Suomen kielessä sana helmi voi tarkoittaa lähes mitä tahansa materiaalia, jonka voi pujottaa koruvaijeriin. Monessa muussa kielessä on omat sanansa helmelle ja helmelle (kuten bead ja pearl). Oikeaa helmiäistä olevia helmiä löytää useimmista korutarvikekaupoista, eikä niiden hinta ole mitenkään järkyttävän korkea. Tarvikehelmet ovat yleensä laadultaan sellaisia, että jalokiviliike ei niitä huolisi, mutta harrastelijalle ne käyvät ihan hyvin. Jalokiviliike vaatisi helmeltä hohtoa ja pyöreää muotoa. Hohto merkitsee sitä, että hyvässä valaistuksessa voi ikään kuin nähdä päällimmäisten läpikuultavien helmiäiskerrosten läpi helmen sisään. Näin ollen hohto on eri asia kuin pinnan kiilto, mitä taas edullisemmissa helmissä voi hyvinkin olla.

Helmiä syntyy eräissä simpukoissa, mutta myös trumpettietana (Strombus gigas) kykenee tuottamaan helmen. Trumpettietana on niitä meressä eläviä suuria kotiloita, joiden kuoria käytetään koriste-esineinä.  Tuttu näky myös monessa suomalaisessa kodissa, niistä voi kuunnella ”aaltojen kohinaa”. Suomessa helmentuotantoon kykenee jokihelmisimpukka eli raakku, mutta se on harvinainen ja se luokitellaan erittäin uhanalaisiin lajeihin.

Helmet ovat vanhimpia korumateriaaleja. Varhaisimmat merkinnät ovat Kiinasta 4000 vuoden takaa verokirjoista. Vanhin säilynyt kaulanauha on löytynyt Susan linnasta, Persian kuninkaan talvipalatsista luultavasti noin 300-luvulta eaa. Helmet saivat vakavasti otettavan kilpailijan vasta 1700-luvulla, kun ihmiset oppivat hiomaan timantteja.

Miten helmi syntyy?

Helmiä kykenevät tuottamaan simpukat, jotka ovat riittävän suuria ja joiden kuoren sisäpinta on helmiäistä. Kun kuoren ja kudoksen väliin pääsee hiukkanen, se ärsyttää ja hiertää simpukkaa niin, että simpukka koteloi roskan helmiäisellä. Simpukan osalta kokemus ei siis liene mitenkään mukava. Samaa menetelmää ihminen käyttää viljellessään helmiä. Kukaan ei ole selvittänyt, paljonko simpukka tuntee kipua, mutta ilmeisesti jonkin verran, sillä viljelyssä tämä vaihe pyritään tekemään kylmän veden aikaan, jolloin simpukka on vähemmän herkkä – siis kylmästä hieman tunnoton.

Aito helmi syntyy ilman ihmisen tuottamaa ärsykettä, muut helmet ovat tekohelmiä, jos tarkkoja ollaan. Yleensä myytävät helmet ovat viljeltyjä helmiä. Luonnossa herneen kokoisen helmen valmistuminen kestää noin 50 vuotta, viljelyllä samaan päästään muutamassa vuodessa. Viljellyn helmen keskellä on pallonmuotoinen aihio, ja simpukan tehtäväksi jää vain päällystää pallo helmiäisellä. Aihion laittaminen simpukan kuoren alle on raakaa puuhaa, vajaa puolet simpukoista kuolee sen aikana tai pian sen jälkeen. Mitä pidempään helmi saa olla paikallaan, sitä paksumman helmiäiskerroksen se valmistaa ja sitä arvokkaampi siitä tulee. Mikäli simpukka selviää hengissä helmenpoistosta, sen kuoren alle laitetaan uusi pallukka. Yhdessä simpukassa voi olla myös useampi aihio. Valoa vasten katsoessa aihio saattaa erottua pallon hahmona helmen keskellä. Helmen tuottamiseen tarvittava ärsyke ei välttämättä ole pallonmuotoinen aihio vaan se voi olla myös toisen simpukan kudosta häviävän pieni palanen, jolloin sen muotoa ei ole määrätty vaan se jää sattuman varaan.

Halkaistu-helmi

Helmen sisällä oleva aihiopallon raja on oikealla puolella korostettuna.

Puristettu helmi on helmiäistä, joka on kuorimurskeesta puristettu koneellisesti helmen muotoon. Näin ollen se on kyllä oikeaa helmiäistä, eri asia sitten voiko sitä sanoa todella helmeksi.

Ehdottomasti yleisin ja edullisin laji on jäljitelmähelmi. Muovi- tai lasihelmen pinnalle on ruiskutettu kerros helmiäismaalia. Maalin sisältämä helmiäinen ei ole aina edes helmiäistä, vaan se voi olla myös sillin suomuista tehtyä jäljitelmähelmiäistä.

Helmien hoito

Helmi on kaunis materiaali, mutta myös arka. Sen kaunis pinta voi hyvin äkkiä mennä kiillottomaksi, jos sitä altistetaan kemikaaleille. Tämän vuoksi helmet kaulassa ei pidä suihkuttaa hajuvettä eikä hiuskiinnettä, mieluiten vältettävä runsasta hikoilua (urheilu), ja helmisormuksen helmi ei pidä toistuvasta käsienpesusta. Helmiä tulisi säilyttää pehmeällä alustalla tasalämpöisessä paikassa, missä ilma pääsee edes jossain määrin vaihtumaan. Ne voi puhdistaa hellävaroen miedolla saippualiuoksella.

Helmien kauneus on makuasia. Huolimatta siitä, mitä asiantuntijat arvostavat, kaunein helmikoru on se, mistä sinä pidät!

Lähteet:
Walter Schumann: Korukivet ja jalokivet

Tillanderin helmiopas
Anello-helmitietosivut
Piramin helmiopas