Mitä tehdä, kun hevonen pukittaa tai nousee pystyyn – Suski Suomelan vinkit yllättäviin tilanteisiin

1970-luvulla ratsastuksen aloittanut Suski Suomela kertoo, miten reagoida, kun hevonen protestoi tai ryöstäytyy käsistä. Esteratsastajan tausta näkyy siinä, että moni hänen vinkeistään pohjautuu esteradoilta opittuihin ja hyväksi havaittuihin keinoihin.

Aivan ensimmäiseksi Suski kehottaa tarkistamaan ratsastusasennon. Se onnistuu katsomalla, miten hyvin pysyy kevyessä istunnassa. Kevyt istunta tai esteistunta on hyvä työkalu muuhunkin käyttöön kuin vain esteille. Suski tykkääkin teettää harjoitusta, jossa ratsastaja istuu ravin kevennyksessä kaksi askelta ylhäällä ja yhden alhaalla.

-Kevyen istunnan avulla voi tarkistaa oman tasapainonsa ja vartalonsa asennon. Jos takapuoli rojahtaa satulaan, jalat ovat liian edessä tai ratsastaja istuu takakaarella. Ratkaisu on siirtää jalkoja taaksepäin ja keskivartaloa lähemmäs etukaarta. Vasta kun palikat ovat päällekkäin, nouseminen tuntuu suhteellisen helpolta. Silloin myös olo satulassa on vakaa ja ratsastaja pystyy valmistautumaan helpommin yllätyksiin.

Kantapäät alas ja lyhennetään jalustimia!

”Kantapäät alas!” on tuttu huuto ratsastustunneilla. Se lisää turvallisuutta, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Suski kertoo nähneensä sitäkin, että ratsastaja painaa kantapäät niin alas, että edestä katsottuna ratsastajan jalkapohjat ovat suorastaan näkyvissä. Tällaisessa tapauksessa ratsastaja ulosmittaa jo sen jouston, joka hänen nilkoissaan normaaliasennossa on, käyttää sen ennen aikojaan.

Estejalustin on sopivan mittainen, kun se on nilkan luisen patin kohdalla jalan roikkuessa vapaana. Jalustimen sisäreuna on päkiän alla, ulkoreuna pikkuvarpaan alla. Jalat siis harottavat hieman ulospäin, se parantaa istunnan vakautta. Vauhdin kasvaessa jalustinhihnan pituutta voi lyhentää.

-Voisi olla hyvä ajatus opetella lyhentämään jalustinta ottamatta sitä pois jalasta. Tiedän kokemuksesta, että sen voi tehdä jopa laukassa.

Elina-Malin-Bles-Carolin-Lepp

Bles-poni testaa, miten hyvin Elina Malin pysyy kyydissä pikku pukissa. Kuva: Carolin Lepp.

Pukittelu. Kun hevonen lähtee pukittelemaan, jalat työnnetään eteenpäin niin että jalka tukeutuu jalustimeen, nostetaan käsiä ylös ja vedetään vatsalihakset kunnolla tiukalle. Tämä on ainoa tilanne, jossa taaksenojaaminen on suositeltavaa. Pukittelevalla hevosella on taipumus vetää päätä jalkojen väliin, mutta se ei pääse tekemään niin jos ratsastaja saa pidettyä sen pään ylhäällä.

Riippuu ratsastajan taitotasosta, onko järkevämpää yrittää pysäyttää hevonen vai käyttää tilanne siihen, että yrittää saada hevosen oppimaan pois pukittelusta. Jos ratsastaja tuntee olonsa huteraksi, on järkevintä pyrkiä pysäyttämään hevonen. Taitava ratsastaja, joka pysyy kyydissä hankalissakin tilanteissa, voi valita sen että pistää hevosen laukkaamaan eteenpäin. Eteenpäin laukkaava hevonen ei kovin helposti pysty pukittelemaan. Joskus sekin on mahdollista. Toinen vaihtoehto on nousta kevyeen istuntaan, jos kokee että satulasta tulee heittoistuin. Silloin paino on jaloilla eikä takapuolella.

-Olin Hollannissa ratsuttajana vuonna 1985, olin 18-vuotias. Junarata kulki aivan kentän vierestä, yritimme katsoa että emme mene ratsastamaan niihin aikoihin kun siitä menee ohi juna. Erään kerran ratsastin rauhallisella oriilla, kun ohi kulki höyryveturi epätavanomaiseen aikaan. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes juuri kohdalla juna pölläytti höyrypilven ja hevonen katsoi siihen tapaan että herrajumala, mikä tuo on, ja lähti hurjaa pukkilaukkaa pitkin kenttää. Veturinkuljettaja jäi vielä katsomaan ja hidasti, yritin viittoilla sille että mene nyt äkkiä siitä. Kolme kierrosta pysyin kyydissä, sitten lensin korkeassa kaaressa lammasaitaukseen. Nousin ylös ja varmistin, että kukaan ei nähnyt, Suski nauraa.

Milla-Jenni-Liikkanen-LakeG

Lake-G innostuu palkintojenjaossa, selässä Milla Liikkanen saa tilanteen hallintaan. Kuva: Jenni Liikkanen.

Pystyynhyppiminen. Jos hevonen hyppää pystyyn, se mitä ei missään nimessä saa tehdä, on horjahtaa itse taakse ja vetää ohjista tukea vaan nojata eteen. Hevonen saattaa nimittäin kaatua selälleen ratsastajan päälle. Sellaisissa tilanteissa olisi hyvä nojata oma ylävartalo hevosen kaulan jommallekummalle puolelle ja johtaa ohjalla päätä sivulle, jotta etuosa laskeutuu alas.

-Olen nuorena rämäpäänä joskus kaatanut pystyynhyppivän hevosen, ja se lopetti pystyynhyppimisen sen jälkeen. En suosittele kokeilemaan kotona.

Elina-Talvio-Zenni

Tässä bloggaaja itse kokeilee ratsastustunnin aluksi, miten ne kädet menivätkään. Frozen Rose eli Zenni on ihmeissään.

Ryöstäytyvä hevonen. Kun hevonen lakkaa kuuntelemasta tavanomaisia pidätteitä, tarvitaan norsupidätettä (pulling rein). Ajatuksena tässä voimakkaassa pidätteessä on, että hevonen saadaan hidastamaan tekemällä eteenpäin rymistelystä vaikeampaa. Tässä otteessa molemmat kädet ovat harjan samalla puolella. Toinen käsi tulee harjan yli ja toinen käsi vetää ohjista. Pelkkä päätä kääntävä ohja aiheuttaisi helposti kumoonratsastuksen. Tarinat niistä tapauksista, kun ratsu on laukannut otteesta huolimatta, kertovat usein poneista. Ratsastaja istuu joko kevyessä istunnassa, jolloin hän saa hyödynnettyä vartalonpainoaan ohjien tiukentamisessa, tai takapuoli satulassa, sen mukaan kumpi tuntuu toimivammalta ratkaisulta tilanteessa.

Jos ratsastuksenopettaja huomauttaa joskus, että olet vahingossa vienyt käden väärälle puolelle kaulaa, olet juuri käyttämässä tarpeettoman kovaa pidätettä. Ohjasote on kova, mutta käsien asentoa voi harjoitella ennen kuin hätätilanne iskee ja pysäyttää hevonen pehmeämmällä versiolla otteesta.

-Olennaista on reaktionopeus. Mitä nopeammin saatte katkaistua hevosen aikeet, sitä parempi. Senkin vuoksi tätä kannattaisi harjoitella etukäteen.

Kevyt istunta toimii aina

Kun vaaratilanteista on selvitty, onko mitään vinkkejä siihen, miten arkista puomijumppaa voisi parantaa? Pitäisikö esteratsastajan istua pystyssä vai pylly pitkällä?

-Olen havainnut, että eniten pudotuksia tulee ratsastajille, jotka istuvat kovin pystyssä ja joutuvat muuttamaan asentoaan paljon suorituksen aikana. Uskon, että kyse on osittain myös laiskuudesta. Olemme niin laiskoja ja on mukavampaa istua satulassa kuin seistä jalustimilla kevyessä istunnassa. Monet valmentajat eivät pidä eroa merkittävänä, mutta sillä on hevosen kannalta merkittävä ero.

-Osa opettajista haluaa matalampaa asentoa, osalle riittää pystympi. Mitä suurempi este, sitä matalammaksi ratsastajan täytyy mennä, että pystyy mukautumaan hyppyyn. Myös estetyyppi vaikuttaa. Pystyesteellä kaulalla roikkuva ratsastaja tekee hyppäämisen vaikeaksi hevoselle, parempi olla hieman pystyssä. Oksereilla taas pystyasennossa oleva ratsastaja estää hevosen venymistä.

Pitkän linjan esteratsastaja ja -valmentaja on nähnyt esteistuntamuodin muuttuvan matalasta pystyyn, ja hän myöntää menneensä muotien mukana. Nyt jälkikäteen hän voi sanoa, että kevyt istunta toimii kaikissa tilanteissa ja kaikilla hevosilla.

Gudrun-Patteet-Sea-Coast-Pebbles-kevyt-istunta

Helsingin maailmancup-osakilpailun voittaja Gudrun Patteet näyttää kevyen istunnan mallia esteradalla. Sea Coast Pebbles pääsee käyttämään runkoaan vapaasti.

Kouluratsastusistunta on hänen mielestään mennyt terveempään suuntaan.

-Kouluistunnassa oli takavuosina hienoa mennä selkä notkolla ja nojata taaksepäin, nyt korostetaan luonnollista pystyistuntaa, jossa palikat on koottu toistensa päälle.

Suski sanoo, että hän ja monet muut ovat saaneet kokea selkärangassaan virheelliset istunnat.

-Vaikka kyse oli vain muutaman sentin kallistumasta, meillä on nyt Suomessa paljon tämänikäisiä ratsastajia, joilla on selässä välilevyt sökönä, hän sanoo.

Näe mahdollisuudesi kehittyä

Ratsastustunneilla puhutaan Suskin mielestä aivan liian vähän siitä, mitä ratsastajan pään sisällä tapahtuu. Lähes kaikki ovat kuulleet sanonnan, että hevonen on ratsastajan peili. Ratsastajan tunnetila siirtyy hevoseen. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että ratsastaja hallitsisi omia mielialojaan. Vihainen ratsastaja saa hevosenkin ärtymään, rauhallisen ja tyytyväisen ratsastajan hevonen on rauhallinen ja tyytyväinen.

-Tämä on ollut minulle itselleni tärkeä oppi, sillä olin nuorempana hyvin temperamenttinen, oikea kiukkukakara.

Toinen monelle tuttu asia on, että vaikeimmat hevoset opettavat eniten.

-Monelle on varmaan tuttu tunne, että kun näkee nimensä tuntilistalla ”hankalan” hevosen kohdalla, ensimmäinen reaktio on ”voi ei!”

Muuli-Kaisa-Määttänen-Pasi-Rönn

Joskus voi tuntua siltä, että ratsu on varsinainen muuli. Kaisa Määttänen tietää, miltä se tuntuu. Kuva: Pasi Rönn.

Suski kehottaa näkemään asian valoisan puolen. Ratsastajalle on juuri annettu mahdollisuus oppia tavallista enemmän: oppia ratsastuksen jaloa taitoa ja tunteidensa hallintaa. Negatiivisesti hevoseen suhtautuva ratsastaja on Suskin kokemuksen mukaan epäreilumpi hevosta kohtaan kuin hevoseen positiivisesti suhtautuva.

-Kannattaa pitää mielessä, että ratsastuskoulussa hevonen ei voi valita ratsastajaansa eikä ratsastajan mielialaa, joten ratsastajan vastuulla on nousta hevosen selkään hyvillä mielin.

Jännittäminen selättyy hengityksen ja hymyn avulla

Hengitä syvään. Mindfulnessiin tutustunut valmentaja on oppinut metodista hengittämisen tärkeyden. Suski kehottaa kokeilemaan pinnallisen ja syvän hengityksen eroa. Kun jännittäjä hengittää vain keuhkojensa yläosalla, jännittämisen kierre jatkuu. Kun hän taas pakottaa itsensä hengittämään vatsaan asti, se rentouttaa.

Hymyile. Hymy, jopa väkisin kasvoille väännetty, laukaisee aivoissa endorfiinituotannon. Huonokin tilanne paranee sillä, että yrittää hymyillä.

Hiljenny. Suskin kolmas H olisi hiljentyminen. Kolmen minuutin hiljentyminen päivässä auttaa laskemaan stressitasoa. Hiljentyminen onnistuu niin, että keskittyy yhteen asiaan, esimerkiksi hevosen harjaamiseen ja sulkee ikään kuin maailman ulkopuolelle.

-Aikanaan, kun pidin valtavat määrät ratsastustunteja, aloin olla viimeisen ryhmän alkaessa puoli kahdeksan aikaan kärttyisä ja väsynyt, teki vain mieli mennä kotiin. Menin kolmeksi minuutiksi syrjemmälle hiljaiseen paikkaan. Vedin naamalle kolmen minuutin hillittömän hymyn. Sen jälkeen tuntui kuin päivä olisi saanut uuden alun.

Suski-Suomela-hymy

Suski kehottaa hymyilemään enemmän ja olemaan armollisempia itsellemme.

Lakkaa ruoskimasta itseäsi ja miettimästä, mikä kaikki voisi mennä pieleen

Yksi asia, jossa Suskin mielestä kaikilla suomalaisilla olisi parannettavaa, olisi olla armollisempia itseään kohtaan. Pään sisältä tuleva itseruoskinta on monella ankaraa ja sitä ei edes itse aina huomaa, kun siihen tottuu.

-Olemme ihan hirviöitä itseämme kohtaan, sanoo Suski.

Hän pyytääkin oppilaitaan usein havainnoimaan ratsastuksen aikana sitä, mitä he juttelevat itselleen. Sisäistä ääntä ei voi muuttaa ellei sitä ensin huomaa. Sen sijaan, että moittisi itseään oletetuista mokista, voisi ajatella että seuraavalla kerralla menee paremmin.

-Elämäntaitovalmennuksen kurssilla tärkeimpiä asioita oli oppia kysymään ”mitä minä haluan”. Se tarkoittaa, että keskityn siihen, miten haluan asioiden menevän ja työskentelen sen eteen sen sijaan että miettisin, mikä kaikki voi mennä pieleen.

-Ihminen on hyvä valittamaan ja helposti jää levy soimaan, mutta kun kysytään, mitä valittaja sitten haluaa saavuttaa, hän ei välttämättä tiedä sitä itsekään.

Entisenä esteratsastajana Suski antaa esimerkin lajista. Ratsastajat tutustuvat rataan jalan aina ennen kilpailuluokan alkua ja kiinnittävät huomion mahdollisiin ongelmakohtiin, paikkoihin jotka ovat omalle ratsulle pelottavia tai hankalia.

– Tuossa se stoppaa ja tuossa se säikähtää, sanomme itsellemme. Ratsastaja alkaa jo ennakkoon vaania hankalia kohtia, ja se on kaikki pois tavoitteesta.

Tärkein yksittäinen tekijä liittyy kuitenkin elämäntapoihin: nuku ja syö kunnolla. Kuka tahansa on stressaantunut ja kiukkuinen, jos on väsynyt ja nälkäinen. Arjessaan kiukkuinen ratsastaja tuo kiukun mukanaan tallille asti ja pahimmassa tapauksessa purkaa kiukkunsa hevoseen. Hyväntuulisen ihmisen ympärillä kaikkien on parempi olla.

Nuku-ja-syö-hengitä-hymyile

Muistutus perusasioista: nuku hyvin, syö kunnolla ja muista hengittää.

Suski Suomela (o.s. Fagerström)

  • kilparatsastaja 1976-1999
  • ponien estemaajoukkueen valmentaja 2000-2004
  • master-ratsastuksenopettaja, mindfulness-ohjaaja, hyvinvointiyrittäjä
  • ratsastuskoulu Poni-Haan toimitusjohtaja 1991-2014

 

Artikkelikuva: Kirsi Helenius. Pystyyn hyppii Rok-Tähti. Tilanteessa kävi onnekkaasti: Ratsastaja ei pudonnut eikä hevonen kipannut selälleen.

27.11.2018|4 Comments

Minä,

Loputtoman utelias hevostoimittaja, tarinanmetsästäjä ja koruharrastaja, joka edelleen ihmettelee maailmaa ja koettaa aina silloin tällöin tehdä jotain ensi kertaa elämässään.

4 Comments

  1. Kirsi Helenius 29.11.2018 20:33

    Voisitko laittaa myös ensimmäiseen kuvaan kuvan ottajan nimen? Olen kuvannut kyseisen otoksen v 2007.

    • Ellikki 29.11.2018 23:03

      Kiitos tästä, tottahan toki laitan nimesi näkyviin.

  2. Tarja 3.12.2018 14:47

    Kiitos todella hyvästä artikkelista! Siinä tuli esille monia minulle uusia asioita, ja nimenomaan tilanteista, joita moni pelkää. Kiitos!

    • Ellikki 3.12.2018 15:47

      Kiva kuulla, että koit hyödylliseksi.

Kommentointi on suljettu.

ellikin logo