvittelemaan itseäni aktiivisesti ylöspäin. Heti kun lakkaan ajattelemasta aktiivisesti ylöspäin, lysähdän takakenoon. Pidän takakenoa vähemmän haitallisena kuin etukenoa, sillä takakenoa ei lisää hevosen etupainoisuutta.
Vaikka itseään pitää kehittää koko ajan, täytyy muistaa myös huomata asiat, joissa on tapahtunut edistystä: ainakaan en ole enää etukumarassa, ja siitä pois oppiminen on minulle iso juttu. Tämä ei jää tähän, vaikka niin kuvittelin. Näköjään jos lähtee korjaamaan kehon asennossa jotain muutaman sentin, koko siihenastinen elämän aikana muodostunut kokonaisuus heittää sen jälkeen vähän ja edessä on kaiken muunkin korjaaminen muutamalla sentillä.
