Hevosten suitsissa on osa nimeltä otsapanta. Sen tehtävä on estää niskan takana kulkevaa hihnaa valumasta taaksepäin. Otsapannalla on toinenkin, vähintään yhtä tärkeä tehtävä: se tuo yksilöllisen säväyksen suitsiin, jotka muuten noudattelevat hyvin perinteistä kaavaa. Otsapantoja on erilaisia pelkistetyistä nahkahihnoista kimaltaviin luomuksiin. Hevosella voi olla kaksi tai useampi otsapantaa: arkisempi kotikäyttöön ja hienompi näyttelyihin tai kilpailuihin.
Olen tehnyt sitä sun tätä helmistä, mutta nahkakäsityöt ovat minulle vieraita. Tähänkään otsapantapohjaan itselläni ei olisi ollut välineitä eikä osaamista, mutta onneksi Valjasverstas Bridan yrittäjällä oli molempia. Hän teki valmiiksi pohjan, joka oli niin millintarkkaa ja siistiä työtä, että sitä ei voinut olla ihailematta. Hän ideoi lisäksi päihin kiinnitysmekanismin, jolloin koko suitsisettiä ei tarvitse purkaa, jos haluaa vaihtaa pelkän otsapannan. Käytin työhön 5 mm tila-helmiä ja nahkauran leveydessä oli heittoa korkeintaan puoli milliä koko matkalla. Tila-helmet tulivat sinivihreästä helmiseoksesta, jossa jostain syystä noin 80 % oli vihreitä ja 20 % sinisiä.
Suitsia on pääasiassa kahta väriä: ruskeaa ja mustaa. Uskallan väittää, että valtaosa suitsista on mustia. Mustat suitset sopivat hyvin yhteen sinisten helmien kanssa, ruskeat suitset vihreiden helmien kanssa. Päädyimme mustaan, sillä se oli varmempi valinta. Valjasverstaan yrittäjä nimittäin kertoi, että koska otsapanta on lisäosa, nahan värin pitää olla samanvärinen kuin muu osa suitsista tai se pistää silmään. Musta on aina mustaa, mutta ruskean kohdalla on jo lähtökohtaisesti paljon enemmän sävyeroja konjakista suklaaseen. Toiseksi ruskea nahka saattaa patinoitua tai tummua ajan myötä, mutta mustassa ikä ei näy samalla lailla.
Sain lainaksi naskalin, muut tarvikkeet löytyivät kotoa. Naskalilla nahkaan tehtiin reikä, joka helpotti neulan saamista nahan läpi. Alkuperäinen suunnitelma (kuva alla) oli muodostaa helmistä rivi, ja kiinnittää se nahkapohjaan joka viidennen helmen jälkeen. Kiva idea, mutta se ei toiminut. Ongelmaksi muodostui se, että pannan piti saada taipua. Sen piti näyttää hyvältä sekä suorana että käytössä. Lopulta päädyin siihen, että kiinnitin jokaisen helmen yksitellen sekä ylä- että alareunaan ja jätin pienen välin jokaisen helmen väliin. Naskalin lisäksi työhön tarvittiin lankaa (tummanharmaa/smoke Fireline 0,8 mm), kaksi neulaa ja yhdet pihdit. Neulat olivat helmineula ja tavallinen teräksinen silmäneula. Helmineula mahtui tila-helmien rei’istä ja silmäneula oli riittävän jykevä menemään nahasta läpi naskalin avustuksella. Tarvittaessa tartuin pihdeillä neulaan ja vedin sen nahasta läpi.
Otsapanta on valmis, sitä testattiin ruskean ruunan ruskeisiin suitsiin. Mallina on hoitohevosemme Polar, josta olen hevosblogin puolella tarinoinut useasti.
