Koruharrastajan ensimmäiset työvälineet ovat pihdit. Koruntekijä tarvitsee kolmenlaisia pihtejä: katkaisuun, taivuttamiseen ja puristamiseen sopivia pihtejä. Ainoastaan katkaisuun tarvittavat sivuleikkurit kuluvat parin vuoden sisällä tylsiksi, muut pihdit ovat lähes ikuisia. Jostain kumman syystä tätä kolmen settiä on hyvin harvoin myytävänä niin, että kaikki olisivat samassa paketissa. Usein näkee kahdet pihdit paketissa, kolmannet täytyy ostaa erikseen. Tai sitten ne ovat osa laajaa pihtisettiä, joista muita ei tarvita.
Kärkipihdit ovat saaneet nimensä siitä, että niiden kärki on kapea. Kapea kärki auttaa kohdistamaan puristuksen oikeaan kohtaan.
Sivuleikkurit ovat saaneet nimensä siitä, että leikkaavat pinnat ovat yhdellä reunalla eli sivulla.
Pyöröpihdit eli pyörökärkipihdit ovat pihdit, joissa on pyöreä kärki.
Pihtien oikeat nimet ovat minusta aika harhaanjohtavia. Niitä olisi loogisempaa nimittää käyttötarkoituksen mukaan, mutta nyt ne on nimetty muodon mukaan. Jos saisin päättää, kutsuisin kärkipihtejä puristuspihdeiksi, sivuleikkureita katkaisupihdeiksi ja pyöröpihtejä taivutuspihdeiksi. Mikään ei toki estä käyttämästä näitä ilmaisuja kotioloissa, mutta silloin täytyy olla tietoinen, millä nimellä muut kutsuvat niitä.
Sivuleikkurit kuluvat
Olen hiljattain hankkinut koru-urani kolmannet sivuleikkurit. Punaiset leikkurit ovat vielä jossain määrin käytössä, mutta niillä leikkaaminen vaatii jo selvästi käsivoimia ja sormella tunnustellen terä tuntuu hieman tylsältä. Vihreät ovat vasta uransa alussa, ja ovat tähän mennessä parhaat, mitä minulla on ollut. Näiden kahden erot ovat opettaneet muutaman asian hyvien ja keskinkertaisten leikkurien eroista.
Leikkurien tulee olla käteen sopivat. Isommissa leikkureissa on enemmän vipuvoimaa, joten katkaiseminen vaatii vähemmän sormivoimia.
Koruharrastekäytössä olevissa sivuleikkureissa on hyvä olla jonkinlainen jousimekanismi. Punaisissa on hyvin yksinkertainen kahdesta metalliliuskasta koostuva mekanismi. Välillä kahvan päällyste valuu pois paikaltaan, jolloin myös jouset karkaavat niiden mukana. Vihreässä taas on ihan oikea jousi. Aika näyttää, mitä sille tapahtuu ajan myötä, pysyykö se paikallaan ja säilyykö jännite.
Yksi pieni mutta tärkeä syy siihen, miksi pidän vihreitä leikkureita punaisia parempina on leikkauskohdan erilaisuus. Punaisissa on leikkauskohdassa pieni ura, joten katkaistessani vaijeria on vaikea päästä aivan helmen juureen, ja siihen saattaa jäädä ikävä pieni törröttävä pala vaijeria. Sellainen tuntuu iholla ilkeältä. Vihreällä taas pääsen aivan juureen ja saan leikattua juuri siitä kohtaa, mistä haluan.
Mitä pihdeillä tehdään?
Kaikkia näitä pihtejä tarvitaan lähes kaikkiin korutöihin ja muunlaisia pihtejä tarvitaan hyvin harvoin. Tässä on esimerkki korvakorujen tekemisestä. Siitä ei tulisi mitään ilman pihtejä.
Tarvikkeet ovat yksinkertaiset: korupiikki, helmi ja koukku. Ensiksi pihdeillä leikataan korupiikistä ylimääräinen pois. Aseta sivuleikkurien terä siihen kohtaan, mistä haluat katkaista piikin. Jätä helmen ja katkaisukohdan väliin noin sormenpaksuinen rako, estä peukalolla piikinpalaa sinkoilemasta.
Taivuta pyöröpihdeillä metallipiikistä silmukka. Jätä silmukka hieman auki.
Lisää silmukkaan koukku ja purista varovasti kärkipihdeillä silmukka kiinni. Korun voi kääntää ylösalaisin, silloin koukku pysyy poissa tieltä silmukan sulkemisen aikana.
Pihtien käyttö vaatii opettelua, kuten minkä tahansa työkalun käyttö, mutta näppäryys ja taito kehittyvät melko nopeasti.
