Yksinkertaisin siemenhelmipisto on peyote, ja sitä olen käyttänyt monessa korussa ja esitellyt blogijutuissa. Astetta haastavampi temppu on tehdä peyotesta putkea (tubular peyote), josta voi pituuden mukaan tehdä kaulakorun, rannekorun tai korvakoruja. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun yritin peyoteputkea, mutta ensimmäinen kerta kun onnistuin. Löysin nimittäin Leslie Rogalskin opetusvideon, ja johan lähti homma toimimaan. Pieni, mutta tärkeä ero verrattuna aiempiin kertoihin oli pieni tikku. Opetusvideossa Rogalski käyttää tiiviiksi rullaksi muotoiltua paperinpalaa, mutta minulla toimi paremmin korvapuikko, josta katkaisin päät pois.
Ensimmäinen onnistunutkaan putki ei mennyt aivan putkeen. Tunteja tuhrautui enemmän kuin uskallan laskeakaan, mutta sen tekeminen oli mukavaa. Purin korua yhdestä päästä ja jatkoin toisesta, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Pidin huolta siitä, että tunnelma pysyi mukavana, jatkoin työtä aina kun siltä tuntui ja tein juuri niin kauan kuin se oli kivaa. Pidin sen paikassa, josta sen saa helposti käsille. Tavoite oli saada se kesään mennessä valmiiksi, joten kun ei ollut mitään kiirettä ja tuokion piti mukavana, se oli kuin palapeliä tekisi.
Toinen opetusvideo, jota tekemisen aikana katsoin useamman kerran, oli Jill Wisemanin neuvot siihen, miten päätellään loppuva langanpätkä ja jatketaan uudella pätkällä. Tällaisen korun tekeminen on tasapainoilua sen välillä, kuinka pitkän langan voi ottaa niin että se ei sotkeennu ja toisaalta että lankaa ei tarvitsisi päätellä ja uutta ottaa mukaan kovin usein. Pelasin tässä asiassa riskillä, mieluummin kokeilin pitkällä langalla ja otin sen riskin, että se sotkeutuu. Käsityönopettajani kutsuisi sitä laiskanlangaksi.
Wisemanin videossa hän kivasti kertoi omista kokemuksistaan, miten vasta myöhemmin ymmärsi pari pientä niksiä, jotka helpottavat asioita ja toisaalta havaintoja ihmisluonnosta. Me olemme laiskoja. Työ kannattaa päättää siihen, että on saanut uuden langan alkuun, sillä muuten tekijä helposti työntää keskentekoisen tekeleen sivuun ajatellen, että äh, siihen pitäisi laittaa jatkolanka. Ehkäpä tämän tiedostaminen teki aina mukavaksi tarttuu helmeilyhetkeen.
Tältä se näyttää läheltä katsottuna.
