Minulla oli tarkoitus esitellä teille korukivi nimeltä lapis lazuli (tunnetaan myös nimillä lapislatsuli ja lasuriitti), mutta aiheeseen paneutuessani kävi ilmi, että minulle on myyty sodaliittia. Nämä kaksi kivilajia ovat sukua toisilleen, mutta lähdemateriaalista havaitsin, että lapis lazulissa on pieniä valkoisia tai keltaisia kiteitä sinisen joukossa ja kivi on tasaisemman sinistä, kun taas sodaliitissa vaaleammat kivilajit kulkevat suonina. Sodaliitin suonet ovat kalsiittia ja natriumia (englanniksi sodium), jonka mukaan se on saanut nimensä. Suolakiveä siis. Lapis lazuli on näistä kahdesta huomattavasti arvokkaampaa. Sen sinisyydestä on maksettu huimia summia. Mitä syvemmän sinistä kiveä, sen kalliimpaa. Lapis lazulin hintaa on nostanut myös se, että kauneimmat ja laadukkaimmat esiintymät sijaitsevat Afganistanissa, minne harva lähtee vapaaehtoisesti louhimaan korukiviä.
Kivet ostin jo muutamia vuosia sitten kotimaisesta verkkokaupasta ja uskon, että myyjää itseäänkin oli jymäytetty. Harvoin tavallinen korutarvikekauppias erottaa kivilajia toisesta. Tässä tapauksessa ei ole hirveästi jäänyt vaivaamaan se, että sain kiven tilalle toista kiveä, mutta vähän se harmittaa. Tunne on vähän sama kuin silloin, kun on luullut ostavansa merkkituotteen ja kotona huomaa sen olevan taitava väärennös. En ostanut kiviä nimen perusteella vaan kuvan perusteella, ja tuote oli samannäköistä kuin myyjän kuvassa eli sain sitä mitä tilasin, vaikka nimi olikin eri. Sain siis lapis lazulin sijaan sodaliittia.
Millaista sodaliitista oli tehdä korua? Sitä oli jokseenkin hankala käsitellä, sillä se osoittautui melko hauraaksi. Hauraus oli mielestäni lasin haurauden luokkaa, se tuli ilmi korupiikkiä taivuttaessa. Korunteon päätteeksi pöydällä oli koruhilettä ja jokunen murtunut ja lohjennut siru. Niinpä kivistä saattoi käyttää vain ne, joissa reiän paikka ei ollut kovin lähellä reunaa, sillä sellaisesta reuna oli vaarassa murtua ja koko kivi olisi pudonnut pois korupiikistä. Kauniin sinivalkoista se on, joten kyllä siitä kauniin korun saa aikaan, kunhan kohtelee raaka-ainetta kevyellä kosketuksella.
