Tämä ja edellinen kirjoitus muodostavat kokonaisuuden, joten jos haluat edetä niskasta häntään, suosittelemme lukemaan sen ensin. Luennon järjestivät SRL Häme, Hämeen Hevosjalostusliitto, Hämeen Hevosenomistajat ja Teivon ravirata.
Kun hevosen rangassa edetään kohti häntää, nikamien tehtävät muuttuvat. Jotkin asiat kuitenkin pysyvät samoina. Nikaman ydintehtävä on suojella selkäydintä. Nikamassa on keskellä reikä, selkäydinkanava. Selkänikamassa on kolme uloketta, joihin lihakset ja jänteet kiinnittyvät: okahaarake ja sen molemmilla puolilla poikittaishaarakkeet. Haarakkeet toimivat myös liikettä vakauttavana rakenteena siten, että sivuilla olevat poikittaishaarakkeet ottavat kiinni toisiinsa rungon taivutuksissa ja okahaarake toiseen selän painuessa hetkellisesti notkolle.
Selkärangan nikamia. Alkaen vas. kaularanka, rintaranka ja lanneranka. Kuva: www.rodnikkel.com
Okahaarakkeiden tehtävä on suojella selkäydintä ylhäältä tulevilta iskuilta, tai piehtaroivan hevosen kohdalla maapohjan vaaroilta. Suojaava vaikutus näkyy hyvin sään kohdalla, siinä okahaarakkeet ovat korkeammat sillä niillä on tavallista enemmän suojeltavaa. Säkä on risteyskohta, jossa kaularanka kohtaa lapaluut. Hevosen säkä on itse asiassa okahaarakkeiden muodostama harjanne.
Okahaarakekivun ollessa kyseessä okahaarakkeissa voi olla pieniä murtumia tai luukalvo voi olla tulehtunut. Luukalvotulehduksissa syynä voi olla epäsopiva satula tai niinkin pieni tekijä kuin huonosti istuva pehmuste satulan alla. Okahaarake on samalla tavalla suojaton ja lähellä pintaa kuin sääriluu, ja selkäännousun yhteydessä reaktio on raju. Hevonen voi muuten vaikuttaa lähes normaalilta, mutta kun selän päälle tulee ratsastajan paino, kipu tulee vahvana esiin.
Minihevosen okahaarakkeet kuvan yläosassa. Kuva: www.rodnikkel.com
Okahaarakkeiden yhteenluutuminen eli kissing spine on muista vaivoista poiketen sellainen, että se voi olla joko todella kipeä tai ei satu juuri lainkaan.
– Se ei ole sairaus vaan ominaisuus. Kipu ei näy röntgenkuvista, täräyttää Laakso.
Laakso perustelee väitteensä. Hän kertoo, että kun on tutkittu oireilevia ja oireilemattomia hevosia, molemmissa ryhmissä on yhtä paljon kissing spine -löydöksiä. Laakso näyttää muutaman esimerkin röntgenkuvista. Eräässä tapauksessa okahaarakkeet olivat hyvin lähellä toisiaan, ja hevonen ei oireillut. Toisessa tapauksessa, jossa okahaarakkeiden välillä oli hyvin tilaa, ne olivat ärtyneet.
– Noin 20 prosentilla ihmisistä, koirista, hevosista ja muista selkärankaisista on okahaarakkeen yhteensulautumaa eli kissing spinea.
Laakso muistuttaa, että ihminen tai ratsastus ei aiheuta okahaarakkeiden sulautumista. Toki ratsastus voi aiheuttaa sen, että kissing spine tuntuu hevosesta epämukavalta, kun selkään kohdistuu painetta, mutta itse tilaa ihminen ei voi aiheuttaa.
– Selkäkivun syy tulee todeta aina jotenkin muulla tavalla kuin kuvaamalla hän sanoo.
Hän viittaa edellisessä jutussa mainittuun rutiiniin, jossa hän pyytää hevosta liikkumaan eri tavoilla ja erilaisilla alustoilla paikallistaakseen vaivan, ja tunnustelee, mistä kohtaa se aristaa kosketusta. Silmät ja kädet ovat eläinlääkärin tärkeimmät työkalut.
– Jos tämän prosessin hyppää yli ja ultraa selän, löydetään varmastikin monta ongelmaa, mutta ei edelleenkään tiedetä, mikä hevosta vaivaa.
Okahaarakekivun varsinainen syy on yleensä kireät ligamentit, jotka pitävät okahaarakkeita yhdessä. Leikkauksessa voidaan katkaista kireä ligamentti, jolloin saadaan kivun syy poistettua. Hevosta voidaan puuduttaa ja hoitaa kortisonilla ja katsoa, auttaako se. Näissäkin tapauksissa on tärkeää rakentaa hyvä selkälihaksisto.
Ligamentit eli jänteet kulkevat koko rangan mukana päästä häntään.
– Ei ole yhtään okahaaraketta tai sivuhaaraketta, joiden kautta ei kulkisi ligamenttia. Suurin ligamenteista on selkäjänne, joka on olennainen pään laskemiselle ja nostamiselle. Pään laskeminen saa aikaan selän pyöristymisen ja ligamentin venytyksen. Se kulkee muuten rangan mukana, mutta kaulan kohdalle se kulkee harjamartoa pitkin ja kiinnittyy rankaan useilla ohuemmilla jänteillä.
Hevosella ei ole solisluita
Hevosella ei ole solisluita, jotka kiinnittäisivät lapaluut rintalastaan, vaan liitos on tehty lihaksilla. Koko runko makaa etujalkojen lihasliitosten varassa. Selän puolella selkälihakset kiinnittyvät lapaluihin ja vatsapuolella rintalihalihakset kiinnittyvät olkavarsiin kyynärpään (”kainalon”) yläpuolella.
Kaularanka on notkea, ja notkeus muuttuu rankaa taaksepäin mennessä jäykkyydeksi, ja sillä on oma tarkoituksensa. Kylkiluiden kohdalla hevosen ranka kykenee jonkin verran taipumaan sivusuunnassa. Lannerangan kohdalla nikamien muoto muuttuu niin, että sivuhaarakkeet ovat aivan toisissaan kiinni, minkä ansiosta lanneranka ei taivu sivuille. Tämä sivuttaisjäykkyys on tärkeää, sillä vain tällöin on mahdollista siirtää takajalkojen tuottama liikevoima oikein eteenpäin. Okahaarakkeissa sen sijaan on tilaa niin että ylös-alas-suuntainen pieni liike on mahdollinen.
Lannerangan nikamien jäykkyys saattaa saada aikaan sen, että nikamat kasvavat yhteen. Se ei sinänsä ole vaaralllista, mutta siitä johtuu että liitoskohtiin kohdistuu suurempi liike kuin silloin, kun nikamat ovat selkeästi yksitellen rangassa. Muutos tulee huomioida hevosen treenaamisessa, jotta vältytään lannerangan kivuilta. Selkokielellä sanottuna: Jos yksi kohta on tavattoman jäykkä, ympärillä olevat kudokset ja liitoskohdat joutuvat joustamaan enemmän kuin on tarkoitus, ja tämä tulee tiedostaa.
Minihevosen lanneranka ylhäältä. Tällä hevosella L1:n haarakkeet muistuttavat enenmmän kylkiluuta. Kuva: www.rodnikkel.com
Rankaan on liittyneenä lukuisia lihaksia. Eräät lihakset sitovat vierekkäiset nikamat toisiinsa, ja lihakset menevät ristiin niin että ne sallivat rangan liikkua mutta myös asettavat liikkeelle rajat.
Ristiselän alueella hevosen tutkimusta haittaa se, että ristiselkää on vaikea päästä näkemään. Ultraäänilaitteella näkee jotain, esimerkiksi sen onko välilevyissä tai nikamissa muodonmuutoksia, mutta aluetta pääsee kunnolla tutkimaan vain patologi.
– Kipuoireita voidaan silti hoitaa, vaikka selittävää tekijää ei löytyisikään.
Vauhti hoitaa selkää
Hyvä selän liike vaatii terveet jalat ja riittävästi vauhtia. Hevosen täytyy saada liikkua niin, että sillä on liitovaihe eli ravia tai laukkaa. Käyntikin on tärkeää, sillä sekin liikuttaa rankaa omalla tavallaan. Liitovaiheen puuttuminen kertoo, että hevosen selkä on jäykkä.
– Kun katsoo ravihevosta hidastetussa liikkeessä, näkee hienosti miten takajalka työntää hevosen liikkeelle ja etujalka nousee antaen tilaa takaa eteen tulevalle voimalle, Laakso ihastelee.
Voisi verrata, että hevonen nousee plaaniin kuin moottorivene, ja voima kulkee takaa eteen. Selän liikkuvuus tapahtuu ravissa ja laukassa liitovaiheen aikana. Pään asennon vaihtelut eri askellajeissa tekevät hyvää ligamenteille.
– Toivoisin, että useampi ratsastaja menisi välillä reipasta ravia niin että hevonen työntää kunnolla liitovaiheeseen.
Mikaela Soratie ja Dacor esittävät reipasta ravia. Se tekee hyvää selälle.
Selkärangassa on aina muutoksia. Laakso varoittaa olettamasta, että samaan aikaan meneillään olevat ilmiöt eivät tarkoita, että ne olisivat syy ja seuraus. Hukkumiset eivät aiheudu jäätelönsyönnistä ja suomalaisten pitkä elinikä ei ole runsaan alkoholinkulutuksen seurausta, vaikka ne esiintyvätkin samaan aikaan. Täydellistä selkää ei ole olemassa, ja muutoksia ei voi suoraan olettaa kivun syyksi. Ne voivat yhtä hyvin olla yksilöllisiä ominaisuuksia.
Eläinlääkäri sulkee aina ensin selkäkipupotilaasta pois ontuman mahdollisuuden, sillä ontuma voi aiheuttaa myös arkuutta selkään vaikka pääsyy onkin jalassa. Jos vaiva ei ole ontuma, se saattaa olla rankakipua. Rankakipu vaikuttaa eniten takajalan työntöön. Ravi vaikeutuu rintarangan ongelmissa ja laukka ristiselän ja lantion ongelmissa.
Kun Laakso on tutkimalla päätynyt siihen tulokseen, että tietyssä kohdassa selkärankaa voisi olla kipeä kohta, hän rajaa aluetta puuduttamalla. Puudutteen jälkeen hän pyytää ohjastajaa tai ratsastajaa tekemään hevosen kanssa kierroksen kentällä, ja katsoo miten hevonen nyt liikkuu. Muutokset saattavat heijastua enemmän ohjastuntumaan kuin näkyä eläinlääkärin silmään.
– Muutoksen näkeminen on vaikeampaa kuin sen tunteminen, Laakso sanoo.
Laakso tähdentää, että hoito tarkoittaa oikeastaan aina kuntoutusta. Hän ottaa esimerkiksi selkärangan fasettinivelten nivelrikon. Sitä hoidetaan nivelpistoksilla, ja varsinainen hoito on lopulta yhdistelmä kipulääkkeitä ja hevosen selkälihasten vahvistamista, jolloin hevosesta saadaan vielä käyttöhevonen. Kipulääkkeen tehtävä on saada hevonen hellittämään jäykkyydestään, jolloin se voi taas alkaa käyttää selkäänsä ja silloin sen on mahdollista treenata selkälihaksiaan.
– Vaikka laittaisin viisi piikkiä selkään, se on vasta alku. Kuntoutus ja jumppa on se tärkein hoito.
SI-nivelen ongelmissa ongelmana on harvoin itse SI-nivel
Jos lannerangan alueella on ongelmia, yleisoire on, että hevosen on vaikea liikkua pehmeällä pohjalla, sen jalat eivät ponnista kunnolla. Laukkaa on vaikea saada nousemaan ja jalat eivät nouse kunnolla. Näillä hevosilla saattaa esiintyä tasajalkalaukkaa. Tätä voi olla käytössä olevilla estehevosillakin, Laakso kuvailee että ratsastajan mielestä hevonen vain ponnistaa paremmin jos on kovempi pohja.
Lannerankavaivoja saa aikaan lajeissa, joissa on äkkikäännöksiä ja voimakasta sivuttaisliikettä, kuten laukkapiruetteja. Lannerankarasitusvamman aikaan saaminen ei kouluratsastuksessa tule ihan yhdellä kerralla, vaan se vaatii että laukkapiruettia tahkotaan kerta toisensa jälkeen niin että hevosen selkä kipeytyy. Liika on liikaa.
– Ensisijaisesti hevosen ranka on luotu suoraan liikkeeseen. Taivutukset ovat hyviä pienessä määrin, mutta pääosin hevosen tulee kulkea suorana. Tästä syystä suoruutta korostetaan ratsastustunneilla, Laakso muistuttaa.
Laakso kertoo, että lannerankaongelmat eivät juurikaan vaivaa ravihevosia, sillä ongelma ilmenee nimenomaan laukassa ja asiansa osaavat ravurit eivät juuri laukkaa.
Jos hevosella on laukkaongelmia ilman ontumaa, taustalla voi olla lanne-ristiluuliitoksen kipu. Laakso ei mielellään sano niitä SI-nivelvaivoiksi vaan ristiluu-lantioalueen kiputilaksi, koska useinkaan ongelmana ei ole ole nivel koko alueen ongelma. Taustalla voi olla tulehdusperäistä arkuutta, jolloin alue on kipeä vaikka itse nivel olisi kunnossa, tai hermoärtymistä. SI-nivelen kivusta kärsiviltä hevosilta löytyy ”pukkinappula”, jota koskemalla hevonen potkaisee kiukkuisesti tai tekee äkillisen pukituksen, kun kohta on niin kipeä.
Laakso selventää, että LS-liitos (lumbosakraaliliitos), joka on lannerangan ja ristiluun liitoskohta, on eri asia kuin SI-nivel. Molemmat sijaitsevat samalla alueella hevosta ja voivat kipeytyä, ja molempien ongelmat näkyvät useimmiten laukassa.
Jäykälle SI-nivelelle Laakso teettäisi liikkuvuusharjoituksia, kuten hankitreeniä, vesijumppaa, puomijumppaa ja peruutuksia. Veden tai hangen syvyydellä voidaan vaikuttaa siihen, mihin kohtaan hevosta rasitus kohdistuu. Liikettä voi ohjetta kinesioteippausten ja remmien avulla. Toisinaan hevonen pitää opettaa pois haitallisista tavoista, eli jotkin liikkeet pitää opetella uudelleen niin että hevonen ei turvaudukaan enää ravissa lantion heijaamiseen vaan käyttää lihaksiaan.
Nivelen muutokset eivät kerro, onko se kipeä. Voi olla niinkin, että kaikki osat näyttävät siltä kuin pitää, mutta nivel on yliliikkuva tai jäykkä jolloin se heijastaa ongelman ympäröiviin kudoksiin. Yliliikkuva lantio voi jopa mennä sijoiltaan. Täysin jäykässä taas kudokset joutuvat joustamaan, kun nivel ei tee tehtäväänsä. Selvimmin ongelmat näkyvät, kun selässä on ratsastaja ja askellaji on laukka. Ravihevosillakin voidaan havaita, että kaarteessa ja vauhdissa ravin tahti saattaa muuttua epäpuhtaaksi. Lantio alkaa heijata, kun hevonen koettaa kompensoida puuttuvaa takajalkojen työntövoimaa.
– Hevoset oppivat olemaan selättömiä, kun ne pelkäävät lantion käyttämistä.
Yliliikkuva rakenne voi näyttää liikeihmeeltä
Laakso vertaa yliliikkuvan nivelen ongelmaa nuoren hevosen harjoittamiseen. On tärkeää kehittää peruskuntoa ja lihaskuntoa, ja vasta sen jälkeen kehitetään liikelaajuutta. Jos liikelaajuutta lähdetään kehittämään ennen kuin on tehtävän tasalla olevat lihakset, siitä saa vain paikat kipeiksi.
Tällaisen hevosen koulutuksessa ja treenissä tulee edetä erityisen varovasti, jotta se pystyy kehittämään lihakset, joilla voi tulla toimeen liiallisen liikkuvuuden kanssa. Laakso huomauttaa, että balettitanssijatkin nostavat painoja, jotta keho kestää liikkuvuuden aiheuttaman rasituksen. Lihasten täytyy olla hyvässä kunnossa.
Yliliikkuva selkä voi olla hyvin kipeä. Tällainen hevonen saattaa pukittaa ratsastajan pois selästä, ja tutkittaessa hevosesta ei löydy muuta vikaa kuin yliliikkuva selkä. Lihakset eivät kestä sekä hevosen liikettä että ratsastajan painoa, jolloin selkä kipeytyy.
– Tällaisessa tapauksessa saatetaan nuorena ajatella, että vau mikä liike, tuosta hevosesta tulee vielä jotain.
Tavoitteena on aina kuntouttaa hevosesta toimiva peli. Kun akuutti kiputila on saatu hallintaan, Laakso suosittelee hierontaa tai kiropraktiikkaa. Käsittelyn jälkeen hevonen on yleensä rennompi ja käyttää kehoaan taas hieman luottavaisemmin, jolloin harjoittelun kannalta oikeat lihakset pääsevät paremmin töihin ja päästään hyvään kierteeseen.
Kiitämme www.rodnikkel.com sivustoa luvasta kuvien käyttöön. Luuranko on peräisin minihevoselta, joka eli yli 30-vuotiaaksi.
We thank www.rodnikkel.com for allowing us to use their images in this post. The skeleton belonged to a minihorse who lived more than 30 years.
