Ennen kuin eurooppalaiset tulivat uudelle mantereelle, siellä asui väkeä, joilla oli värikkäät juhla-asut ja runsaasti taidokkaita koruja. Kolumbus rantautui Karibianmeren saareen ja luuli löytäneensä meritien Intiaan, joten hän nimitti asukkaita intiaaneiksi (intialaisiksi). Retki johti eräisiin historian pahimmista hävityksistä kaikilla tasoilla: alkuperäisiä asukkaita kuoli tuhansittain, heidän maansa vallattiin ja heidän omaisuutensa laivattiin Eurooppaan. Osa asukkaista selvisi hengissä, ja heidän jälkeläisensä nykyään osaavat onneksi arvostaa perintöään.
Etelä-Amerikka
Maanosan historia on kultaa, hopeaa ja värikkäitä siemenhelmiä. Kultaa oli runsaasti atsteekeilla, inkoilla ja mayoilla, hopeaa taas maan uumenissa. Hopeaa löytyi niin paljon, että hopean arvo romahti pysyvästi ja Argentiina nimettiin hopean latinankielisen nimen argentum mukaan. Kultaakin oli niin runsaasti, että espanjalaisten saapuminen on varmaan edelleen maailman suurin ryöstöretki.
On sanottu, että historiassa on ollut kaksi suurta kultaseppäkansaa: Perun inkat ja Meksikon atsteekit. Inkojen ja atsteekkien kulta-aarre oli kuin tarunomainen Eldorado, kullan maa. Kullasta oli tehty suurimmaksi osaksi taide-esineitä ja jumalankuvia, mutta ne saivat mennä. Eurooppalaiset valloittajat arvostivat kullan paljon korkeammalle kuin taiteen, joka kullasta oli tehty. Meksikolaisten kullasta on jäljellä enää aikalaisten päiväkirjamerkintöjä. Alle sadassa vuodessa yli 30 tonnia kultaa ryöstettiin, laivattiin Espanjaan ja sulatettiin.
Perua ei ryöstetty yhtä tyhjäksi kuin Meksikoa, sillä osa kullasta oli haudattu vainajien mukana maan poveen. Inkat uskoivat, että tuonelan lautturille piti maksaa kyytimaksu kultana, jotta vainaja pääsisi perille tuonpuoleiseen. Espanjalaiset kammoksuivat hautausmaita, joten nämä kulta-aarteet saattoivat jäädä jälkipolvien löydettäväksi.
Kulta meni, mutta intiaanien jälkeläisen kutovat edelleen värikkäitä kankaita, tekevät hienoja siemenhelmikoruja ja taguakoruja. Tagua on ”kasvikunnan norsunluuta”, jota saadaan taguapalmusta. Sen suuret siemenet ovat vaaleita ja kovia, ajan kuluessa ne alkavat kellertää, kuten norsunluukin. Taguansiemenet maalataan ja lakataan, jolloin niistä saadaan hienoja koruja.
Taguakorvakorut. Kuva: Siru Leppänen de Arias
Pohjois-Amerikka
Lukuisat eri intiaaniheimot asuttivat Pohjois-Amerikkaa ennen eurooppalaisten tuloa. Kalliovuorten juurella, Yhdysvaltojen lounaisosassa louhitaan turkoosia, ja se näkyy alueella asuvien navajojen perinteisissä koruissa, joissa turkoosi on yhdistetty hopeaan (kuva artikkelin alussa). Itäisten heimojen koruissa taas suosittu materiaali oli helmiäinen eli wampum. Wampum tarkoittaa eräissä itäisissä intiaanikielissä ”valkoista kuorihelmeä”. Ne tehtiin erään simpukkalajin kuoren sisäpinnasta.
Kolumbus toi Euroopasta aikansa huippuvientituotetta, Venetsian lasista tehtyjä lasihelmiä. Myöhempinä vuosisatoina helmiä tuotiin Venäjältä ja Englannista. Amerikassa on kehitetty myös jotain aivan omaa: 1950-luvulla tulivat muotiin muoviset pop it –helmet. Niitä näkee enää lähinnä lasten koruissa, mutta aikoinaan niitä käyttivät myös filmitähdet. Jokaisessa helmessä on uloke ja reikä, niinpä helmistä saatettiin koota juuri niin pitkä koru kuin haluttiin.
Kuvat, julkaistu Creative Commons -lisenssillä:
Sormukset: Woody Hibbard
Atsteekkitanssija: zen Sutherland
Atsteekkimies: catface3
Kirjalliset lähteet:
J. Anderson Black: A History of Jewels
Janet Coles & Robert Budwig: The Complete Book of Beads
