Aira Toivola: Kaikkien ratsastusta opettavien pitäisi tuntea ihmiskehon toimintaa

Aira Toivolan rakkaus hevosiin on kestänyt jo yli 40 vuotta. Ravihevoskasvattajaisän mukana hän kasvoi hevosten parissa ja sai hevoskärpäsen pureman jo nuorella iällä.

Toivola on koulutukseltaan kuntohoitaja. Ammatissaan hän on vuosien varrella ehtinyt kuntouttaa kaikenlaisia ihmisiä: vanhuksia vanhainkodeissa, vammautuneita sekä tuki- ja liikuntaelinsairauspotilaita. Hän tietää myös, miltä tuntuu olla potilaan roolissa, sillä häneltä on kerran murtunut lonkka, selästä löytyy sököjä välilevyjä ja polvi on leikattu peräti yhdeksän kertaa.

– Olen itsekin vähän tällainen kuntoutusprojekti, Toivola veistelee.

Kuntoutumisharjoitteina käytetään pilatesliikkeitä, joten Toivola opiskeli Method Putkisto -pilatesohjaajaksi. Hevoset pysyivät hänen elämässään mukana koko ajan. Toivola on SRL:n valmennuskoulutuksen ja pilateskoulutuksen lisäksi perehtynyt jonkin verran eläinkoulutukseen. Valmistuessaan pilatesohjaajaksi Toivola havaitsi, että hänen osaamisensa yhdistelmä on melko harvinainen Suomessa ja että sille oli tilausta. Hyvin harva valmentaja ja ratsastuksenopettaja todella tunsi ihmiskehon toimintaa, eikä tilanne ole 20 vuodessa juuri parantunut.

Pilateksen tarkoitus on opettaa tietoista kehonhallintaa eli ihmisiä tulemaan tietoisiksi asennoistaan ja liikkeistään. He oppivat käyttämään lihaksiaan tahdonalaisesti ja hallitsemaan kehoaan. Pilatesharrastajat oppivat vähitellen käyttämään yksiä lihaksia samalla kun rentouttavat toisia. Toivola on havainnut, että suurin osa ratsastajista sen sijaan ei hahmota asentoaan ja liikkeitään. Suomen ratsastusvalmennuskentässä oli pilatesohjaajan kokoinen aukko. Niin Aira Toivola siirsi pilatesopit satulaan ja alkoi valmentaa ratsastajia pilatesta apuna käyttäen.

– Joudun aika usein korjaamaan ratsastajan asentoa eteenpäin ja ohjaamaan ylävartalon takakenosta lantion päälle. Moni kertoo, että se tuntuu selän pyöristämiseltä, tai että he alkaisivat muistuttaa väärinpäin olevaa C-kirjainta.

Yleinen ylikevennys

Toivolalla on lohdullista kerrottavaa tavallisille ratsastajille: kokeneiden vaativan tason kilparatsastajien ja tavallisten harrastajien ongelmat ovat hyvin samanlaisia. Kaikki jännittävät hartioita, unohtavat käyttää vatsalihaksia ja kaikilla on kireät lonkat. Yksi yleisimmistä ongelmakohdista, mitä Toivolan pilatestunneilla työstetään, on liian korkea kevennys. Hän näyttää esimerkkinä Maria Pyykösen ja Zellen (videolla musta hevonen). Videolla ratsastaja ylikeventää tarkoituksella demonstroidakseen eroa.

– Samalla hetkellä, kun ratsastaja alkaa ylikeventää, hevonen lyhentää askelta ja sen häntä alkaa huiskia. Kun ratsastaja madaltaa kevennystään, hevonen rauhoittuu.

[fusion_youtube id=”CcV8G1jPDVw” alignment=”” width=”” height=”” autoplay=”false” api_params=”&start=100 &rel=0″ hide_on_mobile=”small-visibility,medium-visibility,large-visibility” class=””][/fusion_youtube]

Ratsastuksen oppikirjoista tuttu kuva oikeasta istunta-asennosta on Toivolan mukaan kaavakuva. Se on hyvä alku, mutta kahta samanlaista ihmiskehoa ei ole. Melko moni istuu hartiat takana ja selkä notkolla, vaikka ratsastajan kehon pitäisi olla kuin palikkatorni: ratsastajan pitäisi istua keskellä satulaa, ylävartalo suoraan lantion yläpuolella. Vain silloin istunta on vakaa, ja se on miellyttävin olotila sekä hevoselle että ratsastajalle.

Eniten Toivola opettaa ratsastajille tiedostamisen taitoa, sillä ongelma täytyy tiedostaa ennen kuin sitä voi alkaa korjata.

– Jokaisella on oma taparyhti eli tapa seistä ja istua. Jokaisen selkäranka on hieman erilainen. Minun tehtäväni valmentajana on kertoa kullekin ratsastajalle, millainen on hänen rakenteensa mukaan hyvä ryhti. Työni on opettaa ratsastaja tuntemaan itse oma asentonsa ja hallitsemaan kehoaan, selittää Toivola.

– Ajattelen kehoa liikeketjuina. Ketjuissa on yksilöllisiä katkoksia, ja juuri tuo katkos on se, mistä kohtaa ongelmaa lähdetään kunkin kohdalla purkamaan.

Ratsastusta opettavien pitäisi opetella ihmiskehon tuntemusta

Suomalaisesta ratsastuksenohjaaja- ja valmentajakoulutuksesta Toivola löytää yhden merkittävän puutteen. Kursseilla ja kouluissa opetetaan kyllä, miten hevonen toimii, mutta ei niinkään sitä, miten ihminen toimii.

– Istuntaa opetetaan paljon, ja sitä opettavat ihmiset, joilla ei ole tietoa ihmiskehosta. Näitä asioita pitäisi opettaa koulutuksessa ja vielä niin, että kouluttaja tietää mistä puhuu. Kaikilla, jotka ohjaavat ratsastusta, pitäisi olla jonkinlainen perustietämys ihmiskehon rakenteesta edes niin, että he kykenisivät erottamaan poikkeavuudet ja näkemään, ovatko ne rakenteellisia vai toiminnallisia eli onko kyseessä fyysinen tekijä vai pelkästään tapa.

Ratsastajat eivät ole sen paremmin perillä ihmiskehon toiminnasta kuin heidän valmentajansakaan. Toivolan viesti ratsastajille onkin, että jokaisen pitäisi ottaa haltuun oma kehonsa ja miettiä, millä perusteilla joku toinen sanoo ratsastajalle tämän asennon olevan väärin.

– Vastuuttaisin ihmisiä siihen, että he itse oppisivat tuntemaan, miten voivat hallita omaa kehoaan. Ratsastaja voi kysyä ohjaajalta, millä perusteilla hän ohjaa tämän istuntaa. Luotamme valmentajiin ja opettajiin istunnan korjaamisessa, mutta heillä ei kuitenkaan ole välttämättä keinoja päästä oikealla tavalla haluttuun lopputulokseen.

Kun hevosta ei saada loihdittua mistään, pelkkä satulakin riittää. Aira Toivola oli Horse Fair -messuilla satulatuoli mukanaan.

Toivolalla on enemmän töitä kuin hän ehtisi tehdä. Hän kertoo joutuvansa jatkuvasti miettimään, miten voisi hoitaa aikataulunsa mahdollisimman järkevästi hukkaamatta yhtään kallisarvoista aikaa. Hänestä tuntuu silti, että aika loppuu kesken. Toivolalla on käynyt jo mielessä päivä, jolloin aika todella loppuu kesken, eikä kukaan jatka hänen työtään. Kokemusta, omaa koulutusta ja hiljaista tietoa on vaikea siirtää eteenpäin. Tehtävä ei ole helppo.

– Tässä työssä täytyy olla silmää ja kokemusta nähdä, missä vika on: johtuuko vaiva kireistä lonkankoukistajista vai heikoista lonkan ojentajista. Lisäksi tämä työ vaatii herkkyyttä ja varmuutta, sillä kosketan toista ihmistä. On osattava nähdä liike ja ymmärtää sekä ihmisen että hevosen mielenliikkeitä, kuvailee Toivola työnsä haasteita.

Kunnes jatkaja löytyy, siihen asti Toivola kiertää pitkin maata valmentamassa. Hän on vakuuttunut siitä, että hyvä istunta ei saisi olla vain harvojen etuoikeus. Se kuuluu kaikille.

• Aira Helena Toivola (s. 1972)
• ratsastuspilatesmetodin kehittäjä, ratsastusvalmentaja
• valmentaa säännöllisesti koko maassa, pohjoisin paikka Rovaniemi (vuonna 2018)
• valmennettavien listalla useita menestyneitä ratsastajia, esimerkiksi Kullo Kender ja Maria Pyykönen
• kirjoittanut ratsastuspilateksesta kirjan
• tunnuslauseena ”Hyvä istunta kuuluu kaikille”