Olen ihan tavallinen koruharrastaja, jolla on pian seitsemän vuotta harrastusta takana. Ensimmäiset koruni olen tehnyt alkuvuonna 2010. En olisi välttämättä itse muistanut aloitusajankohtaa, mutta onneksi Facebook säilöö aivan kaiken pohjattomassa muistissaan, mukaan lukien kuvat ensimmäisistä kyhäelmistä. Tuohon maailman aikaan koruharrastus oli suurinta muotia, ja Tiimarista löytyi kattava kokoelma helmiä. Sen jälkeen ovat muut harrastukset tulleet muotiin, mutta minulle korut jäivät osaksi elämää.
Ehdotin keväällä Kotkan kirjastolle, että jos he haluavat pitää jonkinlaisen kädentaitopäivän, voisin olla osa sellaista päivää. Voisin yhden päivän ajan neuvoa uusia harrastajia alkuun. Alkuperäinen ajatus oli, että mukana olisi esimerkiksi sukankutoja opastamassa kantapään neulomisessa ja mahdollisesti jokin paikallinen käsityöammattilainen kertomassa työstään. Homma ei aivan tässä laajuudessa tapahtunut vaan sain ihan oman pikku tapahtuman kirjastoon. Kirjasto valitsi illaksi maanantain, joka tavallisesti on viikon vilkkain ilta, mutta tällä kertaa maanantai oli tavallista hiljaisempi. Paikalla oli kaksi innokasta, jotka pääsivät tutustumaan koruharrastukseen. He eivät meinanneet millään uskoa, että joku tulee ihan vapaaehtoisesti ilmaiseksi opastamaan muita. Uskokaa pois vaan, muiden auttamisesta tulee hyvä mieli. Samalla sain hyvää harjoitusta opetustehtäviin.
