Siemenhelmet ovat pieniä helmiä, joista voidaan neulan ja langan avulla kutoa vaikka paita, jos kiinnostusta riittää. Siemenhelmet ovat pieniä kuin siemenet. Yleensä niistä kudotaan kuitenkin koruja tai niillä koristellaan tekstiilejä, kuten hääpukuja. Siemenhelmityöskentely on muualla maailmassa suositumpaa kuin Suomessa, aiheesta julkaistaan muutamia lehtiä, kuten amerikkalainen Bead & Button, joka melko usein tarttuu mukaan kaupan lehtihyllystä. Lehdessä julkaistaan myös lukijoiden toinen toistaan mielikuvituksellisimpia luomuksia, joihin minulla ei riittäisi taito eikä kärsivällisyys. Pienen käsityksen saa kirjoittamalla hakukoneeseen ”seed bead designs”.
Siemenhelmet on valmistettu tavallisimmin lasista, joten värivalikoima on laaja. Helmien koko ilmoitetaan yleensä tuuman (2,54 cm) matkalle mahtuvien helmien lukumääränä. Esimerkiksi jos kooksi ilmoitetaan 10/o, se tarkoittaa että riviin aseteltuna tällaisia helmiä mahtuu kymmenen kappaletta tuumaan, jolloin yhden helmen läpimitta on 2,5 mm. Älkää kysykö, mitä o-kirjain numeron jälkeen tarkoittaa, se ei ole vielä selvinnyt, eikä kyseisen tiedon puute ole menoa haitannut.
Hyvälaatuisen ja huonolaatuisen siemenhelmen suurin on se, että hyvälaatuisessa paketissa helmet ovat mahdollisimman samankokoisia. Siinä, missä tavallisia helmiä myydään kappalehinnalla, siemenhelmiä myydään painon mukaan. Pienessä pussillisessa on 10-20 g helmiä, mutta määränä se voi olla yli tuhat kappaletta.
Aiemmassa blogissani kirjoitin jutun mainitusta Bead & Button –lehdestä, ja julkaisin mallin mukaan tekemäni kivannäköisen kaulakorun. Nyt on tullut se vaihe, että haluan suunnitella itse siemenhelmikoruni. Rajoitukseni kuitenkin tiedostaen tavoitteenani on kehittää edes yksi malli, joka on 1) ihan itse suunniteltu, 2) suhteellisen helppo ja 3) kaunis. Kun tämän tavoitteen saavutan, lupaan kertoa siihen yksityiskohtaiset ohjeet kuvineen kaikkineen.
Ensimmäiseksi on tarkoitus tehdä korvakorumalli, sillä pienet tekeleet ovat helpommin lähestyttäviä. Tähän asti suurin osa korvakoruista on ollut sitä, että laitan helmen korupiikkiin, taivutan piikistä renkaan ja laitan koukkuun roikkumaan. Vähitellen on alkanut tuntua siltä, että haluan kasvattaa oman kädenjäljen osuutta valmiiden, vaikkakin usein kauniiden, ratkaisujen sijaan. Kokonaan en perinteisistä tekniikoista luovu, mutta niiden rinnalle on tuotava aina silloin tällöin uutta ja kehityksen on mentävä eteenpäin. On vielä niin paljon, mitä en osaa mutta haluaisin oppia.
