Eräs kaikkien aikojen suomalaishevosista oli Carnival Candy. Se oli pieni ja pippurinen, hyppäsi itseään isompia esteitä ja antoi kaikkensa radalla. Korkeutta sillä oli vain 157 cm, mutta kilpahevosen luonne korvasi puuttuvan korkeuden. Hevosella hypättiin isoja luokkia kansainvälisellä tasolla 1990-luvulla, osa tuloksista on sellaisia, että kukaan muu ei ole vielä tänä päivänä pystynyt samaan. Candyn omistaja Pia Larsen muistelee: ”Carnival Candy oli hevonen, joka nautti kilpailemisesta. Se melkein loikkasi traileriin kun tiesi että lähdetään kilpailuihin. Candyllä oli Ihanteellinen luonne kisahevoseksi. Se oli tulta ja tappuraa radalla ja halusi aina voittaa. Candy nautti parrasvaloissa olemisesta.”
Candy oli kotioloissa kaikkea muuta kuin tulinen, ennemminkin luottavainen ja rauhallinen. Se oli perheenjäsen. Sillä oli onni saada lähes koko elämän mittainen koti tuttujen ihmisten ympäröimänä. ”Kotona oman väen kanssa se oli ihanan helppo hevonen, vieraista se ei niin välittänyt. Kultaisesta luonteesta kertoo ehkä parhaiten se, että Candyn hoitaja aloitti hoitamisen 12–13-vuotiaana ja hoitikin Candya toistakymmentä vuotta. Candy osoitti luottamusta meihin omiin ihmisiin sillä, että jätti varsansa meidän hoitoon lähtien itse rauhassa kauemmas syömään ruohoa. Sain Candyn sen ollessa 5-vuotias ja monta vuotta kuljettiin yhdessä aina siihen asti kun se 33-vuotiaana nukkui pois.”
Kun sain tehtäväkseni tehdä Carnival Candyn jouhista korun, siitä piti tulla jotain erityistä. Sellaista, mikä olisi yhtä hieno kuin Carnival Candy oli ollut. Pekka Larsen halusi yllättää vaimonsa, joten projekti oli pidettävä suurena salaisuutena. Larsen oli nähnyt joitain korutöitäni ja niiden perusteella hänelle muodostui melko nopeasti käsitys siitä, millaisen korun hän halusi. ”Vähän tuontyylisen, mutta erilaisen, ja eri materiaaleista”, hän ohjeisti. Kuten aina koruprojekteissa, jokainen koru on matka, jossa riittää mutkia ja parhaiden ratkaisujen hakemista. Jouhien ja korun kuljettaminen muistutti järjestelyiltään liki salakuljetusta. Lopputulos onnistui. Uskon, että Candykin hyväksyisi sen.


