Osa 1/2
Näyttää siltä, että Ellikin blogiin putkahtaa valokuvausta käsittelevä juttu ainakin kerran vuodessa. Kynän ääressä on siis jälleen Herra Ellikki. Tarkoitukseni on kertoa mahdollisimman yksinkertaisesti mitä makrokuvaus on ja miten sitä voi hyödyntää korukuvaamisen saralla. Focus Nordic osoitti jälleen kerran ystävällisyyttä blogiamme kohtaan antaen testikäyttöömme Tamronin uusimman makro-objektiivin.
Jokainen kameraa kädessään pidellyt on varmasti huomannut, että pokkarista tai jopa puhelimen kamerasta löytyy makrokuvausasetus. Tällä vaihtoehdolla on mahdollista saada aikaan ”makromaisia” tuloksia, jotka ovat monien mielestä riittäviä. Varsinainen makrokuvaus tuo kohteen yksityiskohdat vieläkin lähemmäs katsojaa ja alan harrastajat saavat aikaan varsin uskomattomia tuloksia. Jos olet joskus nähnyt kuvan ”pörrinkäisen” silmistä, on se varmasti otettu makrotekniikkaa käyttäen.
Mitä makrokuvaus tarkoittaa?
Markettihintaisten järjestelmäkameroiden kuvakenno, eli sensori johon kuva objektiivin läpi piirtyy, on leveydeltään noin 24 mm (Nikon) tai 22 mm (Canon). Yleinen järjestelmäkameran mukana myytävä objektiivi on polttoväliltään 18-55 mm. Sen suurin kuvaussuhde on noin 1:3. Kuvitellaan, että otat pystykuvan lyijykynän kärjestä. Jos otat kuvan Nikonin kameralla 18-55 mm objektiivia käyttäen, tarkennat kuvan niin lähelle kuin mahdollista, ja tarkastelet kuvaa 24 mm korkeana versiona, niin mitä huomaat? Kärki on kuvassa vain noin 1/3 suuruinen oikeaan kynänkärkeen verrattuna.
Puhuttaessa makro-objektiiveista ”puhdasoppisina” makro-objektiiveina pidetään yleensä linssejä, joiden kuvaussuhde on 1:1. Niiden avulla kuva pystytään toistamaan luonnollisessa koossa. Että mitenkä niin luonnollisessa? Suuret kuvat pörrinkäisistä näyttävät hirveiltä monstereilta! Otetaanpa toinen kuva, mutta vaihdetaan tilalle makro-objektiivi. Kuvataan jälleen mahdollisimman läheltä ja tarkastellaan kuvaa 24 mm korkeana. Entä nyt? Kuvan kärki on samankokoinen oikean kynänkärjen kanssa. Kärki toistui luonnollisessa koossa.
Makro-objektiivilla voidaan päästä niin lähelle pientä kuvauskohdetta, että se täyttää koko kameran etsimen. Kameran kuvakennossa on uskomaton määrä pikseleitä. Tulostettaessa kuva, vaikkapa 3000 pikseliä leveänä versiona, puhutaan jo sen kokoisesta kuvasta, että pörrinkäinen tosiaan näyttää monsterilta.
Joku voi nyt ajatella, että entäs sitten? Minun kamerassani on kyllä niin paljon pikseleitä, että senkun rajaan kuvaa reilusti, niin kyllä se pörrinkäinen sieltä erottuu. Ei siihen makroja tarvita! Osittain totta. Kameran pitää vain olla todella hyvä ja optiikan laadukasta, jotta voimakkaalla rajauksella saatu tulos on muutakin kuin kohinaa, värivirheitä ja epäterävyyttä. Kuvakoko on myös tuossa vaiheessa jo niin pieni, että suuremman kuvan tulostaminen käy mahdottomaksi.
Makrokuvauksen sudenkuopat
Makroilun maailmaan ei kannata heittäytyä suin päin. Perusasiat kannattaa selvittää itselleen etukäteen. Muutoin voi edessä olla nopea turhautuminen. Kuvat näyttävät epäteräviltä, tummilta ja linssikään ei tottele. Ääh, surkea linssi! Makrokuvaus ei ole (ainakaan minun mielestäni) hätäisen ihmisen hommaa ja linssiä on turha syyttää. Point and shoot –mentaliteetti kannattaa unohtaa, jos tarkoitus on saada aikaan upeita tuloksia.
Syväterävyys
Kuvan syväterävyys tarkoittaa syvyysaluetta, joka kuvassa piirtyy terävänä, ja on sitä pienempi mitä lähempänä kuvattava kohde on ja mitä suurempi on objektiivin kuvaussuhde. Sama lainalaisuus pätee kaikkiin objektiiveihin. Asiaan voi vaikuttaa jonkin verran säätämällä kameran aukon mahdollisimman pieneksi, mutta tarkkana piirtyvä alue on siltikin vain muutama sentti makro-objektiivia käytettäessä.
Selvennetään asiaa esimerkein. Seuraavat kuvat on otettu siten, että kamera on vaakasuorassa kolmijalan varassa. Kuvassa näkyvän nollan keskikohta on samalla korkeudella objektiivin keskipisteen kanssa ja tarkennus on samassa pisteessä. Testitaulukko on kameran edessä, kallistettuna taaksepäin 45 asteen kulmaan kameraan nähden. Nollan oikealla puolella näkyvät mustat neliöt ovat kooltaan 3×3 mm.
Makro, f/5,6
Kuten opimme, suuremman kuvaussuhteen omaava objektiivi tuottaa lyhyemmän terävyysalueen. Näin suuren aukon käyttämiselle ei tosin juuri ole perusteita pieniä yksityiskohtia kuvattaessa, mutta otin kuvan vertailun vuoksi. Tarkennuspisteen edessä ja takana on tarkkana piirtyvää aluetta vain vajaan millimetrin verran.
Yleisobjektiivi, f/5,6
Pienemmän kuvaussuhteen omaava objektiivi näyttää eron selvästi. Tarkennuspisteen edessä ja takana on tarkkaa aluetta hieman yli 2 millimetriä, eli tuplasti enemmän.
Makro, f/64
Säädetään makroon pienin mahdollinen aukko, eli aukkoarvo 64. Nyt tilanne paranee, mutta vain vähän. Tarkennuspisteen edessä ja takana on tarkkaa aluetta noin 10 mm.
Yleisobjektiivi, f/36
Yleisobjektiivimme pienin aukko on aukkoarvoltaan 36. Tarkka alue on jo niin suuri, että se täyttää koko kuva-alan. Laskennallinen tarkka alue olisi noin 1,5 cm tarkennuspisteen edessä ja takana.
Miksikö makro-objektiiveja ei sitten rakenneta siten, että tarkka alue olisi laajempi? Se ei ole mahdollista. Fysiikan lait määrittävät reunaehdot tässäkin asiassa.
Tummat kuvat
Makroilua kokeileva huomaa pian, että tarkempaa jälkeä saa aikaan vain pienillä aukoilla. Sitten edessä onkin jo toinen ongelma. Pienestä aukosta pääsee kuvakennolle niin vähän valoa, että kuvat alivalottuvat. Tarvitaan joko pitkää valotusaikaa tai runsaasti lisävaloa. Pörrinkäisiä kuvattaessa pitkä valotusaika ei ole mahdollinen ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää valomäärän lisääminen. Hyvä uutinen on se, että kalliita studiovaloja ei sentään tarvitse tämän takia hankkia. Moni makroilija käyttää luontokuvauksessa nk. kehäsalamaa (ring flash), joka tuottaa riittävästi valoa kohteen valaisemiseen. Vaikka tällainen salama ei ole valtavan tehokas, sen käyttäminen aivan kohteen lähellä takaa sen, että valoa ”ei mene hukkaan”. Toinen salaman etu on se, että se toimii tässä tapauksessa ikään kuin kameran sulkimena. Pienellä aukolla ja lyhyellä valotusajalla otettu kuva olisi ilman salamaa usein täysin musta. Salaman välähtäessä n. 1/1000 – 1/100 sekunnin ajan, se pysäyttää pörrinkäisen liikkeen.
Tässä tuli jo paljon asiaa… Ymmärsitkö kaiken? Kysymyksiä saa laittaa ja yritän vastata. Osassa 2 käsittelen vielä erään sudenkuopan ja pääsemme myös korujen äärelle.
Korukuvausta makrolla osa 2
