Hiertymät, valkoiset arpikarvat sekä painaumat kallon luissa ja rustossa kuten nenän päällä kertovat siitä, että hevonen on käyttänyt pitkään varustetta, joka aiheuttaa voimakasta painetta.
Sopivat suitset ovat kullanarvoiset. SRL Hämeelle luennoinut Suvi Suur-Inkeroinen nostaa heti aluksi pöydälle anatomisesti muotoiltuna myytävät tuotteet, joista voisi äkkiseltään saada sen käsityksen että ne ovat aina sopivia.
– Anatomisesti muotoiltu ei tarkoita, että se sopii kaikkien hevosten päähän. Niiden kanssa kannattaa yhtä lailla tarkistaa sopivuus omalle hevoselle, Suur-Inkeroinen sanoo.
Sopiva varuste asettuu oikein. ”Sopiva” tarkoittaa sitä, että varuste itsessään on sopivaa kokoa hevoselle, mutta myös sitä että se on kiinnitetty oikeaan kohtaan ja oikealle kireydelle niin että se ei paina eikä purista.
Suur-Inkeroinen sanoo, että hevonen yrittää usein kertoa monella eri tavalla, jos sen mielestä varuste on epämukava. Se vastustelee varusteen pukemista, ravistaa päätä tai on haluton liikkumaan. Se koettaa kaikin tavoin viestittää, että ei halua tätä.
Alas turvalle tulevista turparemmeistä Suur-Inkeroinen sanoo, että niiden haittapuoli on rustovaurion riski. Rusto kestää vähemmän painetta kuin nenäluu, ja rustovauriot ovat hitaita korjaantumaan – niin hitaita että rusto ei todennäköisesti palaudu ennalleen hevosen eliniän aikana. Rustovaurion saa aikaiseksi myös liian pienillä riimuilla, sillä ne aiheuttavat pitkään käytettynä rustopainaumia.
Hevosen pää on niin herkkä osa, että epämukavuus tuntuu heti. Päässä on paljon tuntopisteitä, ja siinä on melko vähän lihasta tai rasvaa. Jos jokin väline painaa, se tuntuu helposti kallossa asti.
– Puristus saattaa tuntua epämiellyttävämmältä päässä kuin vaikkapa selässä, jossa on enemmän fyllinkiä välissä, kuvailee Suur-Inkeroinen.
Hevosen päässä kulkee valtavasti kanavia, jotka kuljettavat tietoa ympäristöstä. Valkoiset suonet ovat suuria hermoja. Hyvin sopiva varuste väistää arat kohdat.
Sopivat suitset ovat sellaiset, joissa turparemmi on riittävän väljä. Väljyys on tarpeen jo ihan siitä syystä, että juostessaan hevonen laajentaa sieraimensa ammolleen, ja sierainontelo ulottuu pitkälle. Hevonen hengittää vain nenän kautta, ja jos turparemmi on kireällä, hevosen hapenottokyky ei ole paras mahdollinen. Joten mikäli ohjastaja tai ratsastaja haluaa hevosensa käyttävän koko atleettisen kykynsä, sen pitää antaa hengittää. Se onnistuu vain kun turpahihna on väljä. Suur-Inkeroinen pitää hyvänä FEI:n kilpailusääntöä, jossa turparemmin väljyydelle on asetettu mitta. Mitan mukaisesti päähän asetellut suitset antavat tilan hengittää.
Suur-Inkeroinen pitää tärkeänä, että kaksi sormenleveyttä pystysuuntaista tilaa turpahihnan alla mitataan nimenomaan nenän päältä, sillä suupielestä pää on pehmeämpää. Vain silloin tila tulee mitattua oikein.
Poskihihna on tärkeämpi nahankappale kuin äkkiseltään arvaisi, sillä se määrittää, mihin kuolain asettuu. Liian lyhyeksi kiristetty poskihihna aiheuttaa monenlaista ikävyyttä. Kuolain on takana suussa ja painaa hampaisiin, ja alaturpahihnan käyttö saattaa samoin työntää kuolainta kohti korvia ja siksi kuolain saattaa painaa hampaita. Kireä poskihihna tuntuu ikävältä myös niskassa. Kireän turpahihnan kanssa poskihihna saattaa aiheuttaa sen, että posken limakalvot painautuvat poskihampaisiin ja aiheuttavat pieniä haavoja. Tämän lisäksi poskihihna saattaa painaa jokseenkin keskellä poskea olevaa hermokimppua.
– Meksikolainen turparemmi on sellainen, jonka kanssa saa olla tarkkana, kun sitä sovittaa päähän.
Hän vinkkaa muitakin sudenkuoppia, jotka eivät välttämättä näy ratsastajalle. Osa kuolaimettomista suitsista nimittäin toimii niin, että neutraalissa tilassa suitsitus asettuu ongelmitta, mutta pidäte saa poskihihnan nousemaan liian lähelle hevosen silmiä.
Suur-Inkeroinen käyttää itse sekä kuolainsuitsia ja kuolaimettomia. Molemmat ovat hyviä, kun ne asettuvat oikein. Kaikissa suitsissa on jokin kohta, jonka on tarkoituskin aiheuttaa jonkinlaista painetta. Siihenhän koko suitsien ja hevosen ohjaamisen idea perustuu: paineeseen. Kuolaimellisissa painetta tuottava tekijä on suussa oleva kuolain, kuolaimettomissa jokin muu kohta. Suur-Inkeroinen kehottaa etsimään kuolaimettomista suitsista painekohdan ja varmistamaan, että se ei ole hermojen, luun tai sieraimen päällä. Kuolaimettomissa hän tarkistaisi myös sen, vaikuttaako ohjasote koko päähän, jolloin paine toki jakautuu tasaisesti mutta apu jää epätarkaksi ja hevosen on vaikea ymmärtää, haluaako ratsastaja asetusta vai tekeekö pidättteen. Kumpikin suitsimalli vaatii yhtä perusteellisen sovittamisen hevosen päähän, jotta ne asettuvat niin että hevosella on hyvä olla.
Lisälukemistoa siitä, miltä hevonen nahan alta, löytyy näistä jutuista:
Hevosen anatomiaa Heurekassa, osa 1
Kommentoi aihetta...