Useimmat hopeakoruja käyttäneet tietävät, että hopea tummuu. Tummumiseen pätee sama kuin ikääntymiseen: se on väistämätöntä, mutta sitä voi hidastaa. Minulla on korupakissani hopeisia ja hopeoituja osia, jotka ovat odottaneet vuoroaan siellä ainakin vuoden, ja ovat yhtä hopeanhohtoisia tänään kuin ostohetkellä. Toiset osat, joita on säilytetty eri tavalla, ovat tummuneet. Mistä ero johtuu?
Tummuneet kappaleet ovat olleet paikassa, jossa ne ovat olleet alttiina valolle, lämmölle ja vapaasti vaihtuvalle ilmalle. Valo ja lämpö nopeuttavat tummumista, sen vuoksi jotkin spottivalojen alla näytillä olleet hopeakorut tummuvat hetkessä. Samoin käy näyteikkunoissa ja vitriineissä, jos päivänvalo pääsee vapaasti lämmittämään niitä. Hopeakoruihin voisi minun puolestani laittaa vaikka samanlaisen maininnan kuin mausteisiin: ”Säilytettävä kuivassa ja viileässä.” Hopeakoru kannattaa säilyttää rasiassa tai uudelleensuljettavassa pussissa silloin, kun se ei ole käytössä. Tämä hidastaa hopeakorun tummumista vuosilla. Kaikki hopeakorut tummuvat, mutta hyvin säilytetty hopeakoru tummuu hyvin hitaasti.
Hopean tummuminen johtuu siitä, että metalli reagoi hapen kanssa, alkaa kellertää ja lopulta tummuu. Se ei aina ole välttämättä huono asia, sillä joihinkin koruihin patinoitunut hopea sopii tai kellertäessään se alkaa muistuttaa kultakorua. Suurin osa koruista ei kuitenkaan tummu kauniisti. Tummuneen korun voi viedä kultasepänliikkeeseen puhdistettavaksi tai puhdistaa kotona hopeanpuhdistusaineilla. Kuulemma ruokasoodasta tai suolasta, alumiinifoliosta ja kuumasta vedestä saa aikaan kemiallisen reaktion, joka kirkastaa hopean. Testaan, kuinka konsti toimii verrattuna puhdistusaineeseen.
Hopeanpuhdistusaine vs. suolapuhdistus
Muutamat tummumaan päässeet koukut saivat olla koekaniineina, kun vertailin kumpi antaa paremman tuloksen, suolaliuos vai puhdistusaine. Puhdistusaineen haittana korujen kohdalla on, että jäämät voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Senpä vuoksi puhdistin suurimman osan suolalla ja muutaman toivottominta tapausta saivat puhdistusainekäsittelyn, minkä jälkeen ne heitin ne pois.
Kaksi yhtä tummaa kasaa hopeakoukkuja.
Ensin koruista puhdistettiin irtolika desinfiointiaineella ja vanupuikolla. Puolet koukuista meni kattilaan suolahoitoon. Suola- tai soodapuhdistuksessa vedessä on ensin alumiinifoliota. Veden annetaan kiehahtaa, sen jälkeen veteen lisätään suola tai sooda ja hopeakoukut. Pidin koukkuja vedessä noin 5 minuuttia.
Kattilassa käyneet koukut (oikealla) ovat saaneet jonkin verran takaisin kiiltoaan, aivan tummimpiin ei yksi käsittelykerta riittänyt.
Nämä neljä valikoituivat puhdistusainekäsittelyyn.
Osa koukuista sai maistaa kiillotusainetta. Se haisee autovahalta, mutta kyllä se puhdistaakin. Puhdistusainetta ei saa käsitellä paljain käsin vaan jonkinlaiset kumihanskat pitää olla kädessä. Aine tehosi, pahvilautasesta tuli aivan likainen. Ainetta on kuitenkin vaikea saada pois kierteistä ja urista.
Kyllä niistä jotain irtosi.
Kiillotuksen jälkeen.
Lopputulos oli, että hopeankiillotusaine pesi kirkkaudessa suolaveden. Ottaen huomioon mitä mönjää kiillotusaine on, käytän kuitenkin mieluummin suolavedessä käyneitä koruja iholla.
