”Kun pitäisi aina olla kivaa”, nurisi eräs henkilö puhuessaan ratsastuksen nykysuuntauksesta. Olet ehkä kuullut vastaavaa. Tämäntyyppisellä lauseella viitataan tavallisesti siihen, että ratsastaja haluaisi kuulla vain kehuja ratsastuksestaan. Se ei kuitenkaan vastaa minun käsitystäni kivasta, koska opettajan pitää olla rehellinen. Minun silmissäni ylenpalttisesti kehuva opettaja ja kritiikkiä säästelevä on epäluotettava tai ainakin puhuu vain puolitotuuksia, ja se on epärehellistä. En usko, että kukaan pitää epärehellisistä ihmisistä. Paljon kivempaa on se, että saan suoraa palautetta. Vain silloin tiedän, että kehut ovat ansaittuja ja voin oikeasti olla tyytyväinen itseeni niitä saadessani.

Mutta miksei saisi olla kivaa? Mitä vikaa kivassa on? Miksi pitäisi olla ankeaa loskassa puurtamista? Ei kivassa ole mitään vikaa! Ratsastuksen tulee olla ensi sijassa kivaa, sen jälkeen opettavaista. Ajatellaanpa hetki nuoren hevosen koulutusta. Nuoret hevoset saadaan tekemään halukkaasti töitä sillä, että oppijakso päätetään onnistumiseen ja pidetään huolta siitä, että töihinlähtö on niiden mielestä mukava ajatus. Ihmiset eivät ole tässä asiassa sen kummempia. Sama voidaan toteuttaa ratsastuskoululaisten kohdalla esimerkiksi niin, että ensimmäinen kolmannes oppitunnista on helppoja juttuja, jotka jo sujuvat, sen jälkeen keskimmäinen kolmannes saa olla oppilaiden tasoon nähden vaativampaa harjoittelua. Lopuksi viimeinen kolmannes taas voi olla hieman helpompi, jotta oppilaalle jää tunne siitä, että hän osaa jotain, vaikka luottamus omiin kykyihin horjuisikin tunnin keskivaiheilla. Oppimista tapahtuu, mutta jää myös hyvä mieli.

Ratsastus on matka. Sen pitää olla sen verran mukavaa, että sitä jaksaa jatkaa. Että kokee tunnin jälkeen oivaltaneensa ja oppineensa jotain, kokee että tallin tuoksu on hyvä tuoksu ja kokee tulleensa kohdelluksi reilusti. Miksi ihmeessä kukaan jatkaisi vastenmielistä harrastusta ja vielä maksaisi siitä? Perjantaina kirjoitin siitä, että ahkera voittaa lahjakkaan. Miksi ahkera jaksaa puurtaa? Koska hänellä on kivaa. Sen avulla hän jaksaa läpi niidenkin päivien, jolloin kaikki ei suju yhtä hyvin. Minä ja tuhannet muut harrastavat ratsastusta pääasiassa sen ilon vuoksi, jota se tuo. Joten kivassa ei ole mitään vikaa.

Tee sitä, mistä nautit. Muu on ajanhukkaa.