Minulle kävi niin kuin messuilla aina käy: päätin etten osta nyt ainakaan enempää korutarvikkeita enkä oikeastaan mitään muutakaan. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kun löytyy hevosenpääheijastin, violetteja Tohon siemenhelmiä ja taguanpaloja, joita olen ihastellut eteläamerikkalaisissa koruissa, eihän sellaista tilaisuutta voi olla hyödyntämättä. Toho-helmet ovat minulle uusi tuttavuus. Päätin kokeilla niitä, kun myyjä vakuutti että hän on kokeillut useita merkkejä ja ne ovat helmistä tasalaatuisimmat. Siksi hän ei enää käytä muita eikä myöskään myy muiden valmistajien siemenhelmiä.
Jos oli Toho uusi tuttavuus, niin oli myös messupaikkana toiminut Wanha Satama. Se rakennettiin vuonna 1896 tullaamattomien tavaroiden säilytyspaikaksi. Rakennus saneerattiin messukäyttöön 1980-luvulla, jolloin kaksi rakennusta yhdistettiin. Niiden väliin jäänyt Laukkasaarenkatu koki muodonmuutoksen, kun se sai lasikaton ja laattalattian. Sari Kallio messuja järjestävästä Mediaprosta kertoi, että Helsingin kädentaitomessut järjestetään kahdesti vuodessa ja yleensä kävijöitä on 4000-5000. Näytteilleasettajia oli tämän syksyn messuilla 150. Ensimmäiset kädentaitomessut järjestettiin vuonna 2002, ja messuorganisaatio on juuri kokenut sukupolvenvaihdoksen entisten yrittäjien jäädessä eläkkeelle toukokuussa. Kallio on toiminut järjestäjäyrityksessä pitkään työntekijänä ja jatkaa edeltäjien työtä. Järjestäjillä on kaksi vaatimusta näytteilleasettajille: 1) yrityksen pitää olla käsityöalan yritys ja 2) yrittäjän tulee asua Suomessa. Suurin osa käsityöyrittäjistä on aivan kantasuomalaisia, mutta joukkoon mahtuu myös muutama Suomeen muualta muuttanut. ”Lämmittää mieltä ajatella, että kaikki nämä ihmiset ovat tulleet tänne ja peräti maksaneet sisäänpääsystä saadakseen nähdä kotimaista käsityötä.”
Väreistä ei ollut puutetta, kun jokainen messuosasto koetti erottautua osastojen katkeamattomasta nauhasta ja houkutella asiakkaita kirkkailla väreillä. Osa näytteilleasettajista on todella panostanut kotimaisuuteen. Pia Nikkosen suunnittelemissa korvakoruissa kristallit tulevat Swarovskilta, mutta niiden ympärillä on rengas suomalaista koivua tai terästä. Kyltin mukaan korut ovat pohjalaista käsityötä, ja juuri siltä ne näyttävätkin: hillittyjä, mutta vaikuttavia.
Päivän suurimman yllätyksen tarjosi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. Jokaisessa pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksessa on Näprä-myymälä, jossa korutarvikkeet, langat ja kankaat vaihtavat omistajaa. Näprän osastovastaava Marja Peltolan mukaan kysytyimpiä ovat korutarvikkeet. Niitä tulee vähemmän kuin lankoja ja kankaita, mutta ne eivät koskaan ehdi kauan vanheta hyllyssä. Hyvänä kakkosena tulevat langat ja kankaat. Materiaaleja saadaan yksityisten ihmisten lisäksi yrityksiltä. Tarvikkeita annetaan maksutta oppilaitoksille ja muille ei-kaupallisille tahoille. Näprällä on menossa viides vuosi, ja tarvikkeiden lisäksi he järjestävät pajoja ja kursseja, jotta kädentaitojen harrastaminen olisi mahdollista aivan jokaiselle.
Kolmas koruharrastajan mielenkiinnon tänään herättänyt koju oli Niina Halosen lasihelmet. Kultasepän koulutuksen saanut Halonen tekee itse lamppuhelmiä ja hänellä oli tiskillä esillä kirja, jossa oli kuvattuna yhden helmen valmistusvaiheet suurina värikuvina. Kuvat ja paikan päällä saatu selostus auttoi hahmottamaan, miten lasihelmiä tehdään käsityönä. Hän on yhdistänyt kultasepän ja helmentekijän taidot sormuksissa. Hänen kertoi helmenteon lisäksi lujan lasihelmen salaisuuden: helmi lämmitetään lopuksi 500 asteeseen ja sen annetaan jäähtyä rauhassa. Lasista häviävät silloin kaikki jännitteet, jotka voisivat aiheuttaa murtumia lasiin. Helmestä tulee kuula, joka johonkin osuessaan hajottaa todennäköisemmin kohteen kuin hajoaa itse. Hän kertoi testanneensa tätä joskus kylpyhuoneen kaakeleilla. Tästä ottelusta lasihelmi kuulemma selvisi naarmuitta, kaakelille kävi hiukan huonommin.
Kaikkea mielenkiintoista en päässyt kuvaamaan, sillä harmittavasti jotkut näytteilleasettajat eivät sallineet töidensä kuvaamista ja toiset antoivat luvan, kunhan ensin halusivat tietää mihin tarkoitukseen kuvat tulevat. En ole Messukeskuksen kädentaitomessuilla koskaan törmännyt tällaiseen ilmiöön enkä aivan ymmärrä, miksi suhtautuminen oli niin nihkeää. Onneksi suurin osa oli vain hyvillään siitä, että bloggaaja on kiinnostunut heidän käsitöistään ja haluaa näyttää niitä muillekin.
Polymeerisokerileipuri leipoi kakkuja, jotka ovat päältä kauniita.
Nämä korut on valmistettu teollisuudelta ylijääneestä selluloosasta.
Vetoketjuista voi tehdä rannekkeita, avainnauhoja ja käsilaukkuja.
Suurin osa myi valmiita käsityötuotteita, mutta käsityötarvikkeiden myyjiäkin oli ihan mukavasti.
